Kevytmoottoripyörä piti ääntä, joka sai nuorukaisen tuntemaan ylpeyttä, mutta joka toi hymyn oikean moottoripyörän omistajan kasvoille.

Sulo Lemmetyllä oli muutenkin aihetta tyytyväisyyteen.

Naistenmiehen vaisto oli jälleen ollut oikeassa: Ainikki Nuivanen oli vain näytellyt vaikeasti saatavaa. Povitaskussa oli siitä todistuksena hajuvedeltä tuoksuva kirje, joka oli allekirjoitettu punatuilla huulilla.

Kirjeen ohjeiden mukaisesti Sulo pysäköi kevarinsa metsän suojiin Nuivasen maatilan rajalle. Maahan oli ripoteltu ruusun terälehtiä, joita piti seurata.

Lehdet johdattivat pihapiirin reunalla olevaan aittaan. Sulo koputti oveen ja lauloi ”Kop, kop, kop – avaa rakas, kop, kop,kop – avaa hakas.”

Nyt se turpa kiinni, ettei tunnelma mene pilalle, sanoi Ainikki oven raosta.

Pöydällä oli Egri Bikavér -punaviiniä karahvissa hengittämässä ja kaksi lasia. Sulo sanoi, että järjestelyt ovat huippuluokkaa. Suunnitteluun on panostettu, totesi Ainikki.

Ainikki laittoi Laura Braniganin kasetin soittimeen, ja laulajatar menetti itsekontrollinsa miehen vuoksi.

Sulo kaatoi punaviinin laseihin. Ainikki siveli miehen korvannipukkaa, kun tämä kumosi ensimmäisen lasillisen yhdellä kulauksella.

Se ei jäänyt illan viimeiseksi kaadoksi, pohti Sulo, kun Ainikki ohjasi hänet kohti vuodetta. Sen jälkeen puhe alkoi sammaltaa, askel horjua ja tajunta pimeni ennen maalia.

Aamulla Sulo heräsi ja hieroi kohmeloisia ohimoitaan. Hän nousi sängystä ja löysi pöydältä kirjeen: ”Kiitos kulta ihanasta yöstä! Voitko poistua vaivihkaa, jottei isä huomaa sinua. Pus, Ainikki”