4. jatkokertomus: osa 15/15

Punatut huulet loistivat, toiset piilottelivat handlebar-viiksien suojissa. Huulet kohtasivat, myötäilivät toisiaan ja erkanivat vain palatakseen takaisin yhteen.

En ole aikaisemmin suudellut suuren valiokunnan puheenjohtajaa, kertoi Jacques Pyrcyr. Pouilly Veivar sanoi, ettei olisi ryhtynyt tehtävään ilman tätä kahdenvälistä järjestelyä.

Valtiollisen protokollan mukaan presidentti oli arvojärjestyksessä ensimmäinen, eduskunnan puhemies toinen ja pääministeri kolmas.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja oli kuitenkin lainsäädännössä valtajärjestyksen ensimmäinen. Valiokunta oli kaapannut ylimmän vallan, ja sen puheenjohtaja johti lainsäädäntöprosessia.

On aika lähteä, Jackie, tule pukemaan! huusi Jacques eteisestä. Kaksikon yhteinen tytär asui vuoroviikoin äidin ja isän luona, ja Jacquelinella oli molemmissa kodeissaan oma huone.

Jacques puki lapselle haalarin, kaulurin, hanskat, pipon ja kengät. Sen jälkeen aikuinen pyyhki hikeä otsaltaan ja toivoi kevään tulevan pian.

Pouilly asui Piritankadulla Munkkisaaressa. Eiran huviloiden ja telakka-alueen väliin oli noussut asuinkortteli maksukykyisille.

Jacques oli jättänyt autonsa Eiranrantaan noin puolen kilometrin päähän, koska lähempää ei ollut löytynyt pysäköintipaikkaa.

Pihalla Jacqueline ei jaksanut kävellä ja heittäytyi maahan. Jacques nosti tytön kainaloon, koska uhmaikäisen kanssa väittely tuotti harvemmin tuloksia.

Väinämöisenkadulla Töölössä oli parempi onni pysäköinnin kanssa. Jacques peruutti Ford S-Maxin taskuun melkein kotioven edessä.

Jacques irrotti tyttärensä turvaistuimesta ja nosti jalkakäytävälle. Jacqueline näki Penny Wartiaisen nukuttamassa kaksosia Väiskin kallioilla ja juoksi tämän luokse.

– Arvaa mitä? kysyi Jacqueline.

– No mitä?

– Äiti ja isi pussasivat.

– Vai sellaista. Oletko varma?

– En, mä oon Jackie.

– Niin oletkin.

Jacques heitti Jacquelinen kassin olalleen, lukitsi auton ovet ja tuli perässä. Puistossa Jacques tiedusteli, miten Ihanelman ja Aarten päivä oli sujunut päivähoidossa. Hyvin, vastasi Penny.

Viikset peittivät lähes täysin Jacquesin huulet. Mutta ne eivät peittäneet petosta, toisen naisen huulipunaa. Penny ojensi puhtaan nenäliinan Jacquesille.

– Voitko pyyhkiä pois?

– Minkä?

– Sen, mitä olet tehnyt.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 5/15

Tuuli puhalsi lehdet Töölönlahden puista ja levitti peitoksi maiseman ylle. Parta liikkui tuulen tahdissa – aivan kuin pensaiden hennot oksat.

Kasvokarvoitus oli muotoiltu sivuilta lyhyeksi, ja se kasvoi pituutta leuasta alaspäin. Viikset olivat handlebar-mallia, niistä kantaja oli erityisen ylpeä.

Päivittäisen hoidon ansiosta karvat olivat pehmeitä, ja ne kiilsivät ilta-auringossa. Partaöljy tuoksui teepuulle ja eukalyptukselle. Nenä ei rekisteröinyt tuoksua, koska oli siihen tottunut.

Jacques Pyrcyr erotti parrastaan parfyymin tuoksun. Paidan kauluksessa olevaa meikkivoidetta hän ei huomannut, mutta huulipuna oli sentään pyyhitty huulilta.

Työn vuoksi Jacques oli lämmittänyt suhteensa entiseensä, Pouilly Veivariin. Tarkoituksena oli värvätä tiedustelualalla freelancerina työskentelevä Pouilly suojelupoliisin palvelukseen.

Rakkaus oli yksi värväyksessä käytetyistä valuutoista. Osa halusi selvää rahaa, toisille riitti, että sai hetken tuntea itsensä tärkeäksi.

Ilman Pouillya suunnitelma lainsäädäntövallan palauttamiseksi kotimaisiin käsiin ei onnistuisi.

Pouilly oli toiminut selvitysmiehenä parlamentarismin kehityshankkeessa, jonka avulla suuri valiokunta oli kaapannut vallan pääministeriltä ja hallitukselta.

Uudistus oli onnistuttu myymään kansalla ja medialle.

Suuren valiokunnan puheenjohtajan Hilkka Minervan poliittinen pääoma oli kasvanut. Loppuraportin laatineelle Pouillylle povattiin uraa politiikan parissa.

Jacques oli uskotellut itselleen, että suhde Pouillyn kanssa oli työtä. Miehen oli kuitenkin myönnettävä, että hän nautti tilanteesta.

Kaksi naista yhtä aikaa oli kuitenkin liikaa yhdelle miehelle. Tilannetta monimutkaisti se, että Jacquesilla oli molempien kanssa lapsia. He olisivat kaikki osa toistensa elämää, halusivatpa sitä tai eivät.

Tästä ei seuraa mitään hyvää, tiesi Jacques, kun avasi Väinämöisenkadulla sijaitsevan kotinsa oven. Hän ripusti takkinsa ja tarkisti eteisen peilistä ulkoasunsa.

Jacques vaihtoi valkoisen paitansa. Penny ei ilahtuisi, jos löytäisi toisen naisen meikkivoidetta miehensä paidan kauluksesta.

Kaksoset, Ihanelma ja Aarre olivat jo nukkumassa. Jacques silitti varovasti lastensa päitä. Isä laittoi peiton paremmin, vaikka sen asennossa ei ollut mitään korjattavaa.

Jacques suuteli olohuoneen sohvalla istuvaa Penny Wartiaista ja avasi Bollinger Rosé -pullon. He kilistelivät, koska Penny oli palaamassa äitiysloman jälkeen esiintymislavoille.

Penny kuiskasi Jacquesille rakastavansa tätä. Minä rakastan sinua, vastasi Jacques.

JK 3. / 17. osa

Aurinko laski Keilalahden toimistotornien taakse ja värjäsi markkinatalouden paraatipaikan punaiseksi. Ihmiset yrittivät olla hauskoja, mutta maailman huumorintaju oli parempi.

Pouilly Veivar ei heittäytynyt maailman vietäväksi vaan muokkasi siitä mieleisensä. Saman hän oli tehnyt vartalolleen, jota juoksutrikoot myötäilivät.

Lapinlahti jäi taakse, Hietaniemen uimaranta lähestyi. Siellä treenatuilla oli tapana esitellä tuloksiaan.

Pouilly päätti näyttää Hietsun fitness-kissoille, millainen on tosinainen. Bikinit paljastivat lähes kaiken, mutta huomiota oli mahdollista saada muutenkin.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat läpi hiekkarannan. Miesten päät kääntyivät mukana kuin tenniskatsomossa, eikä uimarannalla ollut sen hetken kuin yksi nainen.

Pouilly oli tyytyväinen suoritukseensa ja siihen, että kaikki eteni suunnitelmien mukaan.

FlexMoral-konsulttitoimisto oli saanut julkisuutta ja uusia asiakkaita eduskunnan suuren valiokunnan toimeksiannon ansiosta.

Selvitysmiehen työ oli helppo, sillä loppuraportin tulokset olivat tulleet annettuina. Tärkeintä oli huolehtia siitä, että tiedot eivät päätyneet urkkijoille ennen aikojaan.

Loppuraportti julkistettaisiin huomenna, mutta Suojelupoliisille oli järjestetty muuta puuhaa.

Yksi henkilökohtainen tavoite oli vielä toteutumatta, pohti Pouilly. Silloin käsivarsinauhaan kiinnitetty puhelin vastaanotti viestin:

Nähdään 10 min kuluttua Hietsussa hautausmaan portin luona.

Penny Wartiaista katsoi peilistä pandakarhu: kasvot olivat vitivalkoiset ja silmänaluset mustat. Se oli Ihanelman ja Aarteen ansiota. Kaksoset suostuivat nukkumaan ainoastaan liikkuvissa vaunuissa.

Jacques Pyrcyr kehotti nukkumaan. Oli hänen vuoronsa lähteä vaunulenkille. Kaksosten äitiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä.

Jacques puki Ihanelman ja Aarteen ja nosti lapset vaunuihin. Ennen ulko-oven kolahdusta Penny oli nukahtanut makuuhuoneessa.

Kaksosvaunujen saaminen alas hissittömän talon kolmannesta kerroksesta edellytti oikeaa tekniikkaa.

Jacques painoi vaunujen aisan alas, jotta etupyörät nousivat ilmaan. Portaat tultiin alas takapyörien varassa yksi askelma kerrallaan. Ulko-ovesta piti peruuttaa, sillä muuten jättivaunujen kanssa ei päässyt ulos.

Jacques oikaisi Väinämöisen puiston läpi Hietaniemenkadulle. Sen päässä vaivannäkö palkittiin.

Pouilly katsoi vaunuihin ja sanoi: Sinä teet kauniita lapsia, mutta ei yhden miehen tarvitse koko maailmaa täyttää. Jacques totesi, että aina voi yrittää.

JK 3. / 15. osa

Kynttilä paloi pöydällä, jonka peitti valkoinen liina. Sen vieressä oli kastemalja. Kutsuvieraat hiljentyivät, kun pastori Toivo Taivainen selvitti äänensä.

Pastori oli kokenut puhetyöläinen, joka tiesi, mitä yleisö tarvitsi: tuttuja ja turvallisia sanoja, jotka ylevöittivät juhlan ja lohduttivat surussa.

Uskonto ei ollut osa monenkaan arkea, mutta elämän suuret käännekohdat olivat toinen asia. Silloin käännyttiin kirkon puoleen, kun piti antaa nimi, mennä naimisiin tai kuolla.

Toivolla oli kirja, vaikka hän osasi kastekaavan ulkoa. Kuulijat luottivat pappiin, jolla oli kirja kädessään, koska kristinusko perustui pyhiin kirjoituksiin.

Kaava kuljetti seremoniaa eteenpäin omalla painollaan. Kuulijat terästyivät, kun Toivo tiedusteli lapsien nimiä.

Ihanelma Elisabeth, sanoi Penny Wartiainen.

Aarre Julius, sanoi Jacques Pyrcyr.

Kaksoset nukkuivat. Ihanelma ja Aarre eivät tienneet, että heidät oli juuri nimetty eliniäksi. Pappi kasteli pienet päät vedellä. Kummit kumartuivat, ja Jacqueline kuivasi sisaruksiensa päälaet pitsiliinalla.

Jacques kehui vanhinta tytärtään, kun tämä palasi hänen viereensä. Jacquelinen äitiä Pouilly Veivaria ei oltu kutsuttu, eikä hän olisi ristiäisiin saapunutkaan. Entisillä ei ollut asiaa uuteen elämään.

Keskipäivän aurinko oli kiivennyt lakipisteeseensä.

Pohjolan pirtin ovet Helsingin Lammassaaressa olivat auki. Juhlaväki haki noutopöydästä kermaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää.

Jacques otti Pennyä kädestä kiinni ja suuteli suulle. Penny vastasi suudelmaan.

Kaksoset eivät tunnistaneet herkkää hetkeä mutta tiesivät, mikä nälkä on ja alkoivat huutaa. Äidin ruokailu siirtyi tuonnemmaksi.

Jacques istui tyttärensä viereen. Jacqueline oli niin iso tyttö, ettei tarvinnut kenenkään apua. Lohikeitto sammutti nälän muttei uteliaisuutta.

Jacqueline sanoi isälleen, että tämä tykkäsi Pennystä. Jacques totesi sen olevan totta. Tykkäät myös äidistä, jatkoi Jacqueline.

– Kumman kanssa isi haluaa olla?

– Haluan olla sinun kanssasi.

– Kivaa. Mutta isi ei vastannut.

– Joskus on parempi niin.

JK 3. / 7. osa

Rauha oli saapunut karkotuksen jälkeen takaisin Väinämöisenkadulle. Mutta vain hetkeksi. Pinnasängystä kuului unituhinaa. Kaksoset nukkuivat kyljellään, kasvot toisiaan kohti.

Penny Wartiainen hiipi ulos makuuhuoneesta.

Oli kulunut kolme viikkoa siitä, kun oli viimeksi ollut aikaa katsoa peiliin. Takaisin tuijotti zombi, joka oli pukeutunut pulautusten kirjomaan paituliin ja kulahtaneisiin leggareihin.

Maailma pyöri artistin ympärillä, äidin elämä lasten ympärillä. Penny imetti, pesi peppuja, vaihtoi vaippoja ja nukutti vuorokauden ympäri ilman taukoja.

Sohva kutsui väsynyttä. Penny otti kaukosäätimen ja laittoi television päälle.

Uutiset olivat viime aikoina kulkeneet ohi huomiota herättämättä. Vihdoin ehti kuunnella, mitä asiaa uutisankkurilla oli.

Alvi Blind oli Suomen luotettavin mies.

Rauhallinen ääni televisiossa kertoi, että hallituksen rivit rakoilivat sotku- eli sosiaaliturvan kannustavuuden uudistamishankkeessa.

Kuva siirtyi studiosta eduskuntaan, jossa toimittaja haastatteli kansanedustaja Urpo Tyrnävää. Katsojien piti lukea nimi ruudusta, koska kasvot eivät olleet tutut.

Urpon mielestä hallitus oli näköalaton ja kyvytön. Sotku-hanke oli surkean hallituskauden pohjanoteeraus, ja se oli ollut alusta asti tuomittu epäonnistumaan.

Toimittaja tiedusteli, miksei Unto ollut lytännyt sotku-hanketta jo käynnistysvaiheessa.

Urpo korjasi, että nimi on Urpo. Kansanedustaja oli omista varauksistaan huolimatta halunnut tukea hallitusta, mutta nyt oli mahdotonta pitää suuta kiinni.

Toimittaja epäili, että Urhon ulostulolla saattoi olla tekemistä lähestyvien vaalien kanssa, sillä poliittinen profiili ei ollut korkeimmasta päästä. Urpo muistutti olevansa Urpo. Toimittaja uskoi sen jo tulleen selväksi.

Penny ei jaksanut keskittyä päivänpolitiikan kuumiin kysymyksiin.

Katse harhaili toimittajan ja kansanedustajan takana parveileviin ihmisiin. Kuva oli epätarkka, mutta taustalla Jacques Pyrcyrillä ja Pouilly Veivarilla oli asiaa toisilleen.

Kun se oli käyty läpi, tiet erosivat, mutta miehen silmät seurasivat perässä.

Jacques oli kertonut komennuksestaan eduskuntaan, mutta oli unohtanut mainita, että siihen kuului exän keikkuvan pyrstön tarkkailu.

22. jakso 2/5

Naistenklinikan ovista käveli sisään naisia ja miehiä ja ulos tuli äitejä ja isiä. Ensisynnyttäjät jännittävät, koska eivät tienneet, mitä on tulossa. Kokeneet jännittivät koska tiesivät, mitä tuleman piti.

Mistä ihmeaineesta naiset on valmistettu? pohti Jacques Pyrcyr. Miehet olivat vahvoja kuntosalilla, mutta kun naiset menivät synnytyssaliin, heistä paljastui yli-inhimillisiä voimia.

Kaksoset lepäsivät äidin rintojen päällä.

Elämän ensimmäisen hengenvedon jälkeen vastasyntyneen itku kuulosti kissan naukumiselta. Jacques tiesi kokemuksesta, että keuhkoista irtoaisi jonkin ajan kuluttua huomattavasti kovempi ääni.

Penny Wartiainen oli luullut tietävänsä, miltä kipu ja väsymys tuntuivat, mutta tutut tunteet olivat saaneet uutta syvyyttä.

Luonto teki kuitenkin tehtävänsä, ja äidinvaistot karkottivat uupumuksen. Kalpeille kasvoille nousi hymy, jonka ansiosta elämä jatkui maapallolla.

Hoitaja määräsi äidin lepäämään ja otti vauvat tottuneisiin käsiinsä. Hän pesi, punnitsi ja paketoi molemmat nyyteiksi, joiden päästä pilkottivat puoliksi pipojen peittämät kasvot.

Kaksoset pääsivät nukkumaan vierekkäisiin sänkyihin. Toisen rannekkeessa luki ”TYTTÖ PYRCYR” ja toisen ”POIKA PYRCYR”.

21. jakso 5/6

Aplodit palkitsivat soittajat, vaikka kaikkien mielestä kirkossa ei sopinut taputtaa. Penny Wartiainen piti Temppeliaukion kirkon akustiikasta, turistit olivat kiinnostuneempia arkkitehtuurista.

Pietari oli ollut se kallio, jolle Jeesus oli aikanaan rakentanut kirkkonsa. Etu-Töölön seurakunta oli louhinut omansa kallion uumeniin.

Penny oli ottamassa takkiaan narikasta, kun pikkutyttö pyysi nimikirjoitusta. Tyttö ihmetteli isoa vatsaa, Penny kertoi kantavansa siellä kaksosia. Milloin ne syntyy? kysyi tyttö.

Ensin Penny ajatteli, että nyt lirahti housuihin, mutta tajusi sitten, että lapsivesi oli juuri mennyt.

Kaksoset syntyvät tänään, sanoi Penny ja kaivoi puhelimen käsilaukustaan. Jacques vastasi ensimmäiseen soittoon ja lupasi noutaa Pennyn kymmenen minuutin päästä, sen verran kuluisi automatkaan.

Sairaalakassi oli valmiiksi pakattuna auton perässä, joten he voisivat ajaa suoraan Naistenklinikalle.

Jacques juoksi Jalmari Kahleen työnhuoneeseen ja kertoi lähtevänsä synnytykseen. Jalmari toivotti onnea ja totesi yhteiskunnan tarvitsevan uusia kansalaisia ja veronmaksajia.

21. jakso 1/6

Perkele, puhisi Penny Wartiainen.  Jos tietäisi etukäteen, miltä raskauden loppu tuntuu, niin homman jättäisi väliin. Tämä ilo saisi loppuhuipennuksen synnytyssalissa, kun sinne saakka päästäisiin.

Ihmiskunnan kannalta oli hyvä asia, että suvun jatkamiseen liittyvä tieto hankittiin kokemusperäisesti.

Temppelinaukion kirkko oli kahdenkymmenen metrin päässä, mutta viimeinen etappi ylämäkeen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Mummot menivät ohi oikealta ja vasemmalta rollaattoriensa kanssa.

Ilman yläkerran apua kirkkokonsertti jäisi väliin.

Penny laski kädet vatsan päälle. Siellä kaksosilla oli käynnissä karatepotku-show.  Selkää särki, jalat kramppasivat ja ainoa asia, joka piti liikkeessä, oli kirkon naistenhuone.  Sinne oli pakko päästä.

Juuri kun Penny ajatteli, että asiat eivät voisi olla huonommin, Pouilly Veivar hölkkäsi alas Fredrikinkatua tiukoissa juoksutrikoissaan. Kilpasisar pysähtyi ja otti nappikuulokkeet korviltaan.

Pouilly ihmetteli, että laululintu oli yhtenä kappaleena, vaikka viimeksi oli ollut kiire synnytyslaitokselle. Väärä hälytys, totesi Penny.

Niinpä tietenkin, turhia riskejä ei kannata ottaa, sanoi Pouilly. Hän toivotti tsemppiä ylämäkeen ja jatkoi lenkkiään.

19. jakso 6/6

Lyhin reitti kylpylähotelli Flamingosta Töölöön oli selkeä: ensin Tuusulanväylää pitkin Helsinkiin ja Vallilaan, siellä Mäkelänkadulta Sturenkadulle ja kaupungin läpi idästä länteen.

Jacques Pyrcyr sulki autoradion, koska se häiritsi keskittymistä. Syntymän ihme oli jo kerran koettu, mutta silti jännitystä ei voinut välttää.

Toisaalta olo oli helpottunut, koska ei tarvinnut taiteilla nykyisen ja entisen välillä. Ajoitus ei olisi voinut parempi, ja se pani miettimään sattuman osuutta asiaan.

Jacques jätti Ford S-Maxin oveen eteen keskelle Väinämöisenkatua ja juoksi sisään. Audi TT:n urheilullisuus oli vaihtunut perheauton käytännöllisyyteen.

Penny kehotti ottamaan rauhallisemmin, koska vielä ei ollut tarvetta lähteä synnytyslaitokselle. Hän oli arvellut, että Jacques tarvitsi pientä taukoa viettelysten keskeltä. Jacques ei ollut viettelyä havainnut, mutta pienestä keskeytyksestä ei silti ollut haittaa.

Hyvä parisuhde perustui yhteispeliin.

18. jakso 3/6

Väiskin kalliot olivat olleet paikalla ennen ihmistä. Ne tiesivät kiireen turhaksi: sukupolvet tulivat ja menivät, kivi kesti paremmin aikaa.

Auringon lämpö hohkasi graniitista, kun Penny Wartiainen istahti lepäämään. Raskauden loppuvaihe valmensi parhaiten äidiksi. Koko ajan toivoi, että lapsi jo saapuisi maailmaan.

Penny piteli vatsaansa, jota kaksoset potkivat. Jacques Pyrcyr kiemurteli vieressä mutta ei saanut suutansa auki. Penny käski kakistaa ulos, jos oli jotain sanottavaa.

Jacques kertoi, mitä oli tullut luvattua Pouilly Veivarille. Pennyn mielestä se ei ollut miehen suurimpia älynväläyksiä, eikä Jacques lähtenyt väittämään vastaan.

Se on huono asia mutta myös tosiasia, totesi Jacques. Hän halusi järjestää asiat niin, että Jacqueline olisi osa heidän elämäänsä.

Penny ymmärsi mutta totesi, että kylpylässä olisi parempi pysyä rakennekynsien ulottumattomissa. Mikäli tapahtuisi jotain sopimatonta, takaisin ei ollut tulemista.