4. jatkokertomus: osa 15/15

Punatut huulet loistivat, toiset piilottelivat handlebar-viiksien suojissa. Huulet kohtasivat, myötäilivät toisiaan ja erkanivat vain palatakseen takaisin yhteen.

En ole aikaisemmin suudellut suuren valiokunnan puheenjohtajaa, kertoi Jacques Pyrcyr. Pouilly Veivar sanoi, ettei olisi ryhtynyt tehtävään ilman tätä kahdenvälistä järjestelyä.

Valtiollisen protokollan mukaan presidentti oli arvojärjestyksessä ensimmäinen, eduskunnan puhemies toinen ja pääministeri kolmas.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja oli kuitenkin lainsäädännössä valtajärjestyksen ensimmäinen. Valiokunta oli kaapannut ylimmän vallan, ja sen puheenjohtaja johti lainsäädäntöprosessia.

On aika lähteä, Jackie, tule pukemaan! huusi Jacques eteisestä. Kaksikon yhteinen tytär asui vuoroviikoin äidin ja isän luona, ja Jacquelinella oli molemmissa kodeissaan oma huone.

Jacques puki lapselle haalarin, kaulurin, hanskat, pipon ja kengät. Sen jälkeen aikuinen pyyhki hikeä otsaltaan ja toivoi kevään tulevan pian.

Pouilly asui Piritankadulla Munkkisaaressa. Eiran huviloiden ja telakka-alueen väliin oli noussut asuinkortteli maksukykyisille.

Jacques oli jättänyt autonsa Eiranrantaan noin puolen kilometrin päähän, koska lähempää ei ollut löytynyt pysäköintipaikkaa.

Pihalla Jacqueline ei jaksanut kävellä ja heittäytyi maahan. Jacques nosti tytön kainaloon, koska uhmaikäisen kanssa väittely tuotti harvemmin tuloksia.

Väinämöisenkadulla Töölössä oli parempi onni pysäköinnin kanssa. Jacques peruutti Ford S-Maxin taskuun melkein kotioven edessä.

Jacques irrotti tyttärensä turvaistuimesta ja nosti jalkakäytävälle. Jacqueline näki Penny Wartiaisen nukuttamassa kaksosia Väiskin kallioilla ja juoksi tämän luokse.

– Arvaa mitä? kysyi Jacqueline.

– No mitä?

– Äiti ja isi pussasivat.

– Vai sellaista. Oletko varma?

– En, mä oon Jackie.

– Niin oletkin.

Jacques heitti Jacquelinen kassin olalleen, lukitsi auton ovet ja tuli perässä. Puistossa Jacques tiedusteli, miten Ihanelman ja Aarten päivä oli sujunut päivähoidossa. Hyvin, vastasi Penny.

Viikset peittivät lähes täysin Jacquesin huulet. Mutta ne eivät peittäneet petosta, toisen naisen huulipunaa. Penny ojensi puhtaan nenäliinan Jacquesille.

– Voitko pyyhkiä pois?

– Minkä?

– Sen, mitä olet tehnyt.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 7/15

Tilanne eskaloitui nopeasti. Valtterin mielestä Tuomaksen ämpäri oli kivempi, ja hän otti sen kaverin kädestä. Tuomas ei siitä tykännyt ja tönäisi Valtteria, joka heitti hiekkaa Tuomaksen päälle.

Se oli liikaa valvoville silmille. Valtteri palautti ämpärin ja pyysi anteeksi. Lopuksi pojat halasivat ja jatkoivat leikkejään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lisää, lisää, lisää, huusi Jacqueline keinussa. Jacques Pyrcyr antoi tyttärelleen lisää vauhtia. Kaksoset Ihanelma ja Aarre nukkuivat vaunuissa, joten isä pystyi keskittymään vanhimpaansa.

Sammonpuistikossa elämä kulki tutuissa uomissaan.

Leikkipuisto sijaitsi Etu-Töölössä Kauppakorkeakoulun päärakennuksen ja kirjaston välissä. Kauppakorkeassa haalariasuiset kohelsivat vailla valvontaa mutta Sammonpuistikossa asiat olivat toisin.

Runeberginkatu oli vieressä oma vilkas itsensä, läpikulkuliikenne piti siitä huolen.

Kolme lasta kahden naisen kanssa, laski Jacques. Vauhtia voisi hidastaa, sillä yhden miehen ei tarvinnut täyttää koko maailmaa.

Vaunuista alkoi kuulua kitinää, jonka Jacques vaimensi keinuttamalla.

Jacqueline kyllästyi keinuun ja juoksi kiipeilytaloon, josta pääsi liukumäkeä laskemalla pois. Sieltä löytyi leikkikavereita.

Jacques istui penkille ja nojasi kyynärpäihinsä. Hän pohti, mitä ihmettä oli tekemässä. Agentin värväys kuulosti yksinkertaiselta tehtävältä, mutta toteutus oli astetta monisyisempi vyyhti.

Värväyksen kohde oli Jacquelinen äiti eli Pouilly Veivar, jonka kanssa oli pitkä yhteinen historia. Poikamiehenä viettely olisi ongelmatonta, mutta uusi perhe Penny Wartiaisen kanssa muutti tilanteen.

Oli ollut helppo ajatella, että isänmaan etu vaati moraalista joustavuutta, mutta nyt se tuntui vaikealta.

Saako tehdä pahaa suuremman hyvän puolesta? Uhrit eivät ole valinneet osaansa, joku on tehnyt sen heidän puolestaan.

Jacqueline, Ihanelma ja Aarre joutuvat kärsimään tästä eniten, mietti Jacques.

Jacqueline 5/5

FlexMoral Oy:n osakkeenomistajat olivat yhtä lukuun ottamatta saapuneet yhtiökokoukseen.

Odotimme pääomasijoittajan edustajaa.

Askeleet lähestyivät käytävältä, ovenkahvaan tartuttiin ja ovi avattiin.

Eros Mannström astui sisään ja tervehti.

Kysyin, onko Eros eksynyt. Hän vakuutti olevansa kartalla.

Sanoin, että meillä oli käynnissä osakeyhtiölain edellyttämiä velvollisuuksia, johon vain omistajat osallistuivat. Siihen Eros totesi, että omistajat tai omistajan valtuuttamat henkilöt.

Eros kaivoi salkustaan valtakirjan, joka kertoi sen haltijan edustavan Capital Adventure Oy:tä yhtiökokouksessa. Hän valisti, että Magnus von Fyrckendorf omisti kyseisen yhtiön.

Magnus oli yhdellä hienolla liikkeellä napannut siivun meidän yrityksestämme.

Toivotin Eroksen tervetulleeksi yhtiökokoukseen. Tarjosin kahvia ja kerroin, että miestenhuone on käytävällä, jos hätä yllättää.

Jacqueline 4/5

Piknikviltit levisivät nurmikoille, lapset kiipeilivät telineissä ja shakinpelaajat harkitsivat siirtojaan.

Kaivopuisto oli oma kesäinen itsensä.

Työnsin toisella kädellä Jacquelinea vaunuissa, toinen käteni oli Pouillyn ympärillä.

Asiat eivät voisi olla paremmin, ajattelin, mutta sitten puhelin soi.

Kirjanpitäjä kertoi, että yksi pääomasijoittaja halusi mukaan FlexMoral Oy:hyn.

Se oli yllätys, sillä esitykseni sijoittajille suunnatussa seminaarissa oli ollut surkea.

Pyysin kirjanpitäjää lähettämään paperit allekirjoitettavaksi.

Rahoituksen avulla voisimme laajentaa kansainvälisille markkinoille.

Pääomasijoittajan rahoilla kasvaisimme ripeästi. Sen jälkeen keskittyisimme tuloksen tekemiseen.

Kun bisnes kääntyisi voitolliseksi, emme enää tarvitsisi Magnuksen elatusrahoja.

Silloin minä voisin ryhtyä Jacquelinen juridiseksi isäksi.

Jacqueline 3/5

Salaatti oli liian vihreää. Pariisinperunat olivat liian pyöreitä. Lihassyiden kulkusuunta ei sopinut tilan fengshuihin.

Magnus juoksutti tarjoilijaa pöydän ja keittiön välillä.

American Express Black Card oli ainoa syy, miksi ravintolan henkilökunta sieti moista.

Jopa Pouilly vaikutti erityistoiveineen unelma-asiakkaalta.

Keittiö sai tuoreen äidin ohjauksessa rucolan, pinjansiementen ja neitsytoliiviöljyn suhteen sopivaksi.

Jacqueline oli kapaloitu jopa tiukemmin kuin Naistenklinikalla.

Nyytin keskellä oli pystyssä von Fyrckendorfien kuuluisa klyyvari.

Teatterimaskeeraaja oli tehnyt hyvää työtä, sillä tekonenä ei olisi voinut näyttää yhtään aidommalta.

– Isänsä tyttö, sai Magnus sanottua ja pyyhki silkkinenäliinalla silmäkulmiaan.

Jacqueline 2/5

Magnuksen juristiarmeijaa vastaan ei olisi mitään mahdollisuuksia, joten hänet olisi vakuutettava isyydestään.

Googlasin sairaalan käytävällä teatterimaskeeraajat ja tein nopean soittokierroksen.

Kun sopiva löytyi, kerroin mistä on kyse ja mitä tarvitsin. Lähetin kaksi kamerakännykän kuvaa malliksi.

Maskeeraaja lupasi, että tilaus olisi valmis kahden päivän kuluttua.

Aikataulu sopi, koska silloin olisi Magnuksen ja Jacquelinen seuraava kohtaaminen.

En tinkinyt palkkiosta, koska sillä ei ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Palasin Jacquelinea imettävän Pouillyn luokse.

Pouilly muistutti, että isyystesti olisi taloudellinen katastrofi. Elatusapu olisi pääomaruiske, jolla saisimme liiketoiminnan kasvuun.

Pikkufirman pyörittäminen ei kiinnostanut kumpaakaan.

Eikä Pouillyn ylläpito ollut edullista, mutta en sanonut sitä ääneen.

Jacqueline 1/5

Pidin Jacquelinea sylissäni. Hän oli maailman kaunein tyttö – aivan kuin äitinsä.

Täydellisessä lapsessa oli yksi vika, enkä nyt tarkoita koliikkia.

Jacqueline ei muistuttanut yhtään Magnus von Fyrckendorfia.

Se oli esteettisesti hyvä mutta taloudellisesti huono asia, sillä tarvitsimme Magnuksen rahoja.

Pouilly oli kapaloinut Jacquelinen niin, että vain nenänpää näkyi, mutta sekin oli liikaa.

Ojensin tytön elatusvelvolliselle.

Magnus tiputti hetkeksi suojauksensa niin kuin kaikki tekevät vastasyntyneen kanssa.

Sitten hän oli jälleen oma itsensä.

Näin otsarypyistä, mitä Magnus ajatteli.

Herrasmies ei kuitenkaan sanonut mitään, koska se olisi loukannut Pouillya.

Magnus jättäisi sen lakimiehilleen.