Rotary-klubin tilat sijaitsivat kaksikerroksisen punatiilitalon toisessa kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa Osuuspankki palveli asiakkaitaan virka-aikaan eikä yhtään sen yli.

Joka vuosi rotary-klubi palkitsi parhaiten ylioppilaskirjoituksissa menestyneen 1 000 markan stipendillä. Sen luovutti klubin presidentti ylioppilaiden kunniaksi järjestetyssä juhlatilaisuudessa.

Visa Lombacka kilpaili pianonkielen kanssa kireydestä. Hän luki palkittua ylioppilasta ylistävää puhetta suoraan paperista, joka löytäisi tien roskakoriin heti tilaisuuden jälkeen.

Ainikki Nuivanen kiitti klubin presidenttiä kauniista sanoista. Erityisen arvon sanoille antoi se, että ne tulivat suoraan sydämestä.

Ainikista kehuja oli mukavampi kuunnella kuin haukkuja. Ylioppilaskirjoitusten taso oli tosin ollut Orimattilassa surkea, mikä himmensi saavutuksen arvoa. Se, että on paras huonoista, ei anna syytä suureen juhlaan, mutta stipendille löytyi käyttöä.

Kiitos, sanoi Ainikki ja istui Moona Haukkasen viereen. Pitopalvelu otti ohjat käsiinsä ja aloitti kahvi- ja kakkutarjoilun. Ainikki ohjasti tarjoilijaa jättämään kahviin maitovaran.

Moona kysyi priimusoppilaalta, tietääkö tämä, millaisia juttuja Sulo Lemmetty levittelee kylillä. Onko niissä perää? Ainikki ei halunnut ottaa kantaa asiaan, mutta lupasi palata, kun kerrottavaa ilmenee.

Sulo ei ilmeisesti ymmärtänyt, millaiseen leikkiin oli ryhtynyt.