Kuin kalastaisi haavilla akvaariosta, mietti Hilkka Minerva. Jaagaaminen oli helppoa, koska saalis ei päässyt karkuun veden päällä kelluvasta anniskelupaikasta.

Silja Serenade oli viimeistä hyttiä myöten täynnä kansallispuoluelaisia, jotka olivat lähteneet pikkujouluristeilylle Helsingistä Tukholmaan.

Hilkka siemaili valkoviinistä ja kivennäisvedestä sekoitettua spritzeriä, koska siinä oli kaikista drinkeistä vähiten kaloreita. Kuntoremonttiohjelman vuoksi seisovaan pöytään ei ollut tällä matkalla asiaa.

Vuosien varrella Hilkka oli kehittänyt oman saalistusmenetelmänsä. Ensin tarkistettiin perä, sitten lätty. Jos yhdistelmä toimi, niin heti iholle ja ehdotus.

Keski-Suomen kansallisnuorten järjestösihteeri Aatos Eurola oli potentiaalinen tapaus. Lisäksi nuoren miehen arvostelukyky oli jo alkumatkasta sopivasti alentunut.

Soidinmenot keskeytyivät, kun puoleen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sini Porvali ja taustavaikuttaja Zen Byskowicz kiskoivat Hilkan irti Aatoksesta ja istuttivat pöytäänsä.

Mikä nyt on niin tärkeää? kysyi Hilkka. Zen vastasi, että presidentinvaalit. Hilkkaa eivät kyseiset vaalit kiinnostaneet, koska presidentti oli vuosia sitten riisuttu valtaoikeuksistaan.

Mutta kansallispuoluetta kiinnosti, linjasi Sini. Siitä oli yli puoli vuosisataa, kun puolue oli viimeksi isännöinut presidentinlinnaa.

Hilkka ilmoitti, että häntä kiinnostaa eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan posti. Sieltä käsin johdetaan kaksikamarisen parlamentin lainsäädäntöprosessia.

Kun isänmaa kutsuu, on tapana vastata myöntävästi, totesi Zen. Politiikassa yhteinen etu ajaa aina yksityisen edelle.

Hilkka epäili, ettei Zen itsekään uskonut tuota kirkasotsaista höpinää.

Zen ei halunnut keskustella uskomuksistaan vaan puoluetoverinsa tulevaisuudesta. Hilkan ura voisi päättyä ikävästi, ellei hän ryhdy puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Rauhoitutaanpas hieman, kehotti Sini. Tulevat presidentinvaalit olivat erittäin tärkeät. Kansa innostui henkilövaaleista, vaikka jaossa oli lähinnä symbolista valtaa.

Hilkan menestys sataisi kansallispuolueen laariin ja antaisi nostetta eduskuntavaaleihin.

Se olisi suuri palvelus puolueelle, korosti Sini. Samalla Hilkka voisi varmistaa hienon poliittisen uransa jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.

Hilkka ymmärsi, ettei tätä taistelua voinut voittaa. Siksi piti sopeutua tilanteeseen ja ottaa siitä kaikki hyöty irti. Kuusi vuotta Suomen presidenttinä näyttäisi hyvältä ansioluettelossa.

Kiitän luottamuksesta ja olen käytettävissä, sanoi Hilkka ja nousi pöydästä.

Hilkka mietti, miten selittäisi tapahtumien saaman käänteen Pjotr Skeptinoville. FSB:n Suomen osaston päällikkö oli kehittänyt juonen, jonka avulla saisi kaapattua lainsäädäntövallan asemamaassaan.

Jotta juoni onnistuisi, Hilkan pitäisi pysyä suuren valiokunnan puheenjohtajana. Pjotr ei ilahtuisi siitä, että hänen värväämänsä vakoilija olikin matkalla presidentinlinnaan.

Hilkka havahtui ajatuksistaan, kun huomasi miesten päiden kääntyvän kuin tennisottelun katsomossa. Pikkumustaan ja piikkikorkoihin pukeutunut Pouilly Veivar keinahteli tanssiravintolan läpi.

Pouilly istahti Sini Porvalin ja Zen Byskowiczin pöytään.

Mitä ihmettä Pouilly teki täällä? pohti Hilkka. Onko hän vaihtanut leiriä?