Mars-patukka katosi suuhun. Twix-kaksikko seurasi perässä. Sitten oli Snickersin ja Tupla Maxin vuoro.

Jacques Pyrcyr ei voinut kuin ihmetellä ylietsivä Jalmari Kahleen ruokahalua.

He olivat käyneet lounaalla ravintola Karl Johanissa, joka sijaitsi reippaan kävelymatkan päässä Yrjönkadulla. Jalmari oli syönyt talon vorschmackin, Jacques oli ottanut lounaslistalta paistettua nieriää.

Suojelupoliisin kahviautomaatin cappuccino riitti Jacquesille jälkiruuaksi. Hän arvioi, että Jalmarin otos karkkihyllyn tarjonnasta oli tilastollisesti edustava, mutta ei jakanut ajatusta esimiehensä kanssa.

Sisään, käski Ainikki Nuivanen.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö halusi tietää, mitä Valtioneuvoston linnassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa oli kerrottu. Tilaisuudessa selvitysmies Pouilly Veivar oli luovuttanut loppuraporttinsa parlamentaarisen järjestelmän tehostamisesta pääministerille.

Ainikki kehotti Jalmaria syömään suunsa tyhjäksi ennen kuin aloittaisi.

Jalmari kertoi, että Hilkka Minerva aikoi laittaa Suomen parlamentaarisen järjestelmän uusiksi. Pääministeri Launo Matomäki tuki eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan ehdotusta.

Uudistus myytiin kansalle sillä, että demokratia oli rikki ja tarjolla oli korjaussarja.

Eduskunta oli liian suuri, jotta kansan tahto toteutuisi sen kautta. Ratkaisu olisi suuri valiokunta. Se oli eduskunnan tiivistymä, jossa yhteinen näkemys kirkastuisi.

Suuri valiokunta alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia. Se antaisi lait valmisteltavaksi pääministerin johtamalle hallitukselle.

Ministeriöt valmistelisivat lait entiseen tapaan, mutta sitten pääministeri veisi ehdotukset suuren valiokuntaan. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäväksi.

Suomen pääministeri aiottiin riisua valtaoikeuksistaan. Näin oli tapahtunut presidentille jo aikaisemmin. Suuren valiokunnan puheenjohtajasta tulisi maan korkein vallankäyttäjä.

Ainikin mielestä ehdotettu kaksikamarinen malli ei ollut huonoimmasta päästä, mutta se edellytti sujuvaa yhteistyötä suuren valiokunnan puheenjohtajalta ja pääministeriltä.

Ongelma oli siinä, että vieraan valtion värväämä agentti eli Hilkka Minerva käyttäisi ylintä lainsäädäntövaltaa Suomessa.

Naapurin tekemä palatsivallankumous, oli Ainikin analyysi. Valtion turvallisuudesta huolehtivan Supon oli syytä ryhtyä vastatoimiin.

Jacquesilla oli idea. Älä pidä sitä salaisuutena, sanoi Ainikki. Jacques kertoi suunnitelmansa.

Ainikin mukaan juoni voisi onnistua, mutta se edellyttäisi kahta asiaa. Ensiksi Hilkan ura pitäisi ohjata poliittiseen nousukiitoon. Toiseksi Pouilly Veivar, joka oli toiminut vastapuolen laskuun, olisi värvättävä Supon palvelukseen. Siinä ei pelkkä raha riittäisi.

Värväys onnistuu, totesi Jacques.