Katuvalot syttyivät helminauhaksi tien varteen. Autogrilli loisti majakkana, joka kutsui kanssakäymisestä kiinnostuneet luokseen.

Ainikilla ei ollut tapana viettää iltoja grillillä, koska tuppukylän ”kuka on kenenkin kaa” -leikit eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.

Nyt kiinnostivat.

Ainikki leikkasi sipulin puolikkaiksi ja puristeli niitä silmien edessä. Silmät alkoivat punottaa ja vuotaa. Työnsä tehtyään sipulit lähtivät kaaressa metsään.

Nyyhkyttäen Ainikki käveli Moona Haukkasen luokse. Moona ei ollut aikaisemmin nähnyt ystäväänsä minkään tunteensa vallassa, joten hän kysyi ihmeissään, mikä oli hätänä.

Miehiin ei voi luottaa, tilitti Ainikki. Oli ollut pakko laittaa bänks Sulo Lemmetyn kanssa. Moona sanoi Ainikin olevan aivan liian hyvä Sulolle, maailmalla odotti joku parempi.

Miksi suhde päättyi? uteli Moona. Ainikki alkoi nyyhkyttää kovempaa. Se oli liian kamalaa kerrottavaksi. Moona vakuutti puhumisen helpottavan.

Ainikki oli löytänyt Sulon toisen kanssa. Se tavallinen tarina, totesi Moona. Ainikin mukaan ei ihan tavallinen: Sulo oli yllätetty navetasta Mansikin kanssa.

Sitä Moona ei voinut uskoa. Auttaisivatko polaroid-kuvat uskomaan? tiedusteli Ainikki. Moona kysyi, saisiko hän pitää kuvat. Sillä ehdolla, että et näytä niitä kenellekään, sanoi Ainikki.