Yksi harmaa hius oli karannut, Ainikki Nuivanen palautti sen nutturaan. Kasvoilla ei ollut ehostusta eikä hymyä.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö oli pukeutunut ajattomaan asuun. Jakkupuku ei ollut muodikas, eikä sellaiseksi koskaan tulisi, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon.

Ainikki onnitteli Jacques Pyrcyriä perheenlisäyksen johdosta. Kolme lasta kahden eri naisen kanssa. Esimies tarkisti, ymmärsikö alainen, ettei hänen tarvinnut yksin täyttää maapalloa jälkeläisillään

Jacques vakuutti perhepoliittisen päätöksenteon perustuvan harkintaan. Yksityisasiat eivät häirinneet työntekoa, eivätkä itse asiassa kuuluneet työnantajalle.

Ainikki myönsi näin periaatteessa olevan, mutta käytännössä asiat saattoivat olla toisin. Ei kai viiksiniekka kuvitellut, että hänet oli rekrytoitu säihkyvän älyn tai komean ulkomuodon vuoksi?

Jacques ei tiennyt tarkalleen, miksi hänet oli palkattu, mutta kuulisi mielellään syyn.

Ainikin mukaan Suomessa toimi eräs alan freelancer, joka teki töitä mihin tahansa ilmansuuntaan sopivaa korvausta vastaan. Nyt tämä seteliselkäranka huseerasi eduskunnassa selvitysmiehenä.

Jacques saisi komennuksen Arkadianmäelle, ja siellä pitäisi ottaa selvää naikkosen aikeista.

Eduskunnan pääsihteeri Teppo Siitinen oli suojelupoliisin entinen päällikkö. Teppo järjestäisi hallinnollisen osaston kansliatoimiston kirjaamon arkistosta peiteviran, jonka suojissa voisi liikkua vapaasti.

Jos freelancer oli ammattilainen, eikö hän näkisi peitteen läpi, tiedusteli Jacques. Ainikin mukaan aivan varmasti – ei kai Jacques kuvitellut, että palkkaa maksettiin maallikkojen jallittamisesta.

Ainikki käski hankkiutua läheisiin väleihin hempukan kanssa. Siitä saattaa tulla sanomista kotona, arveli Jacques.

Valtionsalaisuuksia ei sopinut paljastaa edes puolisolle, huomautti Ainikki.  Jos ei kestänyt paineita, niin kannatti vaihtaa alaa.

Jacques luotti homman hoituvan. Kuka freelancer on?

Pouilly Veivar.