Japanilaisturistit kuvasivat suomalaisella torilla venäläisen keisarin patsasta. Kun kuvat oli otettu, opas paimensi lauman liikkeelle ja pysäytti sen tuomiokirkon ovelle.

Pääministerin virkahuoneen ikkunoista näki Senaatintorille.

Turistiryhmä on hallittava kokonaisuus, pohti Launo Matomäki, toisin kuin yhteiskunta. Suomessa ei saanut mitään aikaiseksi, koska änkyrät ja edunvalvojat ampuivat kaikki tolkulliset ideat alas.

Pääministeri oli ollut virkakautensa alussa unelmatyössä, nyt häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hiukset pakenivat otsalta, ja motivaatio oli valahtanut silmäpusseihin.

Hilkka Minerva olisi tuntenut sääliä, jos olisi kyennyt siihen, mutta hän näki vain mahdollisuuden. Pääministeri oli väsynyt työhönsä, puolueeseensa ja maahansa.

Käsi laskeutui Launon olkapäälle.

Pääministerin saavutusten arvoa ei ymmärretty, mutta historiankirjoitus korjaisi asian, sanoi Hilkka. Launo myönsi näin olevan, mutta se ei tällä hetkellä lohduttanut.

Hilkan mielestä kannatti luoda hyvät olosuhteet odotusajaksi. Ajatus oli käynyt Launon mielessä, mutta mitään sopivaa ei ollut tarjolla.

Miltä kuulostaisi paikka Euroopan keskuspankin johtokunnassa? kysyi Hilkka. Palkka oli suurempi ja työmäärä pienempi kuin pääministerillä. Luontoisedut olivat omaa luokkaansa.

Launo tiesi, että seuraavalla nimityskierroksella oli Suomen vuoro saada edustaja johtokuntaan, mutta se tapahtuisi neljän vuoden kuluttua. Kenelläkään johtokunnan nykyjäsenellä ei myöskään ollut erohaluja.

Se asia voitiin Hilkan mukaan järjestää. Launo voisi siinä tapauksessa tukea selvitysmiehen ehdotusta. Kaksikko kätteli, ja Hilkka lupasi laittaa pyörät pyörimään.