Perkele, puhisi Penny Wartiainen.  Jos tietäisi etukäteen, miltä raskauden loppu tuntuu, niin homman jättäisi väliin. Tämä ilo saisi loppuhuipennuksen synnytyssalissa, kun sinne saakka päästäisiin.

Ihmiskunnan kannalta oli hyvä asia, että suvun jatkamiseen liittyvä tieto hankittiin kokemusperäisesti.

Temppelinaukion kirkko oli kahdenkymmenen metrin päässä, mutta viimeinen etappi ylämäkeen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Mummot menivät ohi oikealta ja vasemmalta rollaattoriensa kanssa.

Ilman yläkerran apua kirkkokonsertti jäisi väliin.

Penny laski kädet vatsan päälle. Siellä kaksosilla oli käynnissä karatepotku-show.  Selkää särki, jalat kramppasivat ja ainoa asia, joka piti liikkeessä, oli kirkon naistenhuone.  Sinne oli pakko päästä.

Juuri kun Penny ajatteli, että asiat eivät voisi olla huonommin, Pouilly Veivar hölkkäsi alas Fredrikinkatua tiukoissa juoksutrikoissaan. Kilpasisar pysähtyi ja otti nappikuulokkeet korviltaan.

Pouilly ihmetteli, että laululintu oli yhtenä kappaleena, vaikka viimeksi oli ollut kiire synnytyslaitokselle. Väärä hälytys, totesi Penny.

Niinpä tietenkin, turhia riskejä ei kannata ottaa, sanoi Pouilly. Hän toivotti tsemppiä ylämäkeen ja jatkoi lenkkiään.