Taksi lähti liikkeelle Museokadun tolpalta. Jarruvalot syttyivät, kun auto hiljensi Mannerheimintien risteykseen. Musta Mercedes-Benz vei Sardina Feikkilehden pois Maikki Ripsivuon elämästä.

Maikki kaivoi matkakortin käsilaukusta ja käveli raitiovaunupysäkille.

Kun toisen jättää taakseen, haikeus tulee lupaa kysymättä mieleen. Maikki muistutti itseään, ettei heillä ollut yhteistä tulevaisuutta. Olisi lapsellista uskoa, että Sardina muuttuisi.

Kyyneleet kastelivat silmät. Ratikkaa odottava töölöläisrouva tarjosi nenäliinan. Kiitos, sanoi Maikki ja pyyhki muistot pois poskiltaan.

Maikki nousi kyydistä Lasipalatsin pysäkille. Hän käveli asematunneliin ja metroon.

Laiturilla sai olla sopivalla etäisyydellä toisista, mutta metrovaunussa yksityisyyden rajoista oli pakkoa tinkiä. Vieressä istuva pukumies yritti viritellä keskustelua ja kalastella puhelinnumeroa.

Maikki kaivoi kookkaat aurinkolasit käsilaukustaan. Vahvemmaksi varmuudeksi hän sujautti napit korville ja valitsi soittolistalta Florence and the Machinen. Kuulokkeissa alkoi soida “Cosmic love”.

A falling star fell from your heart and landed in my eyes…

“Kalasatama, Fiskehamnen”, kertoi kuulutus. Ovet aukenivat avaamatta, liukuportaat kuljettivat kävelemättä.

Eroksen yöjuoksukoulu sijaitsi Parrukadun varrella. Ohjatut tunnit olivat ohi, mutta vetäjä oli salilla tekemässä omaa treeniään.

Maikki pysähtyi rakennuksen eteen ja hengitti muutaman kerran syvään. Hän avasi oven ja astui sisään.

Eros tervehti tulijaa käsiseisonnasta. Paidaton mies laski otsan hitaasti maahan ja sitten punnersi kädet takaisin suoraksi. Veri virtasi olkapäiden, käsivarsien ja selän lihaksiin, jotka pullistuivat entisestään.

Maikin poskia alkoi kuumottaa, alempana kihelmöi.

Eros ponnisti käsivoimin itsensä ilmaan ja laskeutui jaloilleen. Hän sanoi harjoituksen olevan ohi ja oli aika mennä suihkuun.

Advertisement