4. jatkokertomus: osa 4/15

Kulkija nosti kaulukset pystyyn, pälyili hetken ympärilleen ja astui sitten hierontaliikkeen ovesta sisään. Liikaa nauttinut tapaili tasapainoa ja tarttui liikennemerkkiin, joka oli vinossa. Keskiolutkuppilan edessä tupakoitiin porukalla.

Mika Juippila olisi voinut kävellä vieraan planeetan kamaralla. Kaikki, mikä tuli Kallion kaupunginosaa halkovan Vaasankadun varrella vastaan, oli uutta ja outoa.

Uraohjus oli saanut hyvän lähdön. Juippila oli löydetty Aalto yliopiston edustajistosta suuren valiokunnan puheenjohtajan eli Hilkka Minervan erityisavustajaksi.

Netistä hankitun pro gradu -tutkielman ansiosta kauppatieteen maisteri oli pätevä mihin tahansa.

Vaasankatu päättyi Fleminginkatuun. Siellä sijaitsi Döner Harju, joka oli sovittu tapaamispaikaksi. Juippila suosi fine dining -ravintoloita, mutta oli utelias, mitä asiaa suojelupoliisilla oli.

Pöydissä istui huppareita ja lippalakkeja, parkatakkeja ja pipoja. Juippilalla oli pää täynnä geeliä ja kunnianhimoa, puvussa kapea leikkaus ja kaulassa ohut kravatti.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle oli lammaskebabin lumoissa. Lautasella oli lihaa, leipää, punakaalia, hummusta, tuoretta korianteria, chiliä, kastiketta. Lasissa oli Keisari 66 American Pale Alea.

Jalmari oli Eerikin Pippurin kanta-asiakas, mutta hänen oli pakko myöntää, että huippukokit olivat Kalliossa vieneet kebabin uudelle tasolle.

Mika laski siiderin pöydälle ja liittyi Jalmarin seuraan.

Tarjoilija toi kanakebabin tuokion kuluttua. Jalmari tilasi samalla toisen annoksen. Mika ihmetteli ylietsivän ruokavaliota ja ajatteli, että tämän valtimoiden täytyi olla tukkoisemmat kuin länsiväylä aamuruuhkassa.

Kun ateria oli nautittu, Jalmari ehdotti, että siirryttäisiin päivän pihviin. Se sopi Mikalle.

Jalmari oli vakuuttunut nuoren miehen kyvyistä. Avustajan tehtävät eivät varmasti olleet uran lakipiste. Mika myönsi tavoitteiden olevan korkeammalla.

Mikä on urakehityksen suurin hidaste? kysyi Jalmari. Mika tiedusteli, mikä se tiedustelumiehen mielestä oli.

Hilkka Minerva, kertoi Jalmari. Mikan kyvyt voisivat palvella isänmaata vieläkin paremmin. Tämä voisi ponkaista politiikan huipulle, jos sellainen sattui kiinnostamaan.

Mikan kiinnostus heräsi. Erityisavustaja oli kyllästänyt keittämään kahvia.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 2/15

Mars-patukka katosi suuhun. Twix-kaksikko seurasi perässä. Sitten oli Snickersin ja Tupla Maxin vuoro.

Jacques Pyrcyr ei voinut kuin ihmetellä ylietsivä Jalmari Kahleen ruokahalua.

He olivat käyneet lounaalla ravintola Karl Johanissa, joka sijaitsi reippaan kävelymatkan päässä Yrjönkadulla. Jalmari oli syönyt talon vorschmackin, Jacques oli ottanut lounaslistalta paistettua nieriää.

Suojelupoliisin kahviautomaatin cappuccino riitti Jacquesille jälkiruuaksi. Hän arvioi, että Jalmarin otos karkkihyllyn tarjonnasta oli tilastollisesti edustava, mutta ei jakanut ajatusta esimiehensä kanssa.

Sisään, käski Ainikki Nuivanen.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö halusi tietää, mitä Valtioneuvoston linnassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa oli kerrottu. Tilaisuudessa selvitysmies Pouilly Veivar oli luovuttanut loppuraporttinsa parlamentaarisen järjestelmän tehostamisesta pääministerille.

Ainikki kehotti Jalmaria syömään suunsa tyhjäksi ennen kuin aloittaisi.

Jalmari kertoi, että Hilkka Minerva aikoi laittaa Suomen parlamentaarisen järjestelmän uusiksi. Pääministeri Launo Matomäki tuki eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan ehdotusta.

Uudistus myytiin kansalle sillä, että demokratia oli rikki ja tarjolla oli korjaussarja.

Eduskunta oli liian suuri, jotta kansan tahto toteutuisi sen kautta. Ratkaisu olisi suuri valiokunta. Se oli eduskunnan tiivistymä, jossa yhteinen näkemys kirkastuisi.

Suuri valiokunta alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia. Se antaisi lait valmisteltavaksi pääministerin johtamalle hallitukselle.

Ministeriöt valmistelisivat lait entiseen tapaan, mutta sitten pääministeri veisi ehdotukset suuren valiokuntaan. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäväksi.

Suomen pääministeri aiottiin riisua valtaoikeuksistaan. Näin oli tapahtunut presidentille jo aikaisemmin. Suuren valiokunnan puheenjohtajasta tulisi maan korkein vallankäyttäjä.

Ainikin mielestä ehdotettu kaksikamarinen malli ei ollut huonoimmasta päästä, mutta se edellytti sujuvaa yhteistyötä suuren valiokunnan puheenjohtajalta ja pääministeriltä.

Ongelma oli siinä, että vieraan valtion värväämä agentti eli Hilkka Minerva käyttäisi ylintä lainsäädäntövaltaa Suomessa.

Naapurin tekemä palatsivallankumous, oli Ainikin analyysi. Valtion turvallisuudesta huolehtivan Supon oli syytä ryhtyä vastatoimiin.

Jacquesilla oli idea. Älä pidä sitä salaisuutena, sanoi Ainikki. Jacques kertoi suunnitelmansa.

Ainikin mukaan juoni voisi onnistua, mutta se edellyttäisi kahta asiaa. Ensiksi Hilkan ura pitäisi ohjata poliittiseen nousukiitoon. Toiseksi Pouilly Veivar, joka oli toiminut vastapuolen laskuun, olisi värvättävä Supon palvelukseen. Siinä ei pelkkä raha riittäisi.

Värväys onnistuu, totesi Jacques.

JK 3. / 19. osa

Käsi pyyhkäisi päälakea vanhasta muistista, mutta hiukset olivat jättäneet huipun. Kihara tukka kasvoi edelleen hörökorvien yläpuolella ja takaraivolla.

Selän takana Suomen pääministeriä kutsuttiin Pelle Hermanniksi.

Launo Matomäki istui Valtioneuvoston linnassa Senaatintorin laidalla, mutta ajatukset karkasivat Euroopan keskuspankkiin Frankfurtiin.

Parempi palkka, loistavat edut, vähemmän töitä. Eikä päätöksissä tarvinnut huomioida poliitikon kahta suurinta riesaa eli kansaa ja mediaa.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva keskeytti pääministerin valveunet.

Hilkka toivotti STT:n ja Vantaan Sanomien kesätoimittajat tervetulleeksi tilaisuuteen. Hän oli ilahtunut siitä, että myös Suojelupoliisi kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Tilaisuus eteni niin, että ensin selvitysmies Pouilly Veivar esitteli raporttinsa pääkohdat. Sen jälkeen raportti luovutettiin pääministerille, joka käyttäisi puheenvuoron. Loppuun oli varattu aikaa kysymyksille.

Pouilly keinahteli puhujakorokkeelle.

Launon silmät keskittyivät punaisiin huuliin ja vartalon linjoihin, eikä aivokapasiteettia enää riittänyt korville. Se ei haitannut, koska oman kommentin sai lukea toisten kirjoittamista papereista.

Pouilly piti etuoikeutena sitä, että oli saanut laatia raportin. Hän koki työnsä palvelukseksi isänmaalle.

Demokratia on rikki, totesi selvitysmies, se pitää korjata.

Kansanvalta ei toteutunut nykyisessä parlamentaarisessa järjestelmässä. Eduskunta edusti kansaa, mutta se oli liian suuri. Kansan tahto ei kirkastunut kahden sadan kansanedustajan keskuudessa.

Tarvittiin kansan eli eduskunnan kiteytymä: se oli suuri valiokunta, joka alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia.

Suuri valiokunta antaisi toimeksiannot säädettävistä laeista pääministerin johtamalle hallitukselle. Lait valmisteltaisiin edelleen siinä ministeriössä, jonka toimialaan asia kuului.

Valmistelun jälkeen pääministeri esittelisi lait suurelle valiokunnalle. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäviksi.

Pouilly korosti, että uudistuksen ansiosta parlamentaarinen työskentely tehostuu ja lainsäädännön laatu paranee. Siitä hyötyvät niin kansalaiset kuin elinkeinoelämä ja hallinto.

Jalmari pudisteli päätään. Kukaan täysjärkinen pääministeri ei tukisi tuollaista ehdotusta.

Pouilly ojensi raportin pääministerille, joka kiitti selvitysmiestä hyvästä työstä. Launo totesi, että harvoin ehdotukset olivat näin konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia.

Pääministerin mielestä parlamentarismia piti kehittää juuri tähän suuntaan.

Jalmari kysyi nuoremmalta kollegaltaan Jacques Pyrcyriltä, mitä ihmettä juuri äsken tapahtui. Jacques ei tiennyt, mutta sanoi, että siitä pitää ottaa selvää.

JK 3. / 18. osa

Rakentava palaute rikkoi hiljaisuuden.

– Saatanan tunari, sanoi Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö Ainikki Nuivanen.

”Supon agentti pelasti silikonipommin – kiitokseksi kiihkeä lemmenyö”, kertoi otsikko. Sen oli laatinut Viihdelehden toimittaja Kita Vainola.

Epätarkka kuvasarja alkoi siitä, että pönäkkä tuulipukumies antoi hupparihemmoille oppitunnin. Sen jälkeen pelastettu kaunotar roikkui sankarin kaulassa.

Sitten nautittiin huurteisia Ruoholahden paikallisessa. Lopuksi kaksikko suuteli kadulla ennen kuin katosi neidon asuntoon.

Se, mitä huoneistossa tapahtui, selitettiin tekstissä. Sardina Feikkilehti ylisti pelastajansa taitoja rakastajana.

Ainikki heitti iltapäivälehden päin seinää.

Mitään ei tapahtunut, sanoi ylietsivä Jalmari Kahle. Ainikista oli parempi, ettei itsestäänselvyyksiä todettaisi ääneen, koska se säästäisi aikaa ja hermoja.

Media ottaisi kaiken irti aiheesta siitä huolimatta, oliko mitään tapahtunut tai ei.

Toimittajat järkeilivät, ettei savua ilman tulta. He muistivat hyvin supolaisen, joka oli saanut potkut, koska ei ollut hillinnyt halujaan virka-ajalla.

Kolumnistit irvailivat palstoillaan, että Supolla oli uusi nimi: Sexpo.

Ainikki ei ilahtunut siitä, että joutui selittämään asiaa lehdistötilaisuudessa Supon päällikön kanssa. Varsinkin, kun samaan aikaan suuren valiokunnan selvitysmies luovutti raporttinsa pääministerille.

Sopulit ryntäsivät Supon infoon, josta sai herkullisia otsikoita. Kukaan ei menisi suuren valiokunnan tilaisuuteen. Siitä tehtäisiin pikku-uutinen lehdistötiedotteen pohjalta.

Ainikki huomautti alaiselleen, että kai tämä ymmärsi, ettei kyseessä ollut sattuma. Jalmari arveli totuudella olevan jotain merkitystä. Vaimo voisi todistaa miehen viettäneen yön kotona.

Jos totuus kiinnostaa, kannattaa vetäytyä vuorille meditoimaan, neuvoi Ainikki. Kun ihmisiä manipuloitiin, valheet olivat käyttökelpoisia.

Ainikki korosti, että kokeneen tiedustelumiehen pitäisi ymmärtää tällaiset asiat.  Hän käski Jalmaria painumaan suuren valiokunnan infoon sen viiksipellen kanssa.

JK 3. / 16. osa

Baana kulki reilun kilometrin matkan Kiasman kulmilta Ruoholahteen. Vanha ratakuilu oli löytänyt uuden elämän kevyen liikenteen väylänä.

Julkkiskaunotar Sardina Feikkilehti katseli aikansa kuluksi katukorista. Jos askelvirheet jätti huomioimatta, peli oli kohtuullista.

Sardina ei miettinyt, miksi Maikki Ripsivuo oli lähtenyt. Suhde olisi joka tapauksessa mennyt kiville tulevan tempauksen vuoksi. Lehtien otsikot olivat parasta, mitä huomiosta nauttiva tiesi.

Korvanappiin tuli tieto, että kohde oli tulossa, joten Sardina lähti liikkeelle. Kaksi hupparihemmoa pysäytti naisen ja kävi käsiksi. Apua! huusi neito hädässä.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle oli vapaalla. Vaimo oli lähettänyt sauvakävelylle, koska navan etäisyys selkärangasta kasvoi vauhdilla.

Jalmarin mielestä Agents-yhtye oli sopiva ääniraita lenkille. Esa Pulliaisen kitarasoundi osui suoraan sieluun.

Avunhuuto katkaisi tunnelmoinnin. Jalmari otti napit korviltaan ja käski ahdistelijoita lopettamaan. Se ei sopinut hupparihemmojen suunnitelmiin.

Kaksikko tiedusteli, mitä punkero aikoi tehdä asian hyväksi. Lopettaa asiattoman toiminnan, kertoi Jalmari. Sun kannattaa lyllertää Burger Kingiin, siellä on avajaistarjouksia, neuvoi toinen.

Jalmarin kiertopotku lähti rennosti ja nopeasti, kuin piiska. Sanaseppo ei ehtinyt väistää, ja potkaisevan jalan sääriluu osui reisilihakseen.

Hupparipää huusi ja alkoi hypellä yhdellä jalalla. Kiinnostus matsin ottamiseen katosi, ja toverin oli pakko taluttaa puujalka pois paikalta.

Sardina hyppäsi sankarin kaulaan. Jalmari kehotti rauhoittumaan, sillä viranomainen oli tehnyt velvollisuutensa.

Valokuvaaja Armas Karjuhaaskala kuvasi tapahtumia ratakuilun yläreunalta. Ammattilainen olisi voinut ottaa teknisesti parempia kuvia, mutta lukijat pitivät huonoa laatua aitouden takeena.

En uskalla kävellä yksin kotiin. Voitko saattaa? pyysi Sardina.

Jalmari muistutti, että aamulla piti käydä poliisiasemalla tekemässä rikosilmoitus. Sardina hymyili hymyä, joka tarttui miehen pyöreisiin poskiin.

Sardina asui One Pint -olutravintolan yläkerrassa Ruoholahden kanavan rannalla. Hän vaati, että saisi tarjota oluet. No jos yhdet, myöntyi Jalmari.

Jalmari nautti seurasta, mutta totesi lopulta, että oli aika lähteä kotiin. Illan ei tarvitse vielä päättyä, huomautti Sardina, joka lupautui keittämään kahvit asunnollaan.

Tarjous oli houkutteleva, mutta Jalmari kieltäytyi kutsusta. Tapana kun oli juoda kahvia vain oman puolison kanssa.

Jalmari saattoi neidon rapun alaovelle ja piti sitä auki. Sardina kääntyi ja suuteli suulle.

Kanavan toisella rannalla Armas painoi kameran laukaisinta. Tästä tuli huippukuva, juuri sellainen jolla lehtiä myytiin.

JK 3. / 11. osa

Eduskunnasta oli kotiin Väinämöisenkadulle kilometrin kävelymatka, mutta Jacques Pyrcyr ei valinnut suorinta reittiä vaan kiersi Töölöntorin kukan kautta.

Jacques osti puoli tusinaa punaista ruusua, jotka toivottavasti parantaisivat tunnelmaa kotona. Se oli hieman kiristynyt, kun iltauutiset oli dokumentoinut kaksosten isän kiinnostuksen kohteita.

Aamulla Jacques oli käynyt Supon Ratakadun konttorilla raportoimassa.

Vastavakoiluosaston päällikkö ei ollut tyytyväinen tuloksiin. Tosin Jacques oli jo ehtinyt oppia, ettei Ainikki Nuivanen ollut tyytyväinen mihinkään.

Pouilly Veivar teki selvitystä suuren valiokunnan tehtävistä niin kuin odottaa saattoi.

Selvitysmies keräsi poliitikkojen, virkamiesten ja eturyhmien näkemyksiä. Työtahti oli verkkainen. Se viittasi siihen, että loppuraportin tulokset oli ennalta päätetty.

Jacques ei ollut saanut selville mitään raportin sisällöstä. Tai siitä, kenen etuja se palveli. Oli itsestään selvää, että Hilkka Minerva ei ollut aivot suunnitelman takana.

Pouilly oli varovainen, eikä jättänyt papereita lojumaan tai tietokonettaan auki. Jacquesin oli pakko myöntää itselleen, että keskittymistä häiritsi se, että nainen oli kuuma pakkaus.

Jalmari Kahleellakaan ei ollut mitään konkreettista kerrottavaa aamupalaverissa. FSB:n Pjotr Skeptinovilla oli tekeillä jotain. Siitä ei ollut tietoa, liittyikö se Hilkan ja Pouillyn kuvioon.

Jacques palasi aikaan ja paikkaan, kun ratikka kolisteli ohi Mechelininkadulla. Hän hieraisi leukaansa, jota reunusti tuuhea parta. Se oli ilmestynyt kasvoille viiksien seuraksi.

Herrasmiehille parturipalveluja tarjoava Walden’s Classic Barber Shop sijaitsi kätevästi kotikadulla. Jacques astui sisään ja istui parturintuoliin.

Parturi tiedusteli, miten hiukset leikataan ja parta muotoillaan. Jacques jätti asian ammattilaisen päätettäväksi, mutta viiksistä ei ollut tarkoitus luopua.

– Kenelle kukat ovat? kysyi parturi.

– Kaksosten äidille.

– Onko jokin merkkipäivä?

– Ei. Vien siksi, että olin uutisissa.

– Mutta eihän se ole mikään syy.

– Riippuu siitä, mitä siellä tekee.

Kun naispuolinen parturi kuuli syyn, hän kehotti hankkimaan puoli tusinaa ruusua lisää. Eikä suklaasta myöskään olisi haittaa.

JK 3. / 8. osa

Matalalattiaraitiovaunu kulki kiskoilla kuin ilmatyynyalus. Pjotr Skeptinov piti vanhojen vaunujen kolinasta, mutta ymmärsi hyvin, ettei kehitystä voinut pysäyttää.

Ratikka sen sijaan pysähtyi nappia painamalla, ja Pjotr nousi kyydistä. Liikennevalot päästivät jalankulkijat Mannerheimintien yli.

Olut- ja ruokaravintola Viisi Penniä oli saanut hyvät arviot Nyt-liitteen pikatestissä. Paikka oli ilmeisesti uudistunut edukseen, mutta se ei oikeastaan kiinnostanut.

Tavallisesti FSB:n Suomen osaston päällikkö jätti noutokeikat alaisilleen, mutta flunssa oli kaatanut rivimiehen vuoteeseen. Sijaista ei ollut löytynyt, joten Pjotr oli lähtenyt kenttätöihin.

Tiedustelumies oli pukeutunut riipputaskuhaalareihin. Polvissa oli pehmusteet, ja heijastinnauhat kiersivät jalat ja vartalon. Työkalupakki roikkui oikeassa kädessä.

Pjotr pyysi päästä ravintolapäällikön puheille.

Hän olisi voinut häivyttää venäläisen aksenttinsa, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Suomalainen rakennusala käytti vierastyövoimaa, joten oli uskottavampaa esiintyä ulkomaalaisena kuin paikallisena.

Huoltomies ilmoitti olevansa taloyhtiön asialla. Viemärien toiminnasta oli tullut valituksia, ne pitäisi tarkistaa. Ravintolapäällikkö ei ollut havainnut mitään, mutta tarkistamisesta ei olisi haittaa.

Pjotr laittoi naistenhuoneen oveen ”Huollossa”-kyltin. WC-pöntön vesisäiliön takaa löytyi lukulasikotelo, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli käynyt sinne jättämässä.

Lukulasit olivat kamera, jolla Hilkka oli kuvannut suuren valiokunnan aineistoja.  Tieto oli valuuttaa tiedustelumaailmassa, mutta vielä tärkeämpää oli saada tietolähteet koukkuun.

Pjotr kiipesi WC-istuimen päälle ja irrotti kattoon kiinnitetyn kameran, joka oli kuvannut Hilkan toimet. Vanha kikka oli kuvata värvättyjä luovuttamassa arkaluontoista materiaalia ja kiristää sitten lisää.

Homma oli hoidettu. Pjotr päätti palkita itsensä real alella, jota ravintola tarjoili hanasta. Baarimikko tiedusteli, oliko työpäivä päättynyt. Tasan kaksi minuuttia sitten, kertoi Pjotr.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle käveli sisään ja istui Pjotrin viereen baaritiskille. Erikoinen työasu, totesi Jalmari. Pjotr sanoi toimenkuvansa olevan monipuolinen.

Jotain on tekeillä, sanoi Jalmari. Pjotrin mukaan aina oli jotain tekeillä. Jalmari aikoi selvittää, mitä. Niin sinun kuuluukin, mutta minun kuuluu se estää, totesi Pjotr.

Otetaan oluet ja unohdetaan työasiat hetkeksi, ehdotti Pjotr. Se sopi Jalmarille.

21. jakso 6/6

Kantapeikot kumosivat tuoppejaan. Nuoripari suuteli, riiteli, sopi ja jatkoi sitten suuteluaan. Karaokelaitteiston luona aikuinen nainen kohteli kaltoin toista.

Olutravintola Tenkka sijaitsi Helsinginkadun varrella.

Jalmari Kahle astui sisään ja tervehti baarimikkoa. Anniskelun ammattilainen laski kolmostuopin ja täytti pienen lasin chilipähkinöillä.

Jalmari maksoi käteisellä ja siirtyi vapaaseen pöytään.

Pjotr Skeptinov kävi Kalliossa vain työasioissa, Jalmari viihtyi siellä vapaallakin. Pjotr tilasi vaalean Velkopopovickýn, koska kahvikupin ääressä istuskelu herätti epäluuloja tässä osassa kaupunkia.

Suojelupoliisin ylietsivä nousi pöydästään ja kätteli FSB:n paikallisosaston päällikköä.

Puolin ja toisin vakoilijoiden karkotukset hoidettiin epävirallisia kanavia pitkin. Kumpikaan osapuoli ei hyötynyt siitä, että lehtimiehet tonkivat valtioiden välisiä asioita.

Kuulumisten vaihtamisen jälkeen Pjotr tiedusteli, oliko Boris Gigolovin aika vaihtaa maisemia. Jalmari arvosti sitä, että virkaveli oli kartalla, eikä itsestäänselvyyksiä tarvinnut todeta ääneen.

Pjotr ei ollut koskaan pitänyt Boriksesta, vaikka tämä sai tuloksia aikaiseksi. Seuraavaksi Boris saisi vahtia Etelämantereella sijaitsevalla tutkimusasemalla pingviinejä.

21. jakso 3/6

Vastavakoiluyksikön johtaja Ainikki Nuivanen ilmoitti, että Jacques Pyrcyr voi palata työpisteeseensä. Analyytikko voisi jatkossa käyttää kaiken tarmonsa omien tehtäviensä hoitamiseen.

Itseään ylemmille ei tarvinnut ilmoittaa, milloin he olivat peitetehtävissä, koska esimiehet olivat tietoisia omista toimistaan.

Jollekin nokkelammalle olisi voinut tulla mieleen, että naapurille syötettiin tietoja, joiden avulla seurattiin peitehenkilöllisyyksiä.

Ylietsivä Jalmari Kahle oli lähdössä samalla oven avauksella, mutta Ainikki tarkisti, oliko kuulossa vikaa. Vain Pyrcyrin oli tarkoitus poistua.

Ainikki tiedusteli Jalmarilta, mitä mieltä tämä oli Jacquesista. Jalmari näki nuorukaisessa ainesta, hänelle saattaisi löytyä käyttöä tulevaisuudessa.

Sitä odotellessa Ainikki käski ylietsivän sopia tapaamisen naapurin tiedustelupalvelun kanssa. Yksi heidän agenteistaan oli palanut, ja tämän olisi syytä poistua maasta.

18. jakso 5/6

Teollisuus oli paennut asumisen alta ajat sitten. Hietalahden telakka piti vielä pintansa, mutta sen elintila kävi vähiin. Luksusasunnot kävivät päälle, minkä kerkesivät.

Ravintola Salve oli ollut paikalla yli sata vuotta. Jacques Pyrcyr vilkaisi ravintolan ikkunasta rakenteilla olevaa risteilyalusta. Sen avonainen keulaportti muistutti Jalmari Kahleen suuta.

Pöydällä oli kolme annosta rapeaksi paistettuja silakoita, niille piti seuraa perunamuusi ja voisilmä. Kaksi annosta oli matkalla Jalmarin vatsakumpuun, Jacquesilla oli vaikeuksia syödä omansa loppuun.

Jalmari kysyi, mikä oli niin tärkeää, että oli tarvinnut lähteä toimiston lähiravintoloita etäämmälle. Kauan ei ylietsivää ollut tarvinnut houkutella vanhaan merimieskapakkaan.

Jacques oli omalla ajallaan seurannut Boris Gigolovia, joka oli tapaillut Hilkka Minervaa. Vapaa-ajan voisi käyttää hyödyllisemmin, totesi Jalmari, mutta kehotti silti jatkamaan.

Agentti oli kyläillyt erään Ainikki Nuivasen luona, kertoi Jacques. Hän päätteli, että agentti sai kirkkoherranviraston kanslistilta tietoja peitehenkilöllisyyksien luomista varten.

Jalmari sanoi, että tämä oli tärkeää tietoa. Jacques saisi itse kertoa asiasta vastavakoiluosaston johtajalle.