Matalalattiaraitiovaunu kulki kiskoilla kuin ilmatyynyalus. Pjotr Skeptinov piti vanhojen vaunujen kolinasta, mutta ymmärsi hyvin, ettei kehitystä voinut pysäyttää.

Ratikka sen sijaan pysähtyi nappia painamalla, ja Pjotr nousi kyydistä. Liikennevalot päästivät jalankulkijat Mannerheimintien yli.

Olut- ja ruokaravintola Viisi Penniä oli saanut hyvät arviot Nyt-liitteen pikatestissä. Paikka oli ilmeisesti uudistunut edukseen, mutta se ei oikeastaan kiinnostanut.

Tavallisesti FSB:n Suomen osaston päällikkö jätti noutokeikat alaisilleen, mutta flunssa oli kaatanut rivimiehen vuoteeseen. Sijaista ei ollut löytynyt, joten Pjotr oli lähtenyt kenttätöihin.

Tiedustelumies oli pukeutunut riipputaskuhaalareihin. Polvissa oli pehmusteet, ja heijastinnauhat kiersivät jalat ja vartalon. Työkalupakki roikkui oikeassa kädessä.

Pjotr pyysi päästä ravintolapäällikön puheille.

Hän olisi voinut häivyttää venäläisen aksenttinsa, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Suomalainen rakennusala käytti vierastyövoimaa, joten oli uskottavampaa esiintyä ulkomaalaisena kuin paikallisena.

Huoltomies ilmoitti olevansa taloyhtiön asialla. Viemärien toiminnasta oli tullut valituksia, ne pitäisi tarkistaa. Ravintolapäällikkö ei ollut havainnut mitään, mutta tarkistamisesta ei olisi haittaa.

Pjotr laittoi naistenhuoneen oveen ”Huollossa”-kyltin. WC-pöntön vesisäiliön takaa löytyi lukulasikotelo, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli käynyt sinne jättämässä.

Lukulasit olivat kamera, jolla Hilkka oli kuvannut suuren valiokunnan aineistoja.  Tieto oli valuuttaa tiedustelumaailmassa, mutta vielä tärkeämpää oli saada tietolähteet koukkuun.

Pjotr kiipesi WC-istuimen päälle ja irrotti kattoon kiinnitetyn kameran, joka oli kuvannut Hilkan toimet. Vanha kikka oli kuvata värvättyjä luovuttamassa arkaluontoista materiaalia ja kiristää sitten lisää.

Homma oli hoidettu. Pjotr päätti palkita itsensä real alella, jota ravintola tarjoili hanasta. Baarimikko tiedusteli, oliko työpäivä päättynyt. Tasan kaksi minuuttia sitten, kertoi Pjotr.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle käveli sisään ja istui Pjotrin viereen baaritiskille. Erikoinen työasu, totesi Jalmari. Pjotr sanoi toimenkuvansa olevan monipuolinen.

Jotain on tekeillä, sanoi Jalmari. Pjotrin mukaan aina oli jotain tekeillä. Jalmari aikoi selvittää, mitä. Niin sinun kuuluukin, mutta minun kuuluu se estää, totesi Pjotr.

Otetaan oluet ja unohdetaan työasiat hetkeksi, ehdotti Pjotr. Se sopi Jalmarille.