2. Kasvutarina

Prologi II

Joku voi huomauttaa, että lupasin lopettaa Opportunistin tukipiste -blogin.

Ei pitäisi olla yllätys, että suhtaudun lupauksiin joustavasti.

Loppu ei ole välttämättä loppu, se voi olla myös uuden alku.

Kaivan kynän esiin, koska eräs oppilas tiedusteli, miten minusta tuli opportunisti.

Uskon tarinoiden voimaan ja siihen, että henkilökohtainen on yleispätevää.

Omat kokemukseni ovat erityisen opettavaisia ja kiinnostavia.

Siksi jaan kanssanne elämälleni suunnan antaneet käännekohdat.

Askelmerkit

Muisti valikoi, kiillottaa ja järjestää. Siksi se on hyvä apuväline, kun kertoo omaa tarinaansa. Lopputuloksella ei ole paljon tekemistä totuuden kanssa jos sellaista ylipäätään on.

Palataanpa ajassa taaksepäin. Kaikki sai alkunsa koulun liikuntatunnilla. En ole romantikko, mutta se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Jakke oli nopea, taitava ja itsekäs jalkapalloilija, joka halusi tehdä kaikki maalit ja ratkaista jokaisen ottelun.

Jos joku muu teki maalin, se otti Jakkea päähän. Hän laukoi aina kohtia maalia, vaikka joukkuetoveri olisi ollut kuinka vapaassa paikassa. Kertaakaan ei erehtynyt syöttämään muille.

Tähtihyökkääjän pelitavan vuoksi hävisimme kaikki ottelut, mutta Jaken kyky asettaa oma etu joukkueen menestyksen edelle teki minuun vaikutuksen.

Ensiaskel

Koulumme rehtori oli kerta kaikkiaan sietämätön. Siksi päätimme yhtenä päivänä antaa miehelle opetuksen.

Välitunnilla haimme teknisen työn luokasta hitsauslaitteet, joilla hitsasimme hänen pyöränsä kiinni telineeseen.

Kun rehtori kotimatkalle lähtiessä huomasi tempauksen, hän ei ollut kovin ilahtunut.

Aamulla alkoi syyllisten jahtaus, mutta kaikki pitivät suunsa kiinni, koska kukaan ei halunnut leimautua kielikelloksi.

Minä näin siinä tilanteessa mahdollisuuden, koska rehtoria uhkasi auktoriteetin menetys.

Marssin koulun kansliaan ja lupasin paljastaa keskeiset tekijät, jos arvosanojani korotetaan.

Kättelimme sopimuksen vakuudeksi.

En kertonut kaikkien nimiä, sillä silloin ilmiantaja olisi paljastunut.

Harha-askel

Rehtorin kiusaamisen jälkeen oppilaiden mielenkiinto siirtyi muihin epäolennaisuuksiin.

Hajukumit olivat minusta naurettavia.

Siitä huolimatta ne ilmestyivät jokaiseen pulpettiin ja penaaliin. Paitsi minun.

Vähitellen huomasin olevani sosiaalinen hylkiö.

Kaikki puhuivat hajukumeista, enkä halunnut jäädä ulkopuoliseksi.

Päätin hankkia oman kokoelman ja kannoin viikkorahani kirjakauppaan.

Koulupäivän aluksi levitin ylpeänä koko komeuden pulpetille.

Jakke tuli luokkaan, käveli ohi ja sanoi: ”Kukaan ei enää kerää hajukumeja. Ne haisee.”

Silloin ymmärsin, että ohi ajaneeseen junaan ei voi hypätä mukaan.

Oikea askel

Oppilaskunnan vaalit puhuttivat koko koulua.

Minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, kuka edustaa oppilaita koulun hallinnossa.

Onneksi hajukumit olivat opettaneet, että massat eivät ole koskaan väärässä.

Halusin valokeilaan enkä varjoon, joten päätin asettua ehdokkaaksi.

Vaalityön aikana kävi selväksi, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia Jakkea vastaan.

Omia mahdollisuuksia oli toki mahdollista parantaa.

Panin liikkeelle huhun, että koulun kultapoika oli ilmiantanut rehtorin pyörän hitsaajat.

Jakke leimattiin saman tien kielikelloksi.

Ykkösehdokas joutui sosiaaliseen paitsioon ja hävisi vaalit.

Epilogi II

Kävelin koulun käytävää kohti oppilaskunnan ensimmäistä kokousta.

Nuoren pojan elämä oli saanut suunnan.

Tiesin, miten tavoitteet asetetaan ja mikä tärkeämpää, miten ne saavutetaan.

Tuona hetkenä maailmankuva kirkastui sielussani.

Luotin opportunismiin, joka lupasi avata maailman mahdollisuuksineen.

Kävelin eteenpäin. Askeleet olivat vakaita, päättäväisiä.

Moraali ei pysynyt tahdissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s