Tilanne eskaloitui nopeasti. Valtterin mielestä Tuomaksen ämpäri oli kivempi, ja hän otti sen kaverin kädestä. Tuomas ei siitä tykännyt ja tönäisi Valtteria, joka heitti hiekkaa Tuomaksen päälle.

Se oli liikaa valvoville silmille. Valtteri palautti ämpärin ja pyysi anteeksi. Lopuksi pojat halasivat ja jatkoivat leikkejään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lisää, lisää, lisää, huusi Jacqueline keinussa. Jacques Pyrcyr antoi tyttärelleen lisää vauhtia. Kaksoset Ihanelma ja Aarre nukkuivat vaunuissa, joten isä pystyi keskittymään vanhimpaansa.

Sammonpuistikossa elämä kulki tutuissa uomissaan.

Leikkipuisto sijaitsi Etu-Töölössä Kauppakorkeakoulun päärakennuksen ja kirjaston välissä. Kauppakorkeassa haalariasuiset kohelsivat vailla valvontaa mutta Sammonpuistikossa asiat olivat toisin.

Runeberginkatu oli vieressä oma vilkas itsensä, läpikulkuliikenne piti siitä huolen.

Kolme lasta kahden naisen kanssa, laski Jacques. Vauhtia voisi hidastaa, sillä yhden miehen ei tarvinnut täyttää koko maailmaa.

Vaunuista alkoi kuulua kitinää, jonka Jacques vaimensi keinuttamalla.

Jacqueline kyllästyi keinuun ja juoksi kiipeilytaloon, josta pääsi liukumäkeä laskemalla pois. Sieltä löytyi leikkikavereita.

Jacques istui penkille ja nojasi kyynärpäihinsä. Hän pohti, mitä ihmettä oli tekemässä. Agentin värväys kuulosti yksinkertaiselta tehtävältä, mutta toteutus oli astetta monisyisempi vyyhti.

Värväyksen kohde oli Jacquelinen äiti eli Pouilly Veivar, jonka kanssa oli pitkä yhteinen historia. Poikamiehenä viettely olisi ongelmatonta, mutta uusi perhe Penny Wartiaisen kanssa muutti tilanteen.

Oli ollut helppo ajatella, että isänmaan etu vaati moraalista joustavuutta, mutta nyt se tuntui vaikealta.

Saako tehdä pahaa suuremman hyvän puolesta? Uhrit eivät ole valinneet osaansa, joku on tehnyt sen heidän puolestaan.

Jacqueline, Ihanelma ja Aarre joutuvat kärsimään tästä eniten, mietti Jacques.

Advertisement