4. jatkokertomus: osa 14/15

Venäjän maaperällä, ajatteli Hilkka Minerva. Hän oli juuri astunut sisään Venäjän federaation suurlähetystön portista Tehtaankadulla.

Monet muutkin suomalaiset poliitikot olivat käyneet täällä, mutta tahti oli harventunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Kylmän sodan aikana itänaapurin hyväksyntä oli ollut edellytys poliittiselle uralle Suomessa. Siksi kaikki olivat kilvan juosseet lähetystössä laulamassa tietojaan.

Isänmaan asioita edistettiin silloin parhaiten maanpetoksella.

Vartija avasi oven ja käski Hilkan aulaan. Pjotr Skeptinov antoi vieraan odottaa kolme varttia, koska Angry Birds ei sujunut aivan odotusten mukaan.

Kun linnut olivat päihittäneet possut, Pjotr pyysi sihteeriään noutamaan Hilkan. Duscha Orashova haki Hilkan aulasta ja ohjasi istumaan vastapäätä esimiestään.

Pjotrilla oli nahkapäällysteinen hierova tuoli. Vieraita varten oli muovijakkara, jonka kaikki jalat olivat eripituiset.

On aika siirtyä suunnitelman viimeiseen vaiheeseen, sanoi Pjotr. Hän napsautti kaukosäätimellä hieronnan pois päältä.

Vladimir Putin seurasi seinältä vakavana alaisensa työergonomiaa. Presidentin muotokuva oli kaikkien huoneiden vakiovaruste.

Hilkka oli ollut monessa pahassa paikassa uransa aikana. Hän oli muun muassa joutunut eroamaan ulkoministerin tehtävistä mutta oli onnistunut nousemaan takaisin huipulle.

Nyt oli edessä jotain vielä vaikeampaa. Pitäisi selittää Pjotrille, että tiedustelumiehen historiallisen hieno suunnitelma menee mönkään.

On tullut pieni mutka matkaan, kertoi Hilkka. Pjotr rypisti kulmiaan: Mikä mutka?

Minusta tuleekin Suomen presidentti, vastasi Hilkka.

Sinä pysyt suuren valiokunnan puheenjohtajana ja pyörität lainsäädäntöprosessia minun tahtoni mukaan, ilmoitti Pjotr.

Hilkan mukaan ei ollut vaihtoehtoja. Kansallispuolue halusi presidentin viran omakseen yli 50 vuoden tauon jälkeen. Ellei kansansuosikki suostunut ehdokkaaksi, puolueen raskas kalusto oli luvannut tuhota Hilkan uran. Presidentin vaalien nosteella kansallispuolue juhlisi voittoa myös seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Voin olla hyödyksi Suomen presidenttinä, sillä Venäjän suhteiden hoitaminen kuuluu valtionpäämiehen tontille, huomautti Hilkka.

Pjotr uhkasi vuotaa julkisuuteen Hilkan touhut vieraan valtion piikkiin, jos tämä loikkaa pois suuren valiokunnan puheenjohtajan pallilta. Vakoilusta oli olemassa konkreettiset todisteet.

Mitä sitten? kysyi Hilkka. Suurin osa suomalaisista poliitikoista oli aikanaan kaveerannut KGB:n kanssa, eikä sitä pidetty tässä maassa minään. Presidenteilläkin oli ollut ikiomat kotiryssät.

Hilkka muistutti, ettei kenenkään poliittinen ura ollut Suomessa päättynyt vakoilusyytöksiin. Kansallispuolue sen sijaan voisi pudottaa häneltä huipulta unholaan.

Huolella rakennettu palatsivallankumous alkoi murtua Pjotrin silmien edessä. Ei tällaista valtiota ole olemassakaan, hän mietti. Poliitikot pettävät maansa, ja kansa vain kohauttaa olkapäitään.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 12/15

Kuin kalastaisi haavilla akvaariosta, mietti Hilkka Minerva. Jaagaaminen oli helppoa, koska saalis ei päässyt karkuun veden päällä kelluvasta anniskelupaikasta.

Silja Serenade oli viimeistä hyttiä myöten täynnä kansallispuoluelaisia, jotka olivat lähteneet pikkujouluristeilylle Helsingistä Tukholmaan.

Hilkka siemaili valkoviinistä ja kivennäisvedestä sekoitettua spritzeriä, koska siinä oli kaikista drinkeistä vähiten kaloreita. Kuntoremonttiohjelman vuoksi seisovaan pöytään ei ollut tällä matkalla asiaa.

Vuosien varrella Hilkka oli kehittänyt oman saalistusmenetelmänsä. Ensin tarkistettiin perä, sitten lätty. Jos yhdistelmä toimi, niin heti iholle ja ehdotus.

Keski-Suomen kansallisnuorten järjestösihteeri Aatos Eurola oli potentiaalinen tapaus. Lisäksi nuoren miehen arvostelukyky oli jo alkumatkasta sopivasti alentunut.

Soidinmenot keskeytyivät, kun puoleen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sini Porvali ja taustavaikuttaja Zen Byskowicz kiskoivat Hilkan irti Aatoksesta ja istuttivat pöytäänsä.

Mikä nyt on niin tärkeää? kysyi Hilkka. Zen vastasi, että presidentinvaalit. Hilkkaa eivät kyseiset vaalit kiinnostaneet, koska presidentti oli vuosia sitten riisuttu valtaoikeuksistaan.

Mutta kansallispuoluetta kiinnosti, linjasi Sini. Siitä oli yli puoli vuosisataa, kun puolue oli viimeksi isännöinut presidentinlinnaa.

Hilkka ilmoitti, että häntä kiinnostaa eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan posti. Sieltä käsin johdetaan kaksikamarisen parlamentin lainsäädäntöprosessia.

Kun isänmaa kutsuu, on tapana vastata myöntävästi, totesi Zen. Politiikassa yhteinen etu ajaa aina yksityisen edelle.

Hilkka epäili, ettei Zen itsekään uskonut tuota kirkasotsaista höpinää.

Zen ei halunnut keskustella uskomuksistaan vaan puoluetoverinsa tulevaisuudesta. Hilkan ura voisi päättyä ikävästi, ellei hän ryhdy puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Rauhoitutaanpas hieman, kehotti Sini. Tulevat presidentinvaalit olivat erittäin tärkeät. Kansa innostui henkilövaaleista, vaikka jaossa oli lähinnä symbolista valtaa.

Hilkan menestys sataisi kansallispuolueen laariin ja antaisi nostetta eduskuntavaaleihin.

Se olisi suuri palvelus puolueelle, korosti Sini. Samalla Hilkka voisi varmistaa hienon poliittisen uransa jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.

Hilkka ymmärsi, ettei tätä taistelua voinut voittaa. Siksi piti sopeutua tilanteeseen ja ottaa siitä kaikki hyöty irti. Kuusi vuotta Suomen presidenttinä näyttäisi hyvältä ansioluettelossa.

Kiitän luottamuksesta ja olen käytettävissä, sanoi Hilkka ja nousi pöydästä.

Hilkka mietti, miten selittäisi tapahtumien saaman käänteen Pjotr Skeptinoville. FSB:n Suomen osaston päällikkö oli kehittänyt juonen, jonka avulla saisi kaapattua lainsäädäntövallan asemamaassaan.

Jotta juoni onnistuisi, Hilkan pitäisi pysyä suuren valiokunnan puheenjohtajana. Pjotr ei ilahtuisi siitä, että hänen värväämänsä vakoilija olikin matkalla presidentinlinnaan.

Hilkka havahtui ajatuksistaan, kun huomasi miesten päiden kääntyvän kuin tennisottelun katsomossa. Pikkumustaan ja piikkikorkoihin pukeutunut Pouilly Veivar keinahteli tanssiravintolan läpi.

Pouilly istahti Sini Porvalin ja Zen Byskowiczin pöytään.

Mitä ihmettä Pouilly teki täällä? pohti Hilkka. Onko hän vaihtanut leiriä?

4. jatkokertomus: osa 6/15

Vallan ytimen ikkunat antoivat vanhojen VR:n makasiinien suuntaan. Vastakkaisella seinustalla pylväät seisoivat parijonossa. Pitkän ja kapean huoneen päässä sijaitsivat kassa ja tarjoilusaarekkeet.

Käytävä jakoi neljälle hengelle tarkoitetut pöydät kahteen riviin. Pöytien molempiin päihin oli tuotu ylimääräiset tuolit, koska vallankäyttäjät ja heidän hännystelijänsä viihtyivät laumoissa.

Pylväiden takana oli kolmas pöytärivi, ja sieltä käytiin sisään istuntosaliin.

Vallan ei tarvinnut piileskellä kabineteissa. Se viihtyi erinomaisesti eduskunnan kahvilassa.

Kahvin ääressä luotiin ja ylläpidettiin suhteita, annettiin ja petettiin lupauksia, vaihdettiin tietoja ja levitettiin juoruja. Istuntosalissa pidettiin puheita ja painettiin nappia.

Voitko hakea cafe latten ja berliininmunkin? pyysi Hilkka Minerva. Suuren valiokunnan puheenjohtajan erityisavustaja Mika Juippila lähti liikkeelle.

Kohta loppuu herkuttele ja tämä pompottaminen, mietti Mika.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahleen ehdotus oli osunut otollisen maaperän. Kun isänmaa kutsui, Mika oli valmis vastuuseen. Ja uran rakettimaiseen nousuun.

Mika kantoi tarjottimen pöytään. Hilkka muisti, ettei juo kahvia ilman vettä ja lähetti erityisavustajansa noutamaan lasillista.

Ylimääräisen lenkin jälkeen Mika pääsi istumaan. Juoksupoika katseli pomoaan, johon pitkät työpäivät ja epäterveellinen ruoka olivat jättäneet jälkensä.

Demokratian korjaaminen oli satanut Hilkan laariin, aloitti Mika. Vallitseva mielipide oli, että suuren valiokunnan nostaminen parlamentin ylähuoneeksi tehosti lainsäädäntöä.

Hilkka pyysi kertomaan jotakin, jota hän ei jo tiedä. Mikan mukaan poliittista pääomaa voisi kasvattaa vieläkin enemmän. Hilkka nojasi eteenpäin ja pyysi jatkamaan.

Mika sanoi, että modernin poliitikon on hallittava niin asia- kuin viihdejulkisuus. Viihde oli noussut suosion kannalta jopa tärkeämmäksi.

Televisio-ohjelmat tekevät presidenttejä, korosti Mika. Martti Ahtisaari nousi valtaan Tuttu juttu -ohjelman ansiosta. Hilkka oli samaa mieltä, mutta arveli itse sopivansa paremmin parinhakuohjelmiin.

Mika huomautti, että muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla. Gutta Justafsbergin televisio-ohjelmaan etsittiin julkkiksia, jotka ryhtyivät elämäntaparemonttiin.

Jos Hilkka onnistuisi Tekee guttaa -ohjelmassa, hänet voisi myydä äänestäjille ihmenaisena, joka laittoi ensin demokratian ja sitten itsensä kuntoon. Se tekisi gutaa kannatukselle.

Hilkka haukkasi berliininmunkkia. Vadelmahilloa valui suupieliin. Nainen tiesi, että se oli viimeinen herkku pitkään aikaan. Miehistä ei onneksi tarvinnut luopua, sillä ne tarjosivat hyötyliikuntaa.

JK 3. / 19. osa

Käsi pyyhkäisi päälakea vanhasta muistista, mutta hiukset olivat jättäneet huipun. Kihara tukka kasvoi edelleen hörökorvien yläpuolella ja takaraivolla.

Selän takana Suomen pääministeriä kutsuttiin Pelle Hermanniksi.

Launo Matomäki istui Valtioneuvoston linnassa Senaatintorin laidalla, mutta ajatukset karkasivat Euroopan keskuspankkiin Frankfurtiin.

Parempi palkka, loistavat edut, vähemmän töitä. Eikä päätöksissä tarvinnut huomioida poliitikon kahta suurinta riesaa eli kansaa ja mediaa.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva keskeytti pääministerin valveunet.

Hilkka toivotti STT:n ja Vantaan Sanomien kesätoimittajat tervetulleeksi tilaisuuteen. Hän oli ilahtunut siitä, että myös Suojelupoliisi kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Tilaisuus eteni niin, että ensin selvitysmies Pouilly Veivar esitteli raporttinsa pääkohdat. Sen jälkeen raportti luovutettiin pääministerille, joka käyttäisi puheenvuoron. Loppuun oli varattu aikaa kysymyksille.

Pouilly keinahteli puhujakorokkeelle.

Launon silmät keskittyivät punaisiin huuliin ja vartalon linjoihin, eikä aivokapasiteettia enää riittänyt korville. Se ei haitannut, koska oman kommentin sai lukea toisten kirjoittamista papereista.

Pouilly piti etuoikeutena sitä, että oli saanut laatia raportin. Hän koki työnsä palvelukseksi isänmaalle.

Demokratia on rikki, totesi selvitysmies, se pitää korjata.

Kansanvalta ei toteutunut nykyisessä parlamentaarisessa järjestelmässä. Eduskunta edusti kansaa, mutta se oli liian suuri. Kansan tahto ei kirkastunut kahden sadan kansanedustajan keskuudessa.

Tarvittiin kansan eli eduskunnan kiteytymä: se oli suuri valiokunta, joka alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia.

Suuri valiokunta antaisi toimeksiannot säädettävistä laeista pääministerin johtamalle hallitukselle. Lait valmisteltaisiin edelleen siinä ministeriössä, jonka toimialaan asia kuului.

Valmistelun jälkeen pääministeri esittelisi lait suurelle valiokunnalle. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäviksi.

Pouilly korosti, että uudistuksen ansiosta parlamentaarinen työskentely tehostuu ja lainsäädännön laatu paranee. Siitä hyötyvät niin kansalaiset kuin elinkeinoelämä ja hallinto.

Jalmari pudisteli päätään. Kukaan täysjärkinen pääministeri ei tukisi tuollaista ehdotusta.

Pouilly ojensi raportin pääministerille, joka kiitti selvitysmiestä hyvästä työstä. Launo totesi, että harvoin ehdotukset olivat näin konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia.

Pääministerin mielestä parlamentarismia piti kehittää juuri tähän suuntaan.

Jalmari kysyi nuoremmalta kollegaltaan Jacques Pyrcyriltä, mitä ihmettä juuri äsken tapahtui. Jacques ei tiennyt, mutta sanoi, että siitä pitää ottaa selvää.

JK 3. / 14. osa

En tiedä, mikä Espoo on, mutta ei se ainakaan kaupunki ole, mietti viihdetoimittaja Kita Vainola. Kaupungeissa on keskusta ja palveluita.

Suomen toiseksi suurimman kaupungin rakenne näytti siltä, että kierosilmäinen kaupunkisuunnittelija oli heitellyt tikkoja kartalle.

Espoossa oli yksi kelvollinen olutravintola. The Gallows Bird sijaitsi Niittykummussa Merituulentien varrella. Naapurista palomiehet lähtivät sammuttamaan tulipaloja.

Kita auttoi laulaja Eelis Bulisongia sammuttamaan janoa. Iskelmätähdellä oli muhkeat pulisongit ja samettinen ääni, jonka kysyntä tanssilavoilla takasi toimeentulon.

Kun Kita oli houkutellut Eelista muutamalle, laulaja oli vaatinut toimittajaa saapumaan Espooseen. Gallows Bird oli lähempänä Westendin kotia kuin stadin menomestat.

Kaksi kertaa Fuller’s ESB ja Bunnahabhain, sanoi Kita.

Baarimikko laski juomat, ja asiakas kuittasi laskun firman kortilla. Kita oli töissä. Oli ikivanha kikka juottaa haastateltava humalaan ja saada hänet puhumaan sivusuunsa.

Eeliksen kitukasvuiset pulisongit olivat vastikään saaneet lisää volyymiä. Hän selitti lehdissä sen johtuvan kuntosaliharjoittelun aktivoimasta hormonitoiminnasta.

Kitalla oli asian suhteen omat epäilyksensä.

Eelis kumosi kolmannen mallasviskin ja siemaisi olutta päälle. Sitten alkoi avautuminen. Laulaja oli kärsinyt koko ikänsä siitä, että parta ei kasvanut kunnolla.

Skunktazze-viiksisiirreklinikka oli tarjonnut ratkaisun ongelmaan.

Toimittaja oli saanut uutisen, ja hän jätti iskelmätähden pöytään. Joku muu saisi tarjota loppuillan juomat.

Kita astui ulos ja kaivoi puhelimen esiin soittaakseen taksin, mutta se jäi aikomukseksi. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva istui terassilla ja pyysi toimittajaa liittymään seuraan.

Tämä ei liene sattuma, totesi Kita. Hilkka tunnusti luottavansa enemmän suunnitteluun kuin sattumaan. Jos asian laita oli näin, niin Kita mielellään istuisi pöytään.

Hilkka arveli, että ajan säästämiseksi olisi parasta puhua suoraan. Hän tarvitsi julkisen kohun, joka veisi huomion pieneltä hallinnolliselta uudistukselta.

Kohu oli järjestetty, ja siinä oli kaikki hyvän skandaalin ainekset.

Kita myönsi, että noista rakennuspalikoista saisi hyvän uutisen, mutta miksi hänen pitäisi tehdä se. Hilkka oli ymmärtänyt, että toimittajille maksettiin uutisten tekemisestä eikä tekemättä jättämisestä.

JK 3. / 9. osa

Aurinko paistoi työhuoneen ikkunasta suoraan silmiin. Hilkka Minerva pyysi, että sälekaihtimet käännetään kiinni. Henkilökohtainen avustaja Mika Juippila väänsi auringon ulos.

Hilkka siemaili cappuccinoa posliinikupista. Maitovaahdon rakenne ei ollut riittävän silkkistä. Mika vakuutti seuraavalla kerralla olevansa huolellisempi.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja jatkoi naistenlehden selailua. Avustaja kahlasi läpi sähköpostia, kirjoitti puhetta ja vastasi puheluihin. Hilkka pinnisteli, jotta silmäluomet eivät painuneet kiinni.

Pieni käytännön pila piristäisi, ajatteli Hilkka. Lukulasien kotelo putosi lattialle. Kun Mika kumartui ottamaan sitä lattialta, Hilkka otti lukulasien kameralla kuvan pakaroista.

Siinä olisi ihmeteltävää naapurin tiedustelupalvelulle, kun kameran muistikortti puretaan. Noh, leikki sikseen, avustaja saa tilata taksin eduskuntatalon edustalle.

Akuutista puheripulista kärsivä taksinkuljettaja ajoi Brasserie Kämpiin. Matkalla Hilkka harkitsi kuskin kuristamista, mutta tyytyi toteamaan, ettei hiljaisuus ainakaan huonontaisi palvelun laatua.

Hilkka kuittasi matkan veronmaksajien piikkiin ja antoi Kämpin ovimiehen avata oven. Miehet univormuissa olivat seksikkäitä, mutta ovimiehet olivat poikkeus tähän sääntöön.

Vieras oli jo ehtinyt paikalle. Sardina Feikkilehti siemaili sopivasti viilennettyä valkoviiniä pöydässä. Ulkona Espan puistossa opiskelijat joivat auringon lämmittämää valkoviiniä kartonkitölkeistä.

Hilkka tilasi Bollingeria. Ihmettelet varmaan, miksi halusin tavata sinut?

Sardina myönsi kutsun aiheuttaneen ihmetystä, mutta uteliaisuus oli voittanut. Naiset olivat tavanneet juhlissa mutta eivät varsinaisesti tunteneet toisiansa.

Hilkka oli huomannut keskustelukumppaninsa viihtyvän lehtien palstoilla. Viime aikoina oli kuitenkin ollut hiljaiseloa.

Sardina ei ymmärtänyt, miksi hänen tekemisensä kiinnostivat. Missä on pihvi?

Hilkalla oli lähitulevaisuudessa tarvetta julkiselle kohulle. Median ja kansan huomio pitäisi kääntää epäolennaisuuksiin, jotta tärkeät uudistukset voidaan ajaa läpi.

Nyt Sardina alkoi päästä kartalle mutta mietti, miksi hänen pitäisi auttaa.

Hilkka arveli, että Sardina saattoi olla kyllästynyt vaeltamaan varjoissa. Kunnon skandaali palauttaisi takaisin valokeilaan. Kokenut julkisuuden ammattilainen osaisi muuttaa saamansa huomion rahaksi.

Sardina pyysi Hilkkaa kertomaan lisää.

JK 3. / 6. osa

Japanilaisturistit kuvasivat suomalaisella torilla venäläisen keisarin patsasta. Kun kuvat oli otettu, opas paimensi lauman liikkeelle ja pysäytti sen tuomiokirkon ovelle.

Pääministerin virkahuoneen ikkunoista näki Senaatintorille.

Turistiryhmä on hallittava kokonaisuus, pohti Launo Matomäki, toisin kuin yhteiskunta. Suomessa ei saanut mitään aikaiseksi, koska änkyrät ja edunvalvojat ampuivat kaikki tolkulliset ideat alas.

Pääministeri oli ollut virkakautensa alussa unelmatyössä, nyt häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hiukset pakenivat otsalta, ja motivaatio oli valahtanut silmäpusseihin.

Hilkka Minerva olisi tuntenut sääliä, jos olisi kyennyt siihen, mutta hän näki vain mahdollisuuden. Pääministeri oli väsynyt työhönsä, puolueeseensa ja maahansa.

Käsi laskeutui Launon olkapäälle.

Pääministerin saavutusten arvoa ei ymmärretty, mutta historiankirjoitus korjaisi asian, sanoi Hilkka. Launo myönsi näin olevan, mutta se ei tällä hetkellä lohduttanut.

Hilkan mielestä kannatti luoda hyvät olosuhteet odotusajaksi. Ajatus oli käynyt Launon mielessä, mutta mitään sopivaa ei ollut tarjolla.

Miltä kuulostaisi paikka Euroopan keskuspankin johtokunnassa? kysyi Hilkka. Palkka oli suurempi ja työmäärä pienempi kuin pääministerillä. Luontoisedut olivat omaa luokkaansa.

Launo tiesi, että seuraavalla nimityskierroksella oli Suomen vuoro saada edustaja johtokuntaan, mutta se tapahtuisi neljän vuoden kuluttua. Kenelläkään johtokunnan nykyjäsenellä ei myöskään ollut erohaluja.

Se asia voitiin Hilkan mukaan järjestää. Launo voisi siinä tapauksessa tukea selvitysmiehen ehdotusta. Kaksikko kätteli, ja Hilkka lupasi laittaa pyörät pyörimään.

JK 3. / 1. osa

Eduskuntatalo oli kivilinna, jonka arkkitehtuuri innoitti lähinnä pakastearkkujen suunnittelijoita. Ohi kulkeva Mannerheimintie oli tukossa, koska linja-auto oli jäänyt poikittain ratikkakiskoille.

Kuka tahansa osasi keinahdella tasamaalla, mutta kymmenen sentin koroissa portailla suoritus vaati taitoa.

Pouilly Veivarilta se onnistui.

Miehet kilpailivat siitä, kuka sai pitää ovea auki. Nainen palkitsi voittajan hymyllä, joka palautti aikamiehen poikuuteen.

Pouilly laski Louis Vuittonin käsilaukun hihnalle ja käveli metallinpaljastimen läpi. Vahtimestari ei saanut silmiään irti silikonilla viimeistellystä ryhdistä, jota jakkupuku myötäili.

Sisään olisi voinut kuljettaa kertasingon, eikä vahtimestari olisi huomannut mitään.

Konsulttitoimisto FlexMoral Oy oli menestynyt hyvin yksityisellä puolella, mutta julkishallinnon kanssa oli ollut vaikeaa. Siksi toimitusjohtaja Veivar oli päättänyt rahoittaa eräiden ehdokkaiden vaalikassaa.

Nyt investointi maksoi itsensä takaisin.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli kutsunut eduskuntaan keskustelemaan selvityshankkeesta. Työstä saatava korvaus ei ollut huomattava, mutta se nostaisi yrityksen profiilia ja poikisi lisää töitä.

Aulassa Hilkan henkilökohtainen avustaja Mika Juippila tervehti Pouillya ja ohjasi vieraan esimiehensä työhuoneeseen. Mika oli puoluetoimiston hautomosta pullautettu broileri, jota marinoitiin, kunnes paisti oli valmis myytäväksi äänestäjille.

Avustaja sai luvan hakea kahvia.

Kun kohteliaisuudet oli vaihdettu ja kahvi saapunut, Hilkka tarjosi sen pidemmittä puheitta selvitysmiehen tehtävää. Pouillya kiinnosti hankkeen yksityiskohdat. Hilkan mukaan tarkoituksena oli kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia.

– En luonnollisesti halua millään tavoin vaikuttaa selvitystyön sisältöön, mutta tässä olisivat loppuraportin toimenpidesuositukset, Hilkka sanoi.

Pouilly luotti, että tältä pohjalta olisi mahdollista toteuttaa puolueeton selvitystyö.

22. jakso 4/5

Sinebrychoffin suku tuli aikanaan Suomeen Venäjältä ennen kuin perusti panimon, jonka sittemmin myi maailmalle.

Pjotr Skeptinovia ei kiinnostanut suomalainen teollisuushistoria, Sinebrychoffin puisto sattui olemaan hyvä kohtaamispaikka.

Lapset leikkivät nurmikolla, vanhemmat katselivat päältä. Puiden alla haalariasuiset opiskelijat siemailivat Koffia tölkistä.

Hilkka Minerva istui Pjotrin viereen penkille.

Hilkka oli pyytänyt FSB:n paikallisosaston päälliköltä palvelusta: nainen halusi päästä Boris Gigolovista eroon. Pjotr oli luvannut järjestää asian, eikä siitä ollut yhtään ylimääräistä vaivaa.

Suojelupoliisi oli ilmoittanut, että kyseinen agentti on ei-toivottu. Borikselle olisi tullut joka tapauksessa lähtö maasta, mutta Hilkka ei tiennyt sitä. Nyt poliitikko oli palveluksen velkaa.

Pjotr pyysi Hilkkaa antamaan lukulasinsa. Hilkka ojensi kotelon, ja Pjotr antoi toisen takaisin.

Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja saisi käyttää lukulaseja kokouksissa. Silmien räpsäyttäminen aktivoi kamera, joka sijaitsi linsseissä.

Erityisesti Pjotria kiinnosti EU:n huippukokousten asialista, josta pääministeri informoi valiokuntaa etukäteen.

Joka perjantai Hilkka saisi katsoa, minkä ravintolan Hesarin Nyt-liite oli arvioinut. Kyseisen ravintolan naistenhuoneesta löytyisi silmälasikotelo.

Jätä vanhat lasit ja ota uudet mukaan, neuvoi Pjotr.

20. jakso 4/6

Ravintola Amigo oli tunnettu pihveistään, mutta Hilkka Minerva ja Pjotr Skeptinov tilasivat Paella Valencianaa. Hilkka luotti Pjotrin asiantuntemukseen valkoviinin valinnassa.

Lounaspaikka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä Pjotrin työpaikasta eli Venäjän federaation suurlähetystöstä. Kaupallinen neuvos oli titteli, jonka suojissa Pjotr johti FSB:n paikallisosastoa.

Tapaamispaikka oli julkinen, koska salamyhkäisyys houkutteli uteliaat paikalle.

Pjotrin työnkuvaan kuului poliitikkojen tapailu, joten hän oli suostunut lounaskutsuun. Hilkka oli tällä hetkellä rivikansanedustaja, mutta tiedustelumies arveli poliitikon kiipeävän takaisin vallankahvaan.

Värvääminen oli taiteenlaji, jossa tarvittiin hienovaraisuutta ja kärsivällisyyttä. Parhaassa tapauksessa toinen ei edes tiennyt tulleensa värvätyksi. Tällä kertaa ei asiasta ollut epäselvyyttä.

Hilkka tiedusteli, kuinka hyvin Pjotr oli perillä alaistensa tekemisistä. Pjotr vakuutti tietojensa olevan ajan tasalla.

Olin ministeriaikana Boris Gigolovin tietolähde, kertoi Hilkka. Pjotrin otsa rypistyi, koska hänet oli yllätetty, eikä se ollut miehen toivelistalla. Miksi kerrot tämän minulle?

Hilkka halusi kostoa, koska tälle naiselle ei tehty ohareita.

18. jakso 1/6

Kukkalähetti oli käynyt monenlaisissa paikoissa, mutta tavallisesti ovikelloa soittamalla viestittiin, että oven takana odotti lähetys.

Ilmo Liikkanen oli saanut avaimen, jolla pääsi sisään Merimiehenkadun huoneistoon. Erikoistoive oli huomioitu, koska asiakas oli maksanut ylimääräistä.

Jälkikäteen oli helppo viisastella, että olisi pitänyt pyytää vielä enemmän. Oli hankala juosta 30 ruusua tungettuina housuihin, kun samanaikaisesti piti väistellä kohti lentäviä astioita.

Alku oli mennyt käsikirjoituksen mukaan.

Laulava lähetti oli lurauttanut serenadin, jossa pahoiteltiin, että oli tullut este eikä päästy paikalle. Kukkien toivottiin silti ilahduttavan.

Tiedätkö, minne voit kukat tunkea? oli hapannaama kysynyt. Lähetillä ei ollut siitä käsitystä, Hilkka Minerva oli luvannut näyttää.

Nopeat reaktiot ja jalat olivat pelastaneet Ilmon.

Kadulla hipsterit katselivat kateellisina, koska joku oli oivaltanut laittaa ruusuja housuihinsa. He imivät vaikutteita ja pohtivat, pitikö ruusuista poistaa piikit vai olisiko coolimpi olla hardcore.