Kynttilä paloi pöydällä, jonka peitti valkoinen liina. Sen vieressä oli kastemalja. Kutsuvieraat hiljentyivät, kun pastori Toivo Taivainen selvitti äänensä.

Pastori oli kokenut puhetyöläinen, joka tiesi, mitä yleisö tarvitsi: tuttuja ja turvallisia sanoja, jotka ylevöittivät juhlan ja lohduttivat surussa.

Uskonto ei ollut osa monenkaan arkea, mutta elämän suuret käännekohdat olivat toinen asia. Silloin käännyttiin kirkon puoleen, kun piti antaa nimi, mennä naimisiin tai kuolla.

Toivolla oli kirja, vaikka hän osasi kastekaavan ulkoa. Kuulijat luottivat pappiin, jolla oli kirja kädessään, koska kristinusko perustui pyhiin kirjoituksiin.

Kaava kuljetti seremoniaa eteenpäin omalla painollaan. Kuulijat terästyivät, kun Toivo tiedusteli lapsien nimiä.

Ihanelma Elisabeth, sanoi Penny Wartiainen.

Aarre Julius, sanoi Jacques Pyrcyr.

Kaksoset nukkuivat. Ihanelma ja Aarre eivät tienneet, että heidät oli juuri nimetty eliniäksi. Pappi kasteli pienet päät vedellä. Kummit kumartuivat, ja Jacqueline kuivasi sisaruksiensa päälaet pitsiliinalla.

Jacques kehui vanhinta tytärtään, kun tämä palasi hänen viereensä. Jacquelinen äitiä Pouilly Veivaria ei oltu kutsuttu, eikä hän olisi ristiäisiin saapunutkaan. Entisillä ei ollut asiaa uuteen elämään.

Keskipäivän aurinko oli kiivennyt lakipisteeseensä.

Pohjolan pirtin ovet Helsingin Lammassaaressa olivat auki. Juhlaväki haki noutopöydästä kermaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää.

Jacques otti Pennyä kädestä kiinni ja suuteli suulle. Penny vastasi suudelmaan.

Kaksoset eivät tunnistaneet herkkää hetkeä mutta tiesivät, mikä nälkä on ja alkoivat huutaa. Äidin ruokailu siirtyi tuonnemmaksi.

Jacques istui tyttärensä viereen. Jacqueline oli niin iso tyttö, ettei tarvinnut kenenkään apua. Lohikeitto sammutti nälän muttei uteliaisuutta.

Jacqueline sanoi isälleen, että tämä tykkäsi Pennystä. Jacques totesi sen olevan totta. Tykkäät myös äidistä, jatkoi Jacqueline.

– Kumman kanssa isi haluaa olla?

– Haluan olla sinun kanssasi.

– Kivaa. Mutta isi ei vastannut.

– Joskus on parempi niin.