Eromangan leipomokahvila sijaitsi Pohjoisen Makasiinikadun varrella. Sinne oli reipas kävelymatka Venäjän federaation suurlähetystöstä Tehtaankadulta.

Paikka tunnettiin lihapiirakoistaan, jotka valmistettiin vanhan viipurilaisen reseptin mukaan. Suosikkituote oli tuonut paikalle FSB:n Suomen osaston päällikön Pjotr Skeptinovin.

Pjotr istui ikkunapöytään ja haukkasi lihapiirakkaa, jolla ei ollut muuta yhteistä kuin nimi kaupan eineksien kanssa. Tätä herkkua ei sotkettu ketsupilla tai sinapilla, se oli parasta sellaisenaan.

Jos Pjotr olisi valinnut ammattinsa toisin, hän olisi päässyt historiankirjoihin. Tiedustelumaailmassa suurimmatkin saavutukset jäivät salaisuuksiksi.

Laillinen vallankaappaus naapurimaassa tekisi kuitenkin uralle hyvää.

Suomen poliittiseen päätöksentekoon oli vaikutettu kylmän sodan vuosina, mutta Pjotr oli ottanut itsenäisen valtion lainsäädäntöprosessin haltuunsa.

Venäjä pystyi päättämään, mitkä lait Suomessa säädettiin ja mitkä ei. Mikäli oli tarvetta, koko lainsäädäntökoneisto voitiin lamauttaa.

Siihen eivät verkkonörtit palvelunestohyökkäyksillä pystyneet, mietti Pjotr.

Operaatio oli käynnistynyt poliitikko Hilkka Minervan värväämisellä. Hilkka oli uransa aikansa joutunut eroamaan ulkoministerin paikalta, joten hän ei kelvannut pääministeriksi.

Siksi Hilkalle piti keksiä toinen tie huipulle.

Pjotr tutki mielellään historiaa ja oli sen ansiosta oppinut Suomesta yhtä ja toista. Esimerkiksi sen, että alun perin suuri valiokunta oli eräänlainen kompromissi yksi- ja kaksikamarisen parlamentin välillä.

Kun Suomi siirtyi säätyvaltiopäivistä yksikamariseen parlamenttiin, suurelle valiokunnalle kaavailtiin eräänlaista ylähuoneen roolia.

Hilkka oli sopivasti suuren valiokunnan puheenjohtaja.

Pjotr palkkasi tiedustelualan freelancerin Pouilly Veivarin, jonka Hilkka puolestaan asetti selvitysmieheksi.

Pouilly sai tehtäväksi kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia. Loppuraportti oli kirjoitettu etukäteen niin kuin kaikissa hyvissä hankkeissa oli tapana.

Pjotr aikoi palauttaa Suomeen kaksikamarisen parlamentin. Suuri valiokunta kaappaisi vallan hallitukselta ja alkaisi johtaa lainsäädäntöprosessia.

Parlamentin ylähuone antaisi lait hallitukselle valmisteltavaksi ja päättäisi, mitkä lait vietäisiin eduskuntaan eli alahuoneeseen hyväksyttäväksi.

Jokainen järkevä pääministeri tyrmäisi tällaisen aloitteen heti alkuunsa. Pjotr oli varmistanut pääministeri Launo Matomäen tuen järjestämällä hänelle hyvän viran Euroopan keskuspankissa.

Koko operaatio oli viety läpi Suojelupoliisin valvovien silmien alla.

Loppusuoralla Supolle oli järjestetty muuta puuhaa julkisen kohun avulla. Skandaali oli palvellut kahta päämäärää, sillä se oli vienyt median huomion pois hallinnon uudistuksista.

Pjotr tyhjensi kahvikuppinsa. Hän astui ulos jalkakäytävälle ja oli kuin kuka tahansa. Suomen hallitsija ei erottunut alamaistensa joukosta.