Narinkkatorilla feissarit tulivat silmille, mutta kerjäläiset toimivat vähäeleisemmin.

Sardina Feikkilehden push-upit, toppi ja silikonit käänsivät päät. Kaikki eivät ihastelleet, mutta se ei haitannut. Julkisuuden ammattilainen tiesi, että tärkeintä oli näkyä ja kuulua.

Lapsuudessa vanhemmat olivat yrittäneet kitkeä ominaisuuksia, jotka olivat myöhemmin kääntyneet hyveiksi. Tositelevision tuottajat arvostivat riidanhaluisuutta, itseriittoisuutta ja itsepäisyyttä.

Sardina ei muistanut, milloin oli viimeksi maksanut ravintolassa tai ostanut lomamatkan. Kaikki elämisestä koituvat kustannukset oli mahdollista ulkoistaa. Vastineeksi piti luopua yksityisyydestä.

Aluksi media oli pyöritellyt tyrkkyä, mutta taitojen karttuessa osat olivat vaihtuneet. Kaikkien osaaminen ei ollut samaa luokkaa.

Sardina oli seurannut Magnus von Fyrckendorfin sähläämistä viiksi-gaten hoitamisessa. Miehen maine oli pelastettavissa, ja siinä sivussa avustaja voisi turvata oman taloutensa.

Sitä ennen pitäisi käydä Viihdelehden juhlissa riitelemässä poikaystävän kanssa, koska näin oli sovittu lehden toimituksen kanssa.