4. jatkokertomus: osa 15/15

Punatut huulet loistivat, toiset piilottelivat handlebar-viiksien suojissa. Huulet kohtasivat, myötäilivät toisiaan ja erkanivat vain palatakseen takaisin yhteen.

En ole aikaisemmin suudellut suuren valiokunnan puheenjohtajaa, kertoi Jacques Pyrcyr. Pouilly Veivar sanoi, ettei olisi ryhtynyt tehtävään ilman tätä kahdenvälistä järjestelyä.

Valtiollisen protokollan mukaan presidentti oli arvojärjestyksessä ensimmäinen, eduskunnan puhemies toinen ja pääministeri kolmas.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja oli kuitenkin lainsäädännössä valtajärjestyksen ensimmäinen. Valiokunta oli kaapannut ylimmän vallan, ja sen puheenjohtaja johti lainsäädäntöprosessia.

On aika lähteä, Jackie, tule pukemaan! huusi Jacques eteisestä. Kaksikon yhteinen tytär asui vuoroviikoin äidin ja isän luona, ja Jacquelinella oli molemmissa kodeissaan oma huone.

Jacques puki lapselle haalarin, kaulurin, hanskat, pipon ja kengät. Sen jälkeen aikuinen pyyhki hikeä otsaltaan ja toivoi kevään tulevan pian.

Pouilly asui Piritankadulla Munkkisaaressa. Eiran huviloiden ja telakka-alueen väliin oli noussut asuinkortteli maksukykyisille.

Jacques oli jättänyt autonsa Eiranrantaan noin puolen kilometrin päähän, koska lähempää ei ollut löytynyt pysäköintipaikkaa.

Pihalla Jacqueline ei jaksanut kävellä ja heittäytyi maahan. Jacques nosti tytön kainaloon, koska uhmaikäisen kanssa väittely tuotti harvemmin tuloksia.

Väinämöisenkadulla Töölössä oli parempi onni pysäköinnin kanssa. Jacques peruutti Ford S-Maxin taskuun melkein kotioven edessä.

Jacques irrotti tyttärensä turvaistuimesta ja nosti jalkakäytävälle. Jacqueline näki Penny Wartiaisen nukuttamassa kaksosia Väiskin kallioilla ja juoksi tämän luokse.

– Arvaa mitä? kysyi Jacqueline.

– No mitä?

– Äiti ja isi pussasivat.

– Vai sellaista. Oletko varma?

– En, mä oon Jackie.

– Niin oletkin.

Jacques heitti Jacquelinen kassin olalleen, lukitsi auton ovet ja tuli perässä. Puistossa Jacques tiedusteli, miten Ihanelman ja Aarten päivä oli sujunut päivähoidossa. Hyvin, vastasi Penny.

Viikset peittivät lähes täysin Jacquesin huulet. Mutta ne eivät peittäneet petosta, toisen naisen huulipunaa. Penny ojensi puhtaan nenäliinan Jacquesille.

– Voitko pyyhkiä pois?

– Minkä?

– Sen, mitä olet tehnyt.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 8/15

World Trade Center -korttelin läpi kulki käytävä, jonka varrella oli erikoiskauppoja, kampaamoita, kahviloita ja ravintoloita. Kita Vainola etsi lounaspaikkaa, vaikka hänellä ei ollut nälkä.

Lähes kaksimetrinen Viihdelehden toimittaja astui sisään Keskuskadulta ja käveli korttelin läpi. Väki väheni matkalla, ja Mikonkadun päässä oli liikkeellä enää muutama kulkija.

Juuri ennen ulko-ovia pienet liukuportaat nousivat vasemmalle.

Aikatalon toisella tasolla sijaitsi Ichiban Sushi. Ravintola oli aivan ydinkeskustassa, silti katseilta piilossa. Siellä ei ollut istumapaikkoja kuin reilulle kymmenelle asiakkaalle.

Kita tilasi pienen lounaan. Siihen kuului kaksi futomakia ja kuusi nigiriä, joiden päällä oli lohta, jättikatkarapua ja kananmunaa. Tieto kulki silmien kautta aivoihin, jotka välittivät viestin vatsaan: nälkä.

Nurkkapöydässä odotti lounasseura.

Kita kaatoi pieneen kuppiin soijaa ja sekoitti siihen wasabia, vaikka joidenkin mukaan niin ei kuulunut tehdä. Muiden mielipiteistä Kita ei välittänyt, mutta häntä kiinnosti, miksi Jacques Pyrcyr halusi tavata.

He tunsivat toisensa entuudestaan.

Kita oli seurannut Jacquesin edesottamuksia, koska mies oli viihtynyt julkkiskaunottarien, Pouilly Veivarin ja Penny Wartiaisen kanssa. Osa seikkailuista oli päätynyt lehteen, osa ei.

Kaksikolla oli eräänlainen keskinäinen YYA-sopimus, mutta molemmilla oli valmiudet toimia sopimuksen vastaisesti tilanteen niin vaatiessa.

Jacques oli aikanaan paljastanut toimittajalle, että puolustushallinnon sisäpiirissä toimi myyrä. Kitan uutinen oli käynnistänyt tutkinnan, joka oli paljastanut Suomen historian suurimman vakoiluskandaalin.

Kita oli saanut vaivan palkaksi Vuoden journalisti -palkinnon.

Komea parta, sanoi Kita. Hän veikkasi runsaan karvoituksen herättävän huomiota. Siitä voi olla haittaa suojelupoliisissa, sillä agentin on tarvittaessa pystyttävä sulautumaan väkijoukkoon.

Jacques kiitteli katoamisvinkeistä, mutta totesi, että näkyvillä on parhaiten piilossa. Vakoilijat eivät toimineet vain varjoissa niin kuin elokuvat antoivat ymmärtää.

Ainakaan tapaamispaikan valinta ei tue tuota väitettä, huomautti Kita. Jacques myönsi, että joistakin asioista oli parempi keskustella vaivihkaa.

Kita ehdotti, että vähitellen siirryttäisiin niihin asioihin.

Jacques kertoi, että televisioon oli tekeillä uusi kuntoremonttiohjelma. Mukaan oli saatu politiikan, elinkeinoelämän ja seurapiirien kirkkaimmat tähdet.

Voin paljastaa esiintyjäkaartin, joka on toistaiseksi salaisuus, lupasi Jacques.

Kita ihmetteli, miksi supo vuosi johonkin televisio-ohjelmaan liittyvän tiedon juuri hänelle. Jacques ei halunnut tässä vaiheessa ottaa kantaa kysymykseen.

Uutinen kiinnostaa toimittajaa joka tapauksessa, arveli Jacques. Jos ei, joku toinen media tekisi mielellään jutun.

Kita ei nähnyt tarvetta kääntyä kilpailevan uutisvälitykseen puoleen.

Tietovuodot olivat toimittajan karkkipäiviä. Silloin ei kyselty syväkurkkujen vaikuttimien perään, vaan julkaistiin tiedot, koska omilla uutisilla sai henkilökohtaista mainetta ja kunniaa.

4. jatkokertomus: osa 7/15

Tilanne eskaloitui nopeasti. Valtterin mielestä Tuomaksen ämpäri oli kivempi, ja hän otti sen kaverin kädestä. Tuomas ei siitä tykännyt ja tönäisi Valtteria, joka heitti hiekkaa Tuomaksen päälle.

Se oli liikaa valvoville silmille. Valtteri palautti ämpärin ja pyysi anteeksi. Lopuksi pojat halasivat ja jatkoivat leikkejään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lisää, lisää, lisää, huusi Jacqueline keinussa. Jacques Pyrcyr antoi tyttärelleen lisää vauhtia. Kaksoset Ihanelma ja Aarre nukkuivat vaunuissa, joten isä pystyi keskittymään vanhimpaansa.

Sammonpuistikossa elämä kulki tutuissa uomissaan.

Leikkipuisto sijaitsi Etu-Töölössä Kauppakorkeakoulun päärakennuksen ja kirjaston välissä. Kauppakorkeassa haalariasuiset kohelsivat vailla valvontaa mutta Sammonpuistikossa asiat olivat toisin.

Runeberginkatu oli vieressä oma vilkas itsensä, läpikulkuliikenne piti siitä huolen.

Kolme lasta kahden naisen kanssa, laski Jacques. Vauhtia voisi hidastaa, sillä yhden miehen ei tarvinnut täyttää koko maailmaa.

Vaunuista alkoi kuulua kitinää, jonka Jacques vaimensi keinuttamalla.

Jacqueline kyllästyi keinuun ja juoksi kiipeilytaloon, josta pääsi liukumäkeä laskemalla pois. Sieltä löytyi leikkikavereita.

Jacques istui penkille ja nojasi kyynärpäihinsä. Hän pohti, mitä ihmettä oli tekemässä. Agentin värväys kuulosti yksinkertaiselta tehtävältä, mutta toteutus oli astetta monisyisempi vyyhti.

Värväyksen kohde oli Jacquelinen äiti eli Pouilly Veivar, jonka kanssa oli pitkä yhteinen historia. Poikamiehenä viettely olisi ongelmatonta, mutta uusi perhe Penny Wartiaisen kanssa muutti tilanteen.

Oli ollut helppo ajatella, että isänmaan etu vaati moraalista joustavuutta, mutta nyt se tuntui vaikealta.

Saako tehdä pahaa suuremman hyvän puolesta? Uhrit eivät ole valinneet osaansa, joku on tehnyt sen heidän puolestaan.

Jacqueline, Ihanelma ja Aarre joutuvat kärsimään tästä eniten, mietti Jacques.

4. jatkokertomus: osa 5/15

Tuuli puhalsi lehdet Töölönlahden puista ja levitti peitoksi maiseman ylle. Parta liikkui tuulen tahdissa – aivan kuin pensaiden hennot oksat.

Kasvokarvoitus oli muotoiltu sivuilta lyhyeksi, ja se kasvoi pituutta leuasta alaspäin. Viikset olivat handlebar-mallia, niistä kantaja oli erityisen ylpeä.

Päivittäisen hoidon ansiosta karvat olivat pehmeitä, ja ne kiilsivät ilta-auringossa. Partaöljy tuoksui teepuulle ja eukalyptukselle. Nenä ei rekisteröinyt tuoksua, koska oli siihen tottunut.

Jacques Pyrcyr erotti parrastaan parfyymin tuoksun. Paidan kauluksessa olevaa meikkivoidetta hän ei huomannut, mutta huulipuna oli sentään pyyhitty huulilta.

Työn vuoksi Jacques oli lämmittänyt suhteensa entiseensä, Pouilly Veivariin. Tarkoituksena oli värvätä tiedustelualalla freelancerina työskentelevä Pouilly suojelupoliisin palvelukseen.

Rakkaus oli yksi värväyksessä käytetyistä valuutoista. Osa halusi selvää rahaa, toisille riitti, että sai hetken tuntea itsensä tärkeäksi.

Ilman Pouillya suunnitelma lainsäädäntövallan palauttamiseksi kotimaisiin käsiin ei onnistuisi.

Pouilly oli toiminut selvitysmiehenä parlamentarismin kehityshankkeessa, jonka avulla suuri valiokunta oli kaapannut vallan pääministeriltä ja hallitukselta.

Uudistus oli onnistuttu myymään kansalla ja medialle.

Suuren valiokunnan puheenjohtajan Hilkka Minervan poliittinen pääoma oli kasvanut. Loppuraportin laatineelle Pouillylle povattiin uraa politiikan parissa.

Jacques oli uskotellut itselleen, että suhde Pouillyn kanssa oli työtä. Miehen oli kuitenkin myönnettävä, että hän nautti tilanteesta.

Kaksi naista yhtä aikaa oli kuitenkin liikaa yhdelle miehelle. Tilannetta monimutkaisti se, että Jacquesilla oli molempien kanssa lapsia. He olisivat kaikki osa toistensa elämää, halusivatpa sitä tai eivät.

Tästä ei seuraa mitään hyvää, tiesi Jacques, kun avasi Väinämöisenkadulla sijaitsevan kotinsa oven. Hän ripusti takkinsa ja tarkisti eteisen peilistä ulkoasunsa.

Jacques vaihtoi valkoisen paitansa. Penny ei ilahtuisi, jos löytäisi toisen naisen meikkivoidetta miehensä paidan kauluksesta.

Kaksoset, Ihanelma ja Aarre olivat jo nukkumassa. Jacques silitti varovasti lastensa päitä. Isä laittoi peiton paremmin, vaikka sen asennossa ei ollut mitään korjattavaa.

Jacques suuteli olohuoneen sohvalla istuvaa Penny Wartiaista ja avasi Bollinger Rosé -pullon. He kilistelivät, koska Penny oli palaamassa äitiysloman jälkeen esiintymislavoille.

Penny kuiskasi Jacquesille rakastavansa tätä. Minä rakastan sinua, vastasi Jacques.

4. jatkokertomus: osa 2/15

Mars-patukka katosi suuhun. Twix-kaksikko seurasi perässä. Sitten oli Snickersin ja Tupla Maxin vuoro.

Jacques Pyrcyr ei voinut kuin ihmetellä ylietsivä Jalmari Kahleen ruokahalua.

He olivat käyneet lounaalla ravintola Karl Johanissa, joka sijaitsi reippaan kävelymatkan päässä Yrjönkadulla. Jalmari oli syönyt talon vorschmackin, Jacques oli ottanut lounaslistalta paistettua nieriää.

Suojelupoliisin kahviautomaatin cappuccino riitti Jacquesille jälkiruuaksi. Hän arvioi, että Jalmarin otos karkkihyllyn tarjonnasta oli tilastollisesti edustava, mutta ei jakanut ajatusta esimiehensä kanssa.

Sisään, käski Ainikki Nuivanen.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö halusi tietää, mitä Valtioneuvoston linnassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa oli kerrottu. Tilaisuudessa selvitysmies Pouilly Veivar oli luovuttanut loppuraporttinsa parlamentaarisen järjestelmän tehostamisesta pääministerille.

Ainikki kehotti Jalmaria syömään suunsa tyhjäksi ennen kuin aloittaisi.

Jalmari kertoi, että Hilkka Minerva aikoi laittaa Suomen parlamentaarisen järjestelmän uusiksi. Pääministeri Launo Matomäki tuki eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan ehdotusta.

Uudistus myytiin kansalle sillä, että demokratia oli rikki ja tarjolla oli korjaussarja.

Eduskunta oli liian suuri, jotta kansan tahto toteutuisi sen kautta. Ratkaisu olisi suuri valiokunta. Se oli eduskunnan tiivistymä, jossa yhteinen näkemys kirkastuisi.

Suuri valiokunta alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia. Se antaisi lait valmisteltavaksi pääministerin johtamalle hallitukselle.

Ministeriöt valmistelisivat lait entiseen tapaan, mutta sitten pääministeri veisi ehdotukset suuren valiokuntaan. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäväksi.

Suomen pääministeri aiottiin riisua valtaoikeuksistaan. Näin oli tapahtunut presidentille jo aikaisemmin. Suuren valiokunnan puheenjohtajasta tulisi maan korkein vallankäyttäjä.

Ainikin mielestä ehdotettu kaksikamarinen malli ei ollut huonoimmasta päästä, mutta se edellytti sujuvaa yhteistyötä suuren valiokunnan puheenjohtajalta ja pääministeriltä.

Ongelma oli siinä, että vieraan valtion värväämä agentti eli Hilkka Minerva käyttäisi ylintä lainsäädäntövaltaa Suomessa.

Naapurin tekemä palatsivallankumous, oli Ainikin analyysi. Valtion turvallisuudesta huolehtivan Supon oli syytä ryhtyä vastatoimiin.

Jacquesilla oli idea. Älä pidä sitä salaisuutena, sanoi Ainikki. Jacques kertoi suunnitelmansa.

Ainikin mukaan juoni voisi onnistua, mutta se edellyttäisi kahta asiaa. Ensiksi Hilkan ura pitäisi ohjata poliittiseen nousukiitoon. Toiseksi Pouilly Veivar, joka oli toiminut vastapuolen laskuun, olisi värvättävä Supon palvelukseen. Siinä ei pelkkä raha riittäisi.

Värväys onnistuu, totesi Jacques.

JK 3. / 19. osa

Käsi pyyhkäisi päälakea vanhasta muistista, mutta hiukset olivat jättäneet huipun. Kihara tukka kasvoi edelleen hörökorvien yläpuolella ja takaraivolla.

Selän takana Suomen pääministeriä kutsuttiin Pelle Hermanniksi.

Launo Matomäki istui Valtioneuvoston linnassa Senaatintorin laidalla, mutta ajatukset karkasivat Euroopan keskuspankkiin Frankfurtiin.

Parempi palkka, loistavat edut, vähemmän töitä. Eikä päätöksissä tarvinnut huomioida poliitikon kahta suurinta riesaa eli kansaa ja mediaa.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva keskeytti pääministerin valveunet.

Hilkka toivotti STT:n ja Vantaan Sanomien kesätoimittajat tervetulleeksi tilaisuuteen. Hän oli ilahtunut siitä, että myös Suojelupoliisi kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Tilaisuus eteni niin, että ensin selvitysmies Pouilly Veivar esitteli raporttinsa pääkohdat. Sen jälkeen raportti luovutettiin pääministerille, joka käyttäisi puheenvuoron. Loppuun oli varattu aikaa kysymyksille.

Pouilly keinahteli puhujakorokkeelle.

Launon silmät keskittyivät punaisiin huuliin ja vartalon linjoihin, eikä aivokapasiteettia enää riittänyt korville. Se ei haitannut, koska oman kommentin sai lukea toisten kirjoittamista papereista.

Pouilly piti etuoikeutena sitä, että oli saanut laatia raportin. Hän koki työnsä palvelukseksi isänmaalle.

Demokratia on rikki, totesi selvitysmies, se pitää korjata.

Kansanvalta ei toteutunut nykyisessä parlamentaarisessa järjestelmässä. Eduskunta edusti kansaa, mutta se oli liian suuri. Kansan tahto ei kirkastunut kahden sadan kansanedustajan keskuudessa.

Tarvittiin kansan eli eduskunnan kiteytymä: se oli suuri valiokunta, joka alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia.

Suuri valiokunta antaisi toimeksiannot säädettävistä laeista pääministerin johtamalle hallitukselle. Lait valmisteltaisiin edelleen siinä ministeriössä, jonka toimialaan asia kuului.

Valmistelun jälkeen pääministeri esittelisi lait suurelle valiokunnalle. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäviksi.

Pouilly korosti, että uudistuksen ansiosta parlamentaarinen työskentely tehostuu ja lainsäädännön laatu paranee. Siitä hyötyvät niin kansalaiset kuin elinkeinoelämä ja hallinto.

Jalmari pudisteli päätään. Kukaan täysjärkinen pääministeri ei tukisi tuollaista ehdotusta.

Pouilly ojensi raportin pääministerille, joka kiitti selvitysmiestä hyvästä työstä. Launo totesi, että harvoin ehdotukset olivat näin konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia.

Pääministerin mielestä parlamentarismia piti kehittää juuri tähän suuntaan.

Jalmari kysyi nuoremmalta kollegaltaan Jacques Pyrcyriltä, mitä ihmettä juuri äsken tapahtui. Jacques ei tiennyt, mutta sanoi, että siitä pitää ottaa selvää.

JK 3. / 17. osa

Aurinko laski Keilalahden toimistotornien taakse ja värjäsi markkinatalouden paraatipaikan punaiseksi. Ihmiset yrittivät olla hauskoja, mutta maailman huumorintaju oli parempi.

Pouilly Veivar ei heittäytynyt maailman vietäväksi vaan muokkasi siitä mieleisensä. Saman hän oli tehnyt vartalolleen, jota juoksutrikoot myötäilivät.

Lapinlahti jäi taakse, Hietaniemen uimaranta lähestyi. Siellä treenatuilla oli tapana esitellä tuloksiaan.

Pouilly päätti näyttää Hietsun fitness-kissoille, millainen on tosinainen. Bikinit paljastivat lähes kaiken, mutta huomiota oli mahdollista saada muutenkin.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat läpi hiekkarannan. Miesten päät kääntyivät mukana kuin tenniskatsomossa, eikä uimarannalla ollut sen hetken kuin yksi nainen.

Pouilly oli tyytyväinen suoritukseensa ja siihen, että kaikki eteni suunnitelmien mukaan.

FlexMoral-konsulttitoimisto oli saanut julkisuutta ja uusia asiakkaita eduskunnan suuren valiokunnan toimeksiannon ansiosta.

Selvitysmiehen työ oli helppo, sillä loppuraportin tulokset olivat tulleet annettuina. Tärkeintä oli huolehtia siitä, että tiedot eivät päätyneet urkkijoille ennen aikojaan.

Loppuraportti julkistettaisiin huomenna, mutta Suojelupoliisille oli järjestetty muuta puuhaa.

Yksi henkilökohtainen tavoite oli vielä toteutumatta, pohti Pouilly. Silloin käsivarsinauhaan kiinnitetty puhelin vastaanotti viestin:

Nähdään 10 min kuluttua Hietsussa hautausmaan portin luona.

Penny Wartiaista katsoi peilistä pandakarhu: kasvot olivat vitivalkoiset ja silmänaluset mustat. Se oli Ihanelman ja Aarteen ansiota. Kaksoset suostuivat nukkumaan ainoastaan liikkuvissa vaunuissa.

Jacques Pyrcyr kehotti nukkumaan. Oli hänen vuoronsa lähteä vaunulenkille. Kaksosten äitiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä.

Jacques puki Ihanelman ja Aarteen ja nosti lapset vaunuihin. Ennen ulko-oven kolahdusta Penny oli nukahtanut makuuhuoneessa.

Kaksosvaunujen saaminen alas hissittömän talon kolmannesta kerroksesta edellytti oikeaa tekniikkaa.

Jacques painoi vaunujen aisan alas, jotta etupyörät nousivat ilmaan. Portaat tultiin alas takapyörien varassa yksi askelma kerrallaan. Ulko-ovesta piti peruuttaa, sillä muuten jättivaunujen kanssa ei päässyt ulos.

Jacques oikaisi Väinämöisen puiston läpi Hietaniemenkadulle. Sen päässä vaivannäkö palkittiin.

Pouilly katsoi vaunuihin ja sanoi: Sinä teet kauniita lapsia, mutta ei yhden miehen tarvitse koko maailmaa täyttää. Jacques totesi, että aina voi yrittää.

JK 3. / 15. osa

Kynttilä paloi pöydällä, jonka peitti valkoinen liina. Sen vieressä oli kastemalja. Kutsuvieraat hiljentyivät, kun pastori Toivo Taivainen selvitti äänensä.

Pastori oli kokenut puhetyöläinen, joka tiesi, mitä yleisö tarvitsi: tuttuja ja turvallisia sanoja, jotka ylevöittivät juhlan ja lohduttivat surussa.

Uskonto ei ollut osa monenkaan arkea, mutta elämän suuret käännekohdat olivat toinen asia. Silloin käännyttiin kirkon puoleen, kun piti antaa nimi, mennä naimisiin tai kuolla.

Toivolla oli kirja, vaikka hän osasi kastekaavan ulkoa. Kuulijat luottivat pappiin, jolla oli kirja kädessään, koska kristinusko perustui pyhiin kirjoituksiin.

Kaava kuljetti seremoniaa eteenpäin omalla painollaan. Kuulijat terästyivät, kun Toivo tiedusteli lapsien nimiä.

Ihanelma Elisabeth, sanoi Penny Wartiainen.

Aarre Julius, sanoi Jacques Pyrcyr.

Kaksoset nukkuivat. Ihanelma ja Aarre eivät tienneet, että heidät oli juuri nimetty eliniäksi. Pappi kasteli pienet päät vedellä. Kummit kumartuivat, ja Jacqueline kuivasi sisaruksiensa päälaet pitsiliinalla.

Jacques kehui vanhinta tytärtään, kun tämä palasi hänen viereensä. Jacquelinen äitiä Pouilly Veivaria ei oltu kutsuttu, eikä hän olisi ristiäisiin saapunutkaan. Entisillä ei ollut asiaa uuteen elämään.

Keskipäivän aurinko oli kiivennyt lakipisteeseensä.

Pohjolan pirtin ovet Helsingin Lammassaaressa olivat auki. Juhlaväki haki noutopöydästä kermaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää.

Jacques otti Pennyä kädestä kiinni ja suuteli suulle. Penny vastasi suudelmaan.

Kaksoset eivät tunnistaneet herkkää hetkeä mutta tiesivät, mikä nälkä on ja alkoivat huutaa. Äidin ruokailu siirtyi tuonnemmaksi.

Jacques istui tyttärensä viereen. Jacqueline oli niin iso tyttö, ettei tarvinnut kenenkään apua. Lohikeitto sammutti nälän muttei uteliaisuutta.

Jacqueline sanoi isälleen, että tämä tykkäsi Pennystä. Jacques totesi sen olevan totta. Tykkäät myös äidistä, jatkoi Jacqueline.

– Kumman kanssa isi haluaa olla?

– Haluan olla sinun kanssasi.

– Kivaa. Mutta isi ei vastannut.

– Joskus on parempi niin.

JK 3. / 11. osa

Eduskunnasta oli kotiin Väinämöisenkadulle kilometrin kävelymatka, mutta Jacques Pyrcyr ei valinnut suorinta reittiä vaan kiersi Töölöntorin kukan kautta.

Jacques osti puoli tusinaa punaista ruusua, jotka toivottavasti parantaisivat tunnelmaa kotona. Se oli hieman kiristynyt, kun iltauutiset oli dokumentoinut kaksosten isän kiinnostuksen kohteita.

Aamulla Jacques oli käynyt Supon Ratakadun konttorilla raportoimassa.

Vastavakoiluosaston päällikkö ei ollut tyytyväinen tuloksiin. Tosin Jacques oli jo ehtinyt oppia, ettei Ainikki Nuivanen ollut tyytyväinen mihinkään.

Pouilly Veivar teki selvitystä suuren valiokunnan tehtävistä niin kuin odottaa saattoi.

Selvitysmies keräsi poliitikkojen, virkamiesten ja eturyhmien näkemyksiä. Työtahti oli verkkainen. Se viittasi siihen, että loppuraportin tulokset oli ennalta päätetty.

Jacques ei ollut saanut selville mitään raportin sisällöstä. Tai siitä, kenen etuja se palveli. Oli itsestään selvää, että Hilkka Minerva ei ollut aivot suunnitelman takana.

Pouilly oli varovainen, eikä jättänyt papereita lojumaan tai tietokonettaan auki. Jacquesin oli pakko myöntää itselleen, että keskittymistä häiritsi se, että nainen oli kuuma pakkaus.

Jalmari Kahleellakaan ei ollut mitään konkreettista kerrottavaa aamupalaverissa. FSB:n Pjotr Skeptinovilla oli tekeillä jotain. Siitä ei ollut tietoa, liittyikö se Hilkan ja Pouillyn kuvioon.

Jacques palasi aikaan ja paikkaan, kun ratikka kolisteli ohi Mechelininkadulla. Hän hieraisi leukaansa, jota reunusti tuuhea parta. Se oli ilmestynyt kasvoille viiksien seuraksi.

Herrasmiehille parturipalveluja tarjoava Walden’s Classic Barber Shop sijaitsi kätevästi kotikadulla. Jacques astui sisään ja istui parturintuoliin.

Parturi tiedusteli, miten hiukset leikataan ja parta muotoillaan. Jacques jätti asian ammattilaisen päätettäväksi, mutta viiksistä ei ollut tarkoitus luopua.

– Kenelle kukat ovat? kysyi parturi.

– Kaksosten äidille.

– Onko jokin merkkipäivä?

– Ei. Vien siksi, että olin uutisissa.

– Mutta eihän se ole mikään syy.

– Riippuu siitä, mitä siellä tekee.

Kun naispuolinen parturi kuuli syyn, hän kehotti hankkimaan puoli tusinaa ruusua lisää. Eikä suklaasta myöskään olisi haittaa.

JK 3. / 7. osa

Rauha oli saapunut karkotuksen jälkeen takaisin Väinämöisenkadulle. Mutta vain hetkeksi. Pinnasängystä kuului unituhinaa. Kaksoset nukkuivat kyljellään, kasvot toisiaan kohti.

Penny Wartiainen hiipi ulos makuuhuoneesta.

Oli kulunut kolme viikkoa siitä, kun oli viimeksi ollut aikaa katsoa peiliin. Takaisin tuijotti zombi, joka oli pukeutunut pulautusten kirjomaan paituliin ja kulahtaneisiin leggareihin.

Maailma pyöri artistin ympärillä, äidin elämä lasten ympärillä. Penny imetti, pesi peppuja, vaihtoi vaippoja ja nukutti vuorokauden ympäri ilman taukoja.

Sohva kutsui väsynyttä. Penny otti kaukosäätimen ja laittoi television päälle.

Uutiset olivat viime aikoina kulkeneet ohi huomiota herättämättä. Vihdoin ehti kuunnella, mitä asiaa uutisankkurilla oli.

Alvi Blind oli Suomen luotettavin mies.

Rauhallinen ääni televisiossa kertoi, että hallituksen rivit rakoilivat sotku- eli sosiaaliturvan kannustavuuden uudistamishankkeessa.

Kuva siirtyi studiosta eduskuntaan, jossa toimittaja haastatteli kansanedustaja Urpo Tyrnävää. Katsojien piti lukea nimi ruudusta, koska kasvot eivät olleet tutut.

Urpon mielestä hallitus oli näköalaton ja kyvytön. Sotku-hanke oli surkean hallituskauden pohjanoteeraus, ja se oli ollut alusta asti tuomittu epäonnistumaan.

Toimittaja tiedusteli, miksei Unto ollut lytännyt sotku-hanketta jo käynnistysvaiheessa.

Urpo korjasi, että nimi on Urpo. Kansanedustaja oli omista varauksistaan huolimatta halunnut tukea hallitusta, mutta nyt oli mahdotonta pitää suuta kiinni.

Toimittaja epäili, että Urhon ulostulolla saattoi olla tekemistä lähestyvien vaalien kanssa, sillä poliittinen profiili ei ollut korkeimmasta päästä. Urpo muistutti olevansa Urpo. Toimittaja uskoi sen jo tulleen selväksi.

Penny ei jaksanut keskittyä päivänpolitiikan kuumiin kysymyksiin.

Katse harhaili toimittajan ja kansanedustajan takana parveileviin ihmisiin. Kuva oli epätarkka, mutta taustalla Jacques Pyrcyrillä ja Pouilly Veivarilla oli asiaa toisilleen.

Kun se oli käyty läpi, tiet erosivat, mutta miehen silmät seurasivat perässä.

Jacques oli kertonut komennuksestaan eduskuntaan, mutta oli unohtanut mainita, että siihen kuului exän keikkuvan pyrstön tarkkailu.

JK 3. / 5. osa

Herrahissi kulki ylöspäin, katse alaspäin. Sormet sipaisivat kalapuikkoviiksiä, ja kansanedustajan suupieleen valui kuolaa. Mieleen ei mahtunut yhtään ajatusta, koska rinnat veivät kaiken huomion.

Pouilly Veivar tunsi itsensä käärmeenlumoajaksi, joka piti vallassaan vallankäyttäjää. Jotkut väittivät, että miehiä kiinnosti vain yksi asia, mutta putkiaivoihin mahtui mainiosti kaksi asiaa kerrallaan.

Merkkiääni ilmoitti ennen ovien aukeamista, että hissi oli kerroksen kohdalla. Käsilaukusta ilmestyi nenäliina, jolla Pouilly pyysi pyyhkimään suupielet.

Urpo Tyrnävä teki työtä käskettyä. Se oli järkevää, sillä käytävällä odotti televisiouutisten toimittaja kuvaajan kanssa.

Oma puolue istui hallituksessa, mutta Urpo oli ollut pimennossa koko vaalikauden. Siksi hän päätti tehdä sen, minkä jokainen julkisuuden kipeä rivikansanedustaja teki ennen vaaleja.

Urpo haukkui hallituksen ja sai oman hetkensä valokeilassa. Sitten hän palasi takaisin takarivin tahvoksi.

Pouilly jätti Urpon nauttimaan uransa huipusta. Selvitysmiehen piti olla viiden minuutin kuluttua suuren valiokunnan edessä. Siellä hän esittelisi työnsä lähtökohtia.

Vastaan käveli huonosti istuvia pukuja. Ne roikkuivat hartioiden päällä ja kiristivät keskivartalosta. Joukosta erottui räätälin valmistama puku ja vahalla viimeistellyt viikset.

Pouilly tervehti Jacquesia ja tiedusteli, mitä Supon mies teki Arkadianmäellä – työasioissa kenties? Jacques oli komennuksella, mutta enempää asiasta ei voisi kertoa.

En kai minä ole toimeksiantosi? kysyi Pouilly. Kunpa olisitkin, totesi Jacques.

Pouilly olisi jäänyt mielellään juttelemaan, mutta velvoitteet kutsuivat. Jacques ehdotti tapaamista myöhemmin kahvilassa. Eiköhän se onnistu, sanoi Pouilly.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat neitoa eteenpäin. Jacques yritti mutta ei voinut olla katsomatta perään.

JK 3. / 3. osa

Yksi harmaa hius oli karannut, Ainikki Nuivanen palautti sen nutturaan. Kasvoilla ei ollut ehostusta eikä hymyä.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö oli pukeutunut ajattomaan asuun. Jakkupuku ei ollut muodikas, eikä sellaiseksi koskaan tulisi, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon.

Ainikki onnitteli Jacques Pyrcyriä perheenlisäyksen johdosta. Kolme lasta kahden eri naisen kanssa. Esimies tarkisti, ymmärsikö alainen, ettei hänen tarvinnut yksin täyttää maapalloa jälkeläisillään

Jacques vakuutti perhepoliittisen päätöksenteon perustuvan harkintaan. Yksityisasiat eivät häirinneet työntekoa, eivätkä itse asiassa kuuluneet työnantajalle.

Ainikki myönsi näin periaatteessa olevan, mutta käytännössä asiat saattoivat olla toisin. Ei kai viiksiniekka kuvitellut, että hänet oli rekrytoitu säihkyvän älyn tai komean ulkomuodon vuoksi?

Jacques ei tiennyt tarkalleen, miksi hänet oli palkattu, mutta kuulisi mielellään syyn.

Ainikin mukaan Suomessa toimi eräs alan freelancer, joka teki töitä mihin tahansa ilmansuuntaan sopivaa korvausta vastaan. Nyt tämä seteliselkäranka huseerasi eduskunnassa selvitysmiehenä.

Jacques saisi komennuksen Arkadianmäelle, ja siellä pitäisi ottaa selvää naikkosen aikeista.

Eduskunnan pääsihteeri Teppo Siitinen oli suojelupoliisin entinen päällikkö. Teppo järjestäisi hallinnollisen osaston kansliatoimiston kirjaamon arkistosta peiteviran, jonka suojissa voisi liikkua vapaasti.

Jos freelancer oli ammattilainen, eikö hän näkisi peitteen läpi, tiedusteli Jacques. Ainikin mukaan aivan varmasti – ei kai Jacques kuvitellut, että palkkaa maksettiin maallikkojen jallittamisesta.

Ainikki käski hankkiutua läheisiin väleihin hempukan kanssa. Siitä saattaa tulla sanomista kotona, arveli Jacques.

Valtionsalaisuuksia ei sopinut paljastaa edes puolisolle, huomautti Ainikki.  Jos ei kestänyt paineita, niin kannatti vaihtaa alaa.

Jacques luotti homman hoituvan. Kuka freelancer on?

Pouilly Veivar.

22. jakso 2/5

Naistenklinikan ovista käveli sisään naisia ja miehiä ja ulos tuli äitejä ja isiä. Ensisynnyttäjät jännittävät, koska eivät tienneet, mitä on tulossa. Kokeneet jännittivät koska tiesivät, mitä tuleman piti.

Mistä ihmeaineesta naiset on valmistettu? pohti Jacques Pyrcyr. Miehet olivat vahvoja kuntosalilla, mutta kun naiset menivät synnytyssaliin, heistä paljastui yli-inhimillisiä voimia.

Kaksoset lepäsivät äidin rintojen päällä.

Elämän ensimmäisen hengenvedon jälkeen vastasyntyneen itku kuulosti kissan naukumiselta. Jacques tiesi kokemuksesta, että keuhkoista irtoaisi jonkin ajan kuluttua huomattavasti kovempi ääni.

Penny Wartiainen oli luullut tietävänsä, miltä kipu ja väsymys tuntuivat, mutta tutut tunteet olivat saaneet uutta syvyyttä.

Luonto teki kuitenkin tehtävänsä, ja äidinvaistot karkottivat uupumuksen. Kalpeille kasvoille nousi hymy, jonka ansiosta elämä jatkui maapallolla.

Hoitaja määräsi äidin lepäämään ja otti vauvat tottuneisiin käsiinsä. Hän pesi, punnitsi ja paketoi molemmat nyyteiksi, joiden päästä pilkottivat puoliksi pipojen peittämät kasvot.

Kaksoset pääsivät nukkumaan vierekkäisiin sänkyihin. Toisen rannekkeessa luki ”TYTTÖ PYRCYR” ja toisen ”POIKA PYRCYR”.

21. jakso 3/6

Vastavakoiluyksikön johtaja Ainikki Nuivanen ilmoitti, että Jacques Pyrcyr voi palata työpisteeseensä. Analyytikko voisi jatkossa käyttää kaiken tarmonsa omien tehtäviensä hoitamiseen.

Itseään ylemmille ei tarvinnut ilmoittaa, milloin he olivat peitetehtävissä, koska esimiehet olivat tietoisia omista toimistaan.

Jollekin nokkelammalle olisi voinut tulla mieleen, että naapurille syötettiin tietoja, joiden avulla seurattiin peitehenkilöllisyyksiä.

Ylietsivä Jalmari Kahle oli lähdössä samalla oven avauksella, mutta Ainikki tarkisti, oliko kuulossa vikaa. Vain Pyrcyrin oli tarkoitus poistua.

Ainikki tiedusteli Jalmarilta, mitä mieltä tämä oli Jacquesista. Jalmari näki nuorukaisessa ainesta, hänelle saattaisi löytyä käyttöä tulevaisuudessa.

Sitä odotellessa Ainikki käski ylietsivän sopia tapaamisen naapurin tiedustelupalvelun kanssa. Yksi heidän agenteistaan oli palanut, ja tämän olisi syytä poistua maasta.

20. jakso 6/6

Suojelupoliisi oli hierarkkinen poliisiorganisaatio, jossa ei noin vain marssittu johtajien luokse. Jacques Pyrcyr oli tavannut esimiehensä, mutta ei ollut nähnyt vastavakoiluyksikön johtajaa.

Tänään siihen tulisi muutos, sillä Jacques oli kutsuttu kertomaan varjostuskeikkansa tuloksista. Boris Gigolov rakenteli peitehenkilöllisyyksiä naapurin tiedustelupalvelun tarpeisiin.

Mikäli kaikki menisi nappiin, ura voisi lähteä nopeaan nousuun.

Vastavakoiluyksikön johtajan huone sijaitsi toisessa kerroksessa, mutta sinne kuljettiin kolmannen kautta. Mikään ei ollut selkeää ja yksinkertaista tässä rakennuksessa.

Ylietsivä Jalmari Kahle koputti alaisensa puolesta suureen tammioveen. Sen pielessä ei ollut nimikylttiä, jotta henkilökunnasta ja organisaatiosta ei turhaan kulkeutuisi tietoa ulkopuolisille.

Suojelupoliisin verkkosivuilla esiteltiin organisaatiorakenne, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten talo oikeasti toimi.

Jacques astui sisään. Vastavakoiluyksikön johtaja istui tuolissaan selin oveen. Jacques oli aloittamassa raporttiaan, kun naisen ääni kertoi, että tämä riittää. Tuoli kääntyi.

Mehän olemme tavanneet aiemmin, totesi Ainikki Nuivanen.

19. jakso 6/6

Lyhin reitti kylpylähotelli Flamingosta Töölöön oli selkeä: ensin Tuusulanväylää pitkin Helsinkiin ja Vallilaan, siellä Mäkelänkadulta Sturenkadulle ja kaupungin läpi idästä länteen.

Jacques Pyrcyr sulki autoradion, koska se häiritsi keskittymistä. Syntymän ihme oli jo kerran koettu, mutta silti jännitystä ei voinut välttää.

Toisaalta olo oli helpottunut, koska ei tarvinnut taiteilla nykyisen ja entisen välillä. Ajoitus ei olisi voinut parempi, ja se pani miettimään sattuman osuutta asiaan.

Jacques jätti Ford S-Maxin oveen eteen keskelle Väinämöisenkatua ja juoksi sisään. Audi TT:n urheilullisuus oli vaihtunut perheauton käytännöllisyyteen.

Penny kehotti ottamaan rauhallisemmin, koska vielä ei ollut tarvetta lähteä synnytyslaitokselle. Hän oli arvellut, että Jacques tarvitsi pientä taukoa viettelysten keskeltä. Jacques ei ollut viettelyä havainnut, mutta pienestä keskeytyksestä ei silti ollut haittaa.

Hyvä parisuhde perustui yhteispeliin.

19. jakso 3/6

Sviitin toisesta makuuhuoneesta kuului lapsen unituhinaa. Jacques Pyrcyr himmensi valot portaattomasta kytkimestä.

Varasit huoneen, jossa on parisänky, totesi Jacques. Pouilly Veivarin mukaan muita ei ollut vapaana.

Jacques arveli, että hotelli ei ollut loppuunmyyty. Pouilly tarkensi, että tarkoituksenmukaisia huoneita ei ollut saatavilla.

Mikä tarkoitus tässä mahtoi olla takana? uteli Jacques.

Sitä sinä voit vapaasti arvuutella, kun minä käyn vaihtamassa mukavampaa päälle, sanoi Pouilly.

Jacques kävi sillä välin tarkistamassa, oliko Jacquelinella kaikki hyvin. Tyttö oli potkinut peiton pois päältään, mutta unilelu oli tukevasta kainalossa.

Jacques peitteli lapsen ja palasi sitten aikuisten asioihin.

Pouilly oli ehtinyt pujahtaa vuoteeseen. Sinne Jacques oli matkalla, kun iPhone värisi yöpöydällä ja viesti näytöllä kertoi, että kyyti synnytyslaitokselle olisi tarpeen.

Anteeksi, mutta minun on nyt pakko mennä.

19. jakso 1/6

Jumala ja kirurgi olivat tehneet hyvää työtä. Sitä Jacques Pyrcyr ei voinut olla huomaamatta, sillä Pouilly Veivarin bikinit paljastivat enemmän kuin peittivät.

Poikamiehet katselivat Pouillya avoimesti, aviomiehet puolisoiltaan salaa. Jacquesin teki mieli muistuttaa, että moinen käytös oli sopimatonta, mutta ymmärsi, että juuri sitä häneltä odotettiin.

Kylpylän lastenallas oli täynnä elämäniloa. Lapsivedessä elämä alkaa, siksi lapset viihtyvät vedessä, pohti Jacques.

Jacqueline keskeytti mietiskelyn, koska halusi laskea liukumäkeä. Isä auttoi tyttären ylös portaita, ja pienen kannustuksen jälkeen Jacqueline laski alas. Sen jälkeen laskemiselle ei tullut loppua.

Pouilly keinahteli Jacquesin luokse ja korjasi viiksiä, jotka eivät olleet ojennuksessa. Jacques puolestaan nosti bikinin yläosan olkainta, joka oli valahtanut olkavarren päälle.

Sinä olet hyvä isä, paras Jacquelinelle, kuiskasi Pouilly Jacquesin korvaan.

18. jakso 5/6

Teollisuus oli paennut asumisen alta ajat sitten. Hietalahden telakka piti vielä pintansa, mutta sen elintila kävi vähiin. Luksusasunnot kävivät päälle, minkä kerkesivät.

Ravintola Salve oli ollut paikalla yli sata vuotta. Jacques Pyrcyr vilkaisi ravintolan ikkunasta rakenteilla olevaa risteilyalusta. Sen avonainen keulaportti muistutti Jalmari Kahleen suuta.

Pöydällä oli kolme annosta rapeaksi paistettuja silakoita, niille piti seuraa perunamuusi ja voisilmä. Kaksi annosta oli matkalla Jalmarin vatsakumpuun, Jacquesilla oli vaikeuksia syödä omansa loppuun.

Jalmari kysyi, mikä oli niin tärkeää, että oli tarvinnut lähteä toimiston lähiravintoloita etäämmälle. Kauan ei ylietsivää ollut tarvinnut houkutella vanhaan merimieskapakkaan.

Jacques oli omalla ajallaan seurannut Boris Gigolovia, joka oli tapaillut Hilkka Minervaa. Vapaa-ajan voisi käyttää hyödyllisemmin, totesi Jalmari, mutta kehotti silti jatkamaan.

Agentti oli kyläillyt erään Ainikki Nuivasen luona, kertoi Jacques. Hän päätteli, että agentti sai kirkkoherranviraston kanslistilta tietoja peitehenkilöllisyyksien luomista varten.

Jalmari sanoi, että tämä oli tärkeää tietoa. Jacques saisi itse kertoa asiasta vastavakoiluosaston johtajalle.

18. jakso 3/6

Väiskin kalliot olivat olleet paikalla ennen ihmistä. Ne tiesivät kiireen turhaksi: sukupolvet tulivat ja menivät, kivi kesti paremmin aikaa.

Auringon lämpö hohkasi graniitista, kun Penny Wartiainen istahti lepäämään. Raskauden loppuvaihe valmensi parhaiten äidiksi. Koko ajan toivoi, että lapsi jo saapuisi maailmaan.

Penny piteli vatsaansa, jota kaksoset potkivat. Jacques Pyrcyr kiemurteli vieressä mutta ei saanut suutansa auki. Penny käski kakistaa ulos, jos oli jotain sanottavaa.

Jacques kertoi, mitä oli tullut luvattua Pouilly Veivarille. Pennyn mielestä se ei ollut miehen suurimpia älynväläyksiä, eikä Jacques lähtenyt väittämään vastaan.

Se on huono asia mutta myös tosiasia, totesi Jacques. Hän halusi järjestää asiat niin, että Jacqueline olisi osa heidän elämäänsä.

Penny ymmärsi mutta totesi, että kylpylässä olisi parempi pysyä rakennekynsien ulottumattomissa. Mikäli tapahtuisi jotain sopimatonta, takaisin ei ollut tulemista.