• Tietoa blogista
  • Hahmogalleria
  • Alkukertomus
    • 1. Oppitunnit
    • 2. Kasvutarina
  • 1. jatkokertomukset
    • 1. Pouilly Veivar
    • 2. Kulmahuone
    • 3. Pouilly ja minä
    • 4. Hääpari
    • 5. Myntholmen
    • 6. Synnytys
    • 7. Jacqueline
    • 8. Malediivit
    • 9. Kysymys
    • 10. Petos
    • 11. Polttarit
  • 2. jatkokertomukset
    • 1. Stockmann
    • 2. Vakooja
    • 3. Kilpailija
    • 4. Listautumisanti osa I
    • 5. Listautumisanti II
    • 6. Pari suhdetta
    • 7. Ministeri
    • 8. Rekrytointeja
    • 9. Uusia alkuja
    • 10. Julkistuksia
    • 11. Yövirkut
    • 12. Muutoksia
    • 13. Suhteessa
    • 14. Avustajat
    • 15. Putoamisia
    • 16. Sitoumuksia
    • 17. Tapaamisia
    • 18. jakso
    • 19. jakso
    • 20. jakso
    • 21. jakso
    • 22. jakso
  • Ainikki-jatkokertomukset
    • 1. Ainikki
    • 2. Ainikki
    • 3. Ainikki
    • 4. Ainikki
  • 3. jatkokertomus
  • 4. jatkokertomus
  • Sukelluspallo

Opportunistin tukipiste •

~ Huikea fiktiivinen jatkokertomus, joka yhdistelee veijariromaania, trilleriä ja saippuaoopperaa.

Opportunistin tukipiste •

Category Archives: Kita Vainola

4. jatkokertomus: osa 8/15

28 lauantai Mar 2015

Posted by Mikko Taivainen in Jacques Pyrcyr, Kita Vainola

≈ Jätä kommentti

World Trade Center -korttelin läpi kulki käytävä, jonka varrella oli erikoiskauppoja, kampaamoita, kahviloita ja ravintoloita. Kita Vainola etsi lounaspaikkaa, vaikka hänellä ei ollut nälkä.

Lähes kaksimetrinen Viihdelehden toimittaja astui sisään Keskuskadulta ja käveli korttelin läpi. Väki väheni matkalla, ja Mikonkadun päässä oli liikkeellä enää muutama kulkija.

Juuri ennen ulko-ovia pienet liukuportaat nousivat vasemmalle.

Aikatalon toisella tasolla sijaitsi Ichiban Sushi. Ravintola oli aivan ydinkeskustassa, silti katseilta piilossa. Siellä ei ollut istumapaikkoja kuin reilulle kymmenelle asiakkaalle.

Kita tilasi pienen lounaan. Siihen kuului kaksi futomakia ja kuusi nigiriä, joiden päällä oli lohta, jättikatkarapua ja kananmunaa. Tieto kulki silmien kautta aivoihin, jotka välittivät viestin vatsaan: nälkä.

Nurkkapöydässä odotti lounasseura.

Kita kaatoi pieneen kuppiin soijaa ja sekoitti siihen wasabia, vaikka joidenkin mukaan niin ei kuulunut tehdä. Muiden mielipiteistä Kita ei välittänyt, mutta häntä kiinnosti, miksi Jacques Pyrcyr halusi tavata.

He tunsivat toisensa entuudestaan.

Kita oli seurannut Jacquesin edesottamuksia, koska mies oli viihtynyt julkkiskaunottarien, Pouilly Veivarin ja Penny Wartiaisen kanssa. Osa seikkailuista oli päätynyt lehteen, osa ei.

Kaksikolla oli eräänlainen keskinäinen YYA-sopimus, mutta molemmilla oli valmiudet toimia sopimuksen vastaisesti tilanteen niin vaatiessa.

Jacques oli aikanaan paljastanut toimittajalle, että puolustushallinnon sisäpiirissä toimi myyrä. Kitan uutinen oli käynnistänyt tutkinnan, joka oli paljastanut Suomen historian suurimman vakoiluskandaalin.

Kita oli saanut vaivan palkaksi Vuoden journalisti -palkinnon.

Komea parta, sanoi Kita. Hän veikkasi runsaan karvoituksen herättävän huomiota. Siitä voi olla haittaa suojelupoliisissa, sillä agentin on tarvittaessa pystyttävä sulautumaan väkijoukkoon.

Jacques kiitteli katoamisvinkeistä, mutta totesi, että näkyvillä on parhaiten piilossa. Vakoilijat eivät toimineet vain varjoissa niin kuin elokuvat antoivat ymmärtää.

Ainakaan tapaamispaikan valinta ei tue tuota väitettä, huomautti Kita. Jacques myönsi, että joistakin asioista oli parempi keskustella vaivihkaa.

Kita ehdotti, että vähitellen siirryttäisiin niihin asioihin.

Jacques kertoi, että televisioon oli tekeillä uusi kuntoremonttiohjelma. Mukaan oli saatu politiikan, elinkeinoelämän ja seurapiirien kirkkaimmat tähdet.

Voin paljastaa esiintyjäkaartin, joka on toistaiseksi salaisuus, lupasi Jacques.

Kita ihmetteli, miksi supo vuosi johonkin televisio-ohjelmaan liittyvän tiedon juuri hänelle. Jacques ei halunnut tässä vaiheessa ottaa kantaa kysymykseen.

Uutinen kiinnostaa toimittajaa joka tapauksessa, arveli Jacques. Jos ei, joku toinen media tekisi mielellään jutun.

Kita ei nähnyt tarvetta kääntyä kilpailevan uutisvälitykseen puoleen.

Tietovuodot olivat toimittajan karkkipäiviä. Silloin ei kyselty syväkurkkujen vaikuttimien perään, vaan julkaistiin tiedot, koska omilla uutisilla sai henkilökohtaista mainetta ja kunniaa.

Advertisement

JK 3. / 14. osa

27 lauantai Jou 2014

Posted by Mikko Taivainen in Eelis Bulisong, Hilkka Minerva, Kita Vainola

≈ Jätä kommentti

En tiedä, mikä Espoo on, mutta ei se ainakaan kaupunki ole, mietti viihdetoimittaja Kita Vainola. Kaupungeissa on keskusta ja palveluita.

Suomen toiseksi suurimman kaupungin rakenne näytti siltä, että kierosilmäinen kaupunkisuunnittelija oli heitellyt tikkoja kartalle.

Espoossa oli yksi kelvollinen olutravintola. The Gallows Bird sijaitsi Niittykummussa Merituulentien varrella. Naapurista palomiehet lähtivät sammuttamaan tulipaloja.

Kita auttoi laulaja Eelis Bulisongia sammuttamaan janoa. Iskelmätähdellä oli muhkeat pulisongit ja samettinen ääni, jonka kysyntä tanssilavoilla takasi toimeentulon.

Kun Kita oli houkutellut Eelista muutamalle, laulaja oli vaatinut toimittajaa saapumaan Espooseen. Gallows Bird oli lähempänä Westendin kotia kuin stadin menomestat.

Kaksi kertaa Fuller’s ESB ja Bunnahabhain, sanoi Kita.

Baarimikko laski juomat, ja asiakas kuittasi laskun firman kortilla. Kita oli töissä. Oli ikivanha kikka juottaa haastateltava humalaan ja saada hänet puhumaan sivusuunsa.

Eeliksen kitukasvuiset pulisongit olivat vastikään saaneet lisää volyymiä. Hän selitti lehdissä sen johtuvan kuntosaliharjoittelun aktivoimasta hormonitoiminnasta.

Kitalla oli asian suhteen omat epäilyksensä.

Eelis kumosi kolmannen mallasviskin ja siemaisi olutta päälle. Sitten alkoi avautuminen. Laulaja oli kärsinyt koko ikänsä siitä, että parta ei kasvanut kunnolla.

Skunktazze-viiksisiirreklinikka oli tarjonnut ratkaisun ongelmaan.

Toimittaja oli saanut uutisen, ja hän jätti iskelmätähden pöytään. Joku muu saisi tarjota loppuillan juomat.

Kita astui ulos ja kaivoi puhelimen esiin soittaakseen taksin, mutta se jäi aikomukseksi. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva istui terassilla ja pyysi toimittajaa liittymään seuraan.

Tämä ei liene sattuma, totesi Kita. Hilkka tunnusti luottavansa enemmän suunnitteluun kuin sattumaan. Jos asian laita oli näin, niin Kita mielellään istuisi pöytään.

Hilkka arveli, että ajan säästämiseksi olisi parasta puhua suoraan. Hän tarvitsi julkisen kohun, joka veisi huomion pieneltä hallinnolliselta uudistukselta.

Kohu oli järjestetty, ja siinä oli kaikki hyvän skandaalin ainekset.

Kita myönsi, että noista rakennuspalikoista saisi hyvän uutisen, mutta miksi hänen pitäisi tehdä se. Hilkka oli ymmärtänyt, että toimittajille maksettiin uutisten tekemisestä eikä tekemättä jättämisestä.

JK 3. / 4. osa

21 sunnuntai syys 2014

Posted by Mikko Taivainen in Kita Vainola, Magnus von Fyrckendorf, Maikki Ripsivuo, Sardina Feikkilehti

≈ Jätä kommentti

Lähikauppalehti Option vuotuisessa gaalassa liike-elämän ja yhteiskunnan eliitti paistatteli omassa erinomaisuudessaan. Tapahtuma oli niin lähellä glamouria kuin pienessä maassa päästiin.

Gaala oli ehtinyt jo jatkojen puolelle.

Ravintola Tötterön vip-tiloissa pöytiin kannettiin samppanjapulloja, jotka kuitattiin firman luottokortilla.  Suomalaiset rikkaat olivat pihejä, kun kyseessä olivat omat rahat, mutta edustuskulujen kanssa ei köyhäilty.

Ulkona Espan puistossa pussikaljoittelevia paheksuttiin hiprakassa, joka oli kääntymässä humalan puolelle. Pahimman kriitikon smokkipaidan rinnuksilta pystyi lukemaan illan menyyn.

Sardina Feikkilehti kuiskasi Magnus von Fyrckendorfin korvaan, että hänen piti lähteä. Magnus maanitteli jäämään, mutta Sardinalla oli työpäivä ja vaativa pomo.

Viiksisiirreklinikan omistajana Magnus arveli, että tämän kerran voitaisiin joustaa.  Kunpa voitaisiin, sanoi Sardina.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira oli aamulla tulossa tarkastamaan Skunktazze-klinikan. Mikäli luvat haluttiin säilyttää, kaiken piti olla tiptop – myös henkilökunnan.

Vastentahtoisesti Magnus hyvästeli Sardinan.

Kaksikko poseerasi ennen lähtöä yhden pusipusikuvan Viihdelehdelle. Sardina kommentoi toimittaja Kita Vainolalle, ettei kihlasormuksia oltu vaihdettu, mutta suhde kukoisti kaikin mahdollisin tavoin.

Kita ei uskonut sanaakaan ja lähti perään, kun Sardina poistui taviksien puolelle. Siellä kumpainenkaan ei tavallisesti viihtynyt, mikä vahvisti toimittajan epäluuloa.

Varjostaja kadotti hetkeksi seurattavan. Katse kiersi salin ympäri, ja Kita näki tutut silikonit syvennyksessä, eikä Sardina ollut yksin.

Et ehtinyt pitkälle, totesi Kita, kenen kanssa juttelet?

Sardina esitteli Maikki Ripsivuon, joka oli työkaveri Skunktazze-klinikalta. Kita oli halunnut yllättää Sardinan toisen miehen kanssa, joten toimittaja lähti metsästämään uutista muualta.

Maikki ei pitänyt salailusta. Se oli Sardinan mukaan välttämätöntä, koska hän oli julkisuudessa Magnuksen naisystävä, mutta se oli pelkkää kulissia.

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • Opportunistin tukipiste •
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • Opportunistin tukipiste •
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki