4. jatkokertomus: osa 13/15

Hotelli Torni kurkotti 70 metriin Helsingin keskustassa. Se oli joskus ollut Suomen korkein hotelli, sitten tamperelaiset olivat laittaneet paremmaksi omalla tornihotellillaan.

Hissillä ja lopuksi kierreportaita pitkin pääsi koko kaupungin katolle, Ateljee Baariin.

Upeat maisemat, ajatteli kansallispuolueen broileri Mika Juippila. Mika nousi kierreportaita Pouilly Veivarin perässä.

Pouilly tilasi baaritiskiltä mojiton, Mika peesasi. Pouilly maksoi koska oli esittänyt kutsun.

Miesten päät kääntyivät, kun nainen keinahteli ikkunapöytään. Ensimmäinen yrittäjä ilmestyi paikalle heti, kun Mika oli auttanut Pouillyn istumaan.

Tiger of Swedenin pukuun sonnustautunut Noel Spelmansson oli kylpenyt hiusgeelissä ja partavedessä. Kauluspaidan napit olivat auki napaan saakka, ja sheivatun rinnan päällä loisti kultaketju.

Pelimieheksi aikova oli osallistunut 2 500 euroa maksaneelle kurssille, jossa oli opetettu takuuvarmoja iskutekniikoita. Nyt oli oiva hetki saada investoinnille vastinetta.

Kurssin vetäjä oli korostanut, että itsevarmuus vetoaa naisiin. Tosimies ei myöskään pelkää kilpailua. Vaikka naisella on seuralainen, hänet pystyy iskemään.

Noel tiedusteli Pouillylta, saako baarin komein mies tarjota drinkin. Pouilly kertoi mielellään auttavansa näkövammaisia, mutta ei ottanut heiltä vastaan juomia.

Mikalta meni mojito väärään kurkkuun, kun Noel hyvästeli itsetuntonsa.

Pouilly painotti Mikalle, että nyt käytävä keskustelu oli luottamuksellinen. Huuleni ovat sinetöidyt, vakuutti Mika. Hän vuoti kaikki tiedot, jos siitä oli itselle hyötyä.

On tehty salainen kassakaappisopimus, Pouilly kertoi.

Hilkka Minerva oli lupautunut kansallispuolueen presidenttiehdokkaaksi. Hän voittaisi vaalit suosionsa ansiosta ja auttaisi siten kansallispuolueen voittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Lähden eduskuntavaaleissa kansallispuolueen ehdokkaaksi, sanoi Pouilly. Puoluekoneisto varmistaisi läpimenon ja sen jälkeen hänet nostettaisiin suuren valiokunnan puheenjohtajaksi.

Pouilly painotti, että suuren valiokunnan puheenjohtaja tarvitsi aisaparikseen pätevän pääministerin, jotta kaksikamarinen parlamentti saataisiin toimimaan.

Sinulla on mahdollisuus jäädä historiaan, totesi Pouilly. Esko Aho nousi aikanaan Suomen nuorimmaksi pääministeriksi 36-vuotiaana, Mika voisi tehdä saman tempun 27-vuotiaana.

Kiinnostaako sinua keittää kahvia vai johtaa Suomea? kysyi Pouilly.

Mika ei meinannut pysyä housuissaan, niin hyvältä tuntui. Mikään ei kiihottanut niin kuin valta. Sen avulla sai kaikkea, mitä maailma pystyi tarjoamaan.

Mika oli marionetti, Poully veti naruista rakennekynsillään.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 6/15

Vallan ytimen ikkunat antoivat vanhojen VR:n makasiinien suuntaan. Vastakkaisella seinustalla pylväät seisoivat parijonossa. Pitkän ja kapean huoneen päässä sijaitsivat kassa ja tarjoilusaarekkeet.

Käytävä jakoi neljälle hengelle tarkoitetut pöydät kahteen riviin. Pöytien molempiin päihin oli tuotu ylimääräiset tuolit, koska vallankäyttäjät ja heidän hännystelijänsä viihtyivät laumoissa.

Pylväiden takana oli kolmas pöytärivi, ja sieltä käytiin sisään istuntosaliin.

Vallan ei tarvinnut piileskellä kabineteissa. Se viihtyi erinomaisesti eduskunnan kahvilassa.

Kahvin ääressä luotiin ja ylläpidettiin suhteita, annettiin ja petettiin lupauksia, vaihdettiin tietoja ja levitettiin juoruja. Istuntosalissa pidettiin puheita ja painettiin nappia.

Voitko hakea cafe latten ja berliininmunkin? pyysi Hilkka Minerva. Suuren valiokunnan puheenjohtajan erityisavustaja Mika Juippila lähti liikkeelle.

Kohta loppuu herkuttele ja tämä pompottaminen, mietti Mika.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahleen ehdotus oli osunut otollisen maaperän. Kun isänmaa kutsui, Mika oli valmis vastuuseen. Ja uran rakettimaiseen nousuun.

Mika kantoi tarjottimen pöytään. Hilkka muisti, ettei juo kahvia ilman vettä ja lähetti erityisavustajansa noutamaan lasillista.

Ylimääräisen lenkin jälkeen Mika pääsi istumaan. Juoksupoika katseli pomoaan, johon pitkät työpäivät ja epäterveellinen ruoka olivat jättäneet jälkensä.

Demokratian korjaaminen oli satanut Hilkan laariin, aloitti Mika. Vallitseva mielipide oli, että suuren valiokunnan nostaminen parlamentin ylähuoneeksi tehosti lainsäädäntöä.

Hilkka pyysi kertomaan jotakin, jota hän ei jo tiedä. Mikan mukaan poliittista pääomaa voisi kasvattaa vieläkin enemmän. Hilkka nojasi eteenpäin ja pyysi jatkamaan.

Mika sanoi, että modernin poliitikon on hallittava niin asia- kuin viihdejulkisuus. Viihde oli noussut suosion kannalta jopa tärkeämmäksi.

Televisio-ohjelmat tekevät presidenttejä, korosti Mika. Martti Ahtisaari nousi valtaan Tuttu juttu -ohjelman ansiosta. Hilkka oli samaa mieltä, mutta arveli itse sopivansa paremmin parinhakuohjelmiin.

Mika huomautti, että muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla. Gutta Justafsbergin televisio-ohjelmaan etsittiin julkkiksia, jotka ryhtyivät elämäntaparemonttiin.

Jos Hilkka onnistuisi Tekee guttaa -ohjelmassa, hänet voisi myydä äänestäjille ihmenaisena, joka laittoi ensin demokratian ja sitten itsensä kuntoon. Se tekisi gutaa kannatukselle.

Hilkka haukkasi berliininmunkkia. Vadelmahilloa valui suupieliin. Nainen tiesi, että se oli viimeinen herkku pitkään aikaan. Miehistä ei onneksi tarvinnut luopua, sillä ne tarjosivat hyötyliikuntaa.

4. jatkokertomus: osa 4/15

Kulkija nosti kaulukset pystyyn, pälyili hetken ympärilleen ja astui sitten hierontaliikkeen ovesta sisään. Liikaa nauttinut tapaili tasapainoa ja tarttui liikennemerkkiin, joka oli vinossa. Keskiolutkuppilan edessä tupakoitiin porukalla.

Mika Juippila olisi voinut kävellä vieraan planeetan kamaralla. Kaikki, mikä tuli Kallion kaupunginosaa halkovan Vaasankadun varrella vastaan, oli uutta ja outoa.

Uraohjus oli saanut hyvän lähdön. Juippila oli löydetty Aalto yliopiston edustajistosta suuren valiokunnan puheenjohtajan eli Hilkka Minervan erityisavustajaksi.

Netistä hankitun pro gradu -tutkielman ansiosta kauppatieteen maisteri oli pätevä mihin tahansa.

Vaasankatu päättyi Fleminginkatuun. Siellä sijaitsi Döner Harju, joka oli sovittu tapaamispaikaksi. Juippila suosi fine dining -ravintoloita, mutta oli utelias, mitä asiaa suojelupoliisilla oli.

Pöydissä istui huppareita ja lippalakkeja, parkatakkeja ja pipoja. Juippilalla oli pää täynnä geeliä ja kunnianhimoa, puvussa kapea leikkaus ja kaulassa ohut kravatti.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle oli lammaskebabin lumoissa. Lautasella oli lihaa, leipää, punakaalia, hummusta, tuoretta korianteria, chiliä, kastiketta. Lasissa oli Keisari 66 American Pale Alea.

Jalmari oli Eerikin Pippurin kanta-asiakas, mutta hänen oli pakko myöntää, että huippukokit olivat Kalliossa vieneet kebabin uudelle tasolle.

Mika laski siiderin pöydälle ja liittyi Jalmarin seuraan.

Tarjoilija toi kanakebabin tuokion kuluttua. Jalmari tilasi samalla toisen annoksen. Mika ihmetteli ylietsivän ruokavaliota ja ajatteli, että tämän valtimoiden täytyi olla tukkoisemmat kuin länsiväylä aamuruuhkassa.

Kun ateria oli nautittu, Jalmari ehdotti, että siirryttäisiin päivän pihviin. Se sopi Mikalle.

Jalmari oli vakuuttunut nuoren miehen kyvyistä. Avustajan tehtävät eivät varmasti olleet uran lakipiste. Mika myönsi tavoitteiden olevan korkeammalla.

Mikä on urakehityksen suurin hidaste? kysyi Jalmari. Mika tiedusteli, mikä se tiedustelumiehen mielestä oli.

Hilkka Minerva, kertoi Jalmari. Mikan kyvyt voisivat palvella isänmaata vieläkin paremmin. Tämä voisi ponkaista politiikan huipulle, jos sellainen sattui kiinnostamaan.

Mikan kiinnostus heräsi. Erityisavustaja oli kyllästänyt keittämään kahvia.

JK 3. / 9. osa

Aurinko paistoi työhuoneen ikkunasta suoraan silmiin. Hilkka Minerva pyysi, että sälekaihtimet käännetään kiinni. Henkilökohtainen avustaja Mika Juippila väänsi auringon ulos.

Hilkka siemaili cappuccinoa posliinikupista. Maitovaahdon rakenne ei ollut riittävän silkkistä. Mika vakuutti seuraavalla kerralla olevansa huolellisempi.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja jatkoi naistenlehden selailua. Avustaja kahlasi läpi sähköpostia, kirjoitti puhetta ja vastasi puheluihin. Hilkka pinnisteli, jotta silmäluomet eivät painuneet kiinni.

Pieni käytännön pila piristäisi, ajatteli Hilkka. Lukulasien kotelo putosi lattialle. Kun Mika kumartui ottamaan sitä lattialta, Hilkka otti lukulasien kameralla kuvan pakaroista.

Siinä olisi ihmeteltävää naapurin tiedustelupalvelulle, kun kameran muistikortti puretaan. Noh, leikki sikseen, avustaja saa tilata taksin eduskuntatalon edustalle.

Akuutista puheripulista kärsivä taksinkuljettaja ajoi Brasserie Kämpiin. Matkalla Hilkka harkitsi kuskin kuristamista, mutta tyytyi toteamaan, ettei hiljaisuus ainakaan huonontaisi palvelun laatua.

Hilkka kuittasi matkan veronmaksajien piikkiin ja antoi Kämpin ovimiehen avata oven. Miehet univormuissa olivat seksikkäitä, mutta ovimiehet olivat poikkeus tähän sääntöön.

Vieras oli jo ehtinyt paikalle. Sardina Feikkilehti siemaili sopivasti viilennettyä valkoviiniä pöydässä. Ulkona Espan puistossa opiskelijat joivat auringon lämmittämää valkoviiniä kartonkitölkeistä.

Hilkka tilasi Bollingeria. Ihmettelet varmaan, miksi halusin tavata sinut?

Sardina myönsi kutsun aiheuttaneen ihmetystä, mutta uteliaisuus oli voittanut. Naiset olivat tavanneet juhlissa mutta eivät varsinaisesti tunteneet toisiansa.

Hilkka oli huomannut keskustelukumppaninsa viihtyvän lehtien palstoilla. Viime aikoina oli kuitenkin ollut hiljaiseloa.

Sardina ei ymmärtänyt, miksi hänen tekemisensä kiinnostivat. Missä on pihvi?

Hilkalla oli lähitulevaisuudessa tarvetta julkiselle kohulle. Median ja kansan huomio pitäisi kääntää epäolennaisuuksiin, jotta tärkeät uudistukset voidaan ajaa läpi.

Nyt Sardina alkoi päästä kartalle mutta mietti, miksi hänen pitäisi auttaa.

Hilkka arveli, että Sardina saattoi olla kyllästynyt vaeltamaan varjoissa. Kunnon skandaali palauttaisi takaisin valokeilaan. Kokenut julkisuuden ammattilainen osaisi muuttaa saamansa huomion rahaksi.

Sardina pyysi Hilkkaa kertomaan lisää.