4. jatkokertomus: osa 14/15

Venäjän maaperällä, ajatteli Hilkka Minerva. Hän oli juuri astunut sisään Venäjän federaation suurlähetystön portista Tehtaankadulla.

Monet muutkin suomalaiset poliitikot olivat käyneet täällä, mutta tahti oli harventunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Kylmän sodan aikana itänaapurin hyväksyntä oli ollut edellytys poliittiselle uralle Suomessa. Siksi kaikki olivat kilvan juosseet lähetystössä laulamassa tietojaan.

Isänmaan asioita edistettiin silloin parhaiten maanpetoksella.

Vartija avasi oven ja käski Hilkan aulaan. Pjotr Skeptinov antoi vieraan odottaa kolme varttia, koska Angry Birds ei sujunut aivan odotusten mukaan.

Kun linnut olivat päihittäneet possut, Pjotr pyysi sihteeriään noutamaan Hilkan. Duscha Orashova haki Hilkan aulasta ja ohjasi istumaan vastapäätä esimiestään.

Pjotrilla oli nahkapäällysteinen hierova tuoli. Vieraita varten oli muovijakkara, jonka kaikki jalat olivat eripituiset.

On aika siirtyä suunnitelman viimeiseen vaiheeseen, sanoi Pjotr. Hän napsautti kaukosäätimellä hieronnan pois päältä.

Vladimir Putin seurasi seinältä vakavana alaisensa työergonomiaa. Presidentin muotokuva oli kaikkien huoneiden vakiovaruste.

Hilkka oli ollut monessa pahassa paikassa uransa aikana. Hän oli muun muassa joutunut eroamaan ulkoministerin tehtävistä mutta oli onnistunut nousemaan takaisin huipulle.

Nyt oli edessä jotain vielä vaikeampaa. Pitäisi selittää Pjotrille, että tiedustelumiehen historiallisen hieno suunnitelma menee mönkään.

On tullut pieni mutka matkaan, kertoi Hilkka. Pjotr rypisti kulmiaan: Mikä mutka?

Minusta tuleekin Suomen presidentti, vastasi Hilkka.

Sinä pysyt suuren valiokunnan puheenjohtajana ja pyörität lainsäädäntöprosessia minun tahtoni mukaan, ilmoitti Pjotr.

Hilkan mukaan ei ollut vaihtoehtoja. Kansallispuolue halusi presidentin viran omakseen yli 50 vuoden tauon jälkeen. Ellei kansansuosikki suostunut ehdokkaaksi, puolueen raskas kalusto oli luvannut tuhota Hilkan uran. Presidentin vaalien nosteella kansallispuolue juhlisi voittoa myös seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Voin olla hyödyksi Suomen presidenttinä, sillä Venäjän suhteiden hoitaminen kuuluu valtionpäämiehen tontille, huomautti Hilkka.

Pjotr uhkasi vuotaa julkisuuteen Hilkan touhut vieraan valtion piikkiin, jos tämä loikkaa pois suuren valiokunnan puheenjohtajan pallilta. Vakoilusta oli olemassa konkreettiset todisteet.

Mitä sitten? kysyi Hilkka. Suurin osa suomalaisista poliitikoista oli aikanaan kaveerannut KGB:n kanssa, eikä sitä pidetty tässä maassa minään. Presidenteilläkin oli ollut ikiomat kotiryssät.

Hilkka muistutti, ettei kenenkään poliittinen ura ollut Suomessa päättynyt vakoilusyytöksiin. Kansallispuolue sen sijaan voisi pudottaa häneltä huipulta unholaan.

Huolella rakennettu palatsivallankumous alkoi murtua Pjotrin silmien edessä. Ei tällaista valtiota ole olemassakaan, hän mietti. Poliitikot pettävät maansa, ja kansa vain kohauttaa olkapäitään.

Advertisement

20. osa / epilogi

Eromangan leipomokahvila sijaitsi Pohjoisen Makasiinikadun varrella. Sinne oli reipas kävelymatka Venäjän federaation suurlähetystöstä Tehtaankadulta.

Paikka tunnettiin lihapiirakoistaan, jotka valmistettiin vanhan viipurilaisen reseptin mukaan. Suosikkituote oli tuonut paikalle FSB:n Suomen osaston päällikön Pjotr Skeptinovin.

Pjotr istui ikkunapöytään ja haukkasi lihapiirakkaa, jolla ei ollut muuta yhteistä kuin nimi kaupan eineksien kanssa. Tätä herkkua ei sotkettu ketsupilla tai sinapilla, se oli parasta sellaisenaan.

Jos Pjotr olisi valinnut ammattinsa toisin, hän olisi päässyt historiankirjoihin. Tiedustelumaailmassa suurimmatkin saavutukset jäivät salaisuuksiksi.

Laillinen vallankaappaus naapurimaassa tekisi kuitenkin uralle hyvää.

Suomen poliittiseen päätöksentekoon oli vaikutettu kylmän sodan vuosina, mutta Pjotr oli ottanut itsenäisen valtion lainsäädäntöprosessin haltuunsa.

Venäjä pystyi päättämään, mitkä lait Suomessa säädettiin ja mitkä ei. Mikäli oli tarvetta, koko lainsäädäntökoneisto voitiin lamauttaa.

Siihen eivät verkkonörtit palvelunestohyökkäyksillä pystyneet, mietti Pjotr.

Operaatio oli käynnistynyt poliitikko Hilkka Minervan värväämisellä. Hilkka oli uransa aikansa joutunut eroamaan ulkoministerin paikalta, joten hän ei kelvannut pääministeriksi.

Siksi Hilkalle piti keksiä toinen tie huipulle.

Pjotr tutki mielellään historiaa ja oli sen ansiosta oppinut Suomesta yhtä ja toista. Esimerkiksi sen, että alun perin suuri valiokunta oli eräänlainen kompromissi yksi- ja kaksikamarisen parlamentin välillä.

Kun Suomi siirtyi säätyvaltiopäivistä yksikamariseen parlamenttiin, suurelle valiokunnalle kaavailtiin eräänlaista ylähuoneen roolia.

Hilkka oli sopivasti suuren valiokunnan puheenjohtaja.

Pjotr palkkasi tiedustelualan freelancerin Pouilly Veivarin, jonka Hilkka puolestaan asetti selvitysmieheksi.

Pouilly sai tehtäväksi kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia. Loppuraportti oli kirjoitettu etukäteen niin kuin kaikissa hyvissä hankkeissa oli tapana.

Pjotr aikoi palauttaa Suomeen kaksikamarisen parlamentin. Suuri valiokunta kaappaisi vallan hallitukselta ja alkaisi johtaa lainsäädäntöprosessia.

Parlamentin ylähuone antaisi lait hallitukselle valmisteltavaksi ja päättäisi, mitkä lait vietäisiin eduskuntaan eli alahuoneeseen hyväksyttäväksi.

Jokainen järkevä pääministeri tyrmäisi tällaisen aloitteen heti alkuunsa. Pjotr oli varmistanut pääministeri Launo Matomäen tuen järjestämällä hänelle hyvän viran Euroopan keskuspankissa.

Koko operaatio oli viety läpi Suojelupoliisin valvovien silmien alla.

Loppusuoralla Supolle oli järjestetty muuta puuhaa julkisen kohun avulla. Skandaali oli palvellut kahta päämäärää, sillä se oli vienyt median huomion pois hallinnon uudistuksista.

Pjotr tyhjensi kahvikuppinsa. Hän astui ulos jalkakäytävälle ja oli kuin kuka tahansa. Suomen hallitsija ei erottunut alamaistensa joukosta.

JK 3. / osa 12.

Maksimivoimaa tarvittiin harvoin kuntosalin ulkopuolella, mutta nopeus- ja kestovoimalle löytyi käyttöä arjessa.

Pjotr Skeptinov tiesi, että kamppailun ratkaisi tekniikka, nopeus ja tasaväkisten kesken kestävyys. Hän jätti ennätysnostojen tekemisen toisille.

Combat sambo oli FSB:n paikallisosaston päällikön laji.

Sambo oli Neuvostoliitossa kehitetty kamppailulaji, joka perustui heittoihin, lukkoihin ja mattopainiin. Sotilaille kehitetyssä combat-versiossa sai myös lyödä ja kuristaa.

Fyysisessä kunnostaan Pjotr piti huolta kahvakuulan kanssa.

Treeni oli huipennusta vaille valmis. Tempaus oli miehen lempiliike. Hän teki aina lopuksi viisikymmentä tempausta molemmilla käsillä.

Kaksikymmentä kiloa rautaa lähti alhaalta ylös jalkojen ja keskivartalon voimalla. Käsi ohjasi kuulaan liikettä, joka kulki lähellä vartaloa.

Kun kuula saapui vatsan korkeudelle, ranne alkoi kääntää sitä käsivarren toiselle puolelle. Vähän ennen lakipistettä, käsi työntyi suoraksi kahvan läpi ja lukittui hetkeksi. Sitten kevyt liike heitti kuulan paluumatkalla.

Toisella laidalla kentänhoitaja merkitsi reunaviivoja Eläintarhan urheilukenttään. Suojelupoliisin etsivät istuivat parkkipaikalla autossa, eivätkä yrittäneet pysyä huomaamattomina.

Pjotr ymmärsi viestin: sinua pidetään silmällä. Juuri tällaisten tilanteiden vuoksi tiedustelu oli kiinnostavaa. Piti olla kaveria nokkelampi saavuttaakseen omat tavoitteensa.

Pjotr pyyhki hien otsaltaan ja sekoitti palautusjuoman pullossa, joka tyhjeni siemaus kerrallaan.

Kentänhoitaja pysähtyi palauttelijan eteen, koska kone meni epäkuntoon. Pjotr katsoi poispäin ja kertoi asiansa.

Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenelle piti järjestää tili veroparatiisiin, ja tieto oli vuodettava julkisuuteen.

Pankeille luotettavuus oli valuutoista kovinta, koska ilman sitä tointa ei voinut harjoittaa. Kun pankkiiri eroaisi, pääministeri Launo Matomäki voisi poistua Suomesta hänen paikalleen kasvonsa säilyttäen.

Keskuspankin paikka olisi palkkio siitä, että pääministeri tuki Hilkka Minervan asettaman selvitysmiehen ehdotuksia suuren valiokunnan aseman vahvistamiseksi.

Paikalliset sanoivat, että Suomi ei ollut maa vaan klubi. Pjotrin mielestä he olivat väärässä: kyllä Suomi oli maa, nimittäin alusmaa.

JK 3. / 8. osa

Matalalattiaraitiovaunu kulki kiskoilla kuin ilmatyynyalus. Pjotr Skeptinov piti vanhojen vaunujen kolinasta, mutta ymmärsi hyvin, ettei kehitystä voinut pysäyttää.

Ratikka sen sijaan pysähtyi nappia painamalla, ja Pjotr nousi kyydistä. Liikennevalot päästivät jalankulkijat Mannerheimintien yli.

Olut- ja ruokaravintola Viisi Penniä oli saanut hyvät arviot Nyt-liitteen pikatestissä. Paikka oli ilmeisesti uudistunut edukseen, mutta se ei oikeastaan kiinnostanut.

Tavallisesti FSB:n Suomen osaston päällikkö jätti noutokeikat alaisilleen, mutta flunssa oli kaatanut rivimiehen vuoteeseen. Sijaista ei ollut löytynyt, joten Pjotr oli lähtenyt kenttätöihin.

Tiedustelumies oli pukeutunut riipputaskuhaalareihin. Polvissa oli pehmusteet, ja heijastinnauhat kiersivät jalat ja vartalon. Työkalupakki roikkui oikeassa kädessä.

Pjotr pyysi päästä ravintolapäällikön puheille.

Hän olisi voinut häivyttää venäläisen aksenttinsa, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Suomalainen rakennusala käytti vierastyövoimaa, joten oli uskottavampaa esiintyä ulkomaalaisena kuin paikallisena.

Huoltomies ilmoitti olevansa taloyhtiön asialla. Viemärien toiminnasta oli tullut valituksia, ne pitäisi tarkistaa. Ravintolapäällikkö ei ollut havainnut mitään, mutta tarkistamisesta ei olisi haittaa.

Pjotr laittoi naistenhuoneen oveen ”Huollossa”-kyltin. WC-pöntön vesisäiliön takaa löytyi lukulasikotelo, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli käynyt sinne jättämässä.

Lukulasit olivat kamera, jolla Hilkka oli kuvannut suuren valiokunnan aineistoja.  Tieto oli valuuttaa tiedustelumaailmassa, mutta vielä tärkeämpää oli saada tietolähteet koukkuun.

Pjotr kiipesi WC-istuimen päälle ja irrotti kattoon kiinnitetyn kameran, joka oli kuvannut Hilkan toimet. Vanha kikka oli kuvata värvättyjä luovuttamassa arkaluontoista materiaalia ja kiristää sitten lisää.

Homma oli hoidettu. Pjotr päätti palkita itsensä real alella, jota ravintola tarjoili hanasta. Baarimikko tiedusteli, oliko työpäivä päättynyt. Tasan kaksi minuuttia sitten, kertoi Pjotr.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle käveli sisään ja istui Pjotrin viereen baaritiskille. Erikoinen työasu, totesi Jalmari. Pjotr sanoi toimenkuvansa olevan monipuolinen.

Jotain on tekeillä, sanoi Jalmari. Pjotrin mukaan aina oli jotain tekeillä. Jalmari aikoi selvittää, mitä. Niin sinun kuuluukin, mutta minun kuuluu se estää, totesi Pjotr.

Otetaan oluet ja unohdetaan työasiat hetkeksi, ehdotti Pjotr. Se sopi Jalmarille.

22. jakso 4/5

Sinebrychoffin suku tuli aikanaan Suomeen Venäjältä ennen kuin perusti panimon, jonka sittemmin myi maailmalle.

Pjotr Skeptinovia ei kiinnostanut suomalainen teollisuushistoria, Sinebrychoffin puisto sattui olemaan hyvä kohtaamispaikka.

Lapset leikkivät nurmikolla, vanhemmat katselivat päältä. Puiden alla haalariasuiset opiskelijat siemailivat Koffia tölkistä.

Hilkka Minerva istui Pjotrin viereen penkille.

Hilkka oli pyytänyt FSB:n paikallisosaston päälliköltä palvelusta: nainen halusi päästä Boris Gigolovista eroon. Pjotr oli luvannut järjestää asian, eikä siitä ollut yhtään ylimääräistä vaivaa.

Suojelupoliisi oli ilmoittanut, että kyseinen agentti on ei-toivottu. Borikselle olisi tullut joka tapauksessa lähtö maasta, mutta Hilkka ei tiennyt sitä. Nyt poliitikko oli palveluksen velkaa.

Pjotr pyysi Hilkkaa antamaan lukulasinsa. Hilkka ojensi kotelon, ja Pjotr antoi toisen takaisin.

Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja saisi käyttää lukulaseja kokouksissa. Silmien räpsäyttäminen aktivoi kamera, joka sijaitsi linsseissä.

Erityisesti Pjotria kiinnosti EU:n huippukokousten asialista, josta pääministeri informoi valiokuntaa etukäteen.

Joka perjantai Hilkka saisi katsoa, minkä ravintolan Hesarin Nyt-liite oli arvioinut. Kyseisen ravintolan naistenhuoneesta löytyisi silmälasikotelo.

Jätä vanhat lasit ja ota uudet mukaan, neuvoi Pjotr.

21. jakso 6/6

Kantapeikot kumosivat tuoppejaan. Nuoripari suuteli, riiteli, sopi ja jatkoi sitten suuteluaan. Karaokelaitteiston luona aikuinen nainen kohteli kaltoin toista.

Olutravintola Tenkka sijaitsi Helsinginkadun varrella.

Jalmari Kahle astui sisään ja tervehti baarimikkoa. Anniskelun ammattilainen laski kolmostuopin ja täytti pienen lasin chilipähkinöillä.

Jalmari maksoi käteisellä ja siirtyi vapaaseen pöytään.

Pjotr Skeptinov kävi Kalliossa vain työasioissa, Jalmari viihtyi siellä vapaallakin. Pjotr tilasi vaalean Velkopopovickýn, koska kahvikupin ääressä istuskelu herätti epäluuloja tässä osassa kaupunkia.

Suojelupoliisin ylietsivä nousi pöydästään ja kätteli FSB:n paikallisosaston päällikköä.

Puolin ja toisin vakoilijoiden karkotukset hoidettiin epävirallisia kanavia pitkin. Kumpikaan osapuoli ei hyötynyt siitä, että lehtimiehet tonkivat valtioiden välisiä asioita.

Kuulumisten vaihtamisen jälkeen Pjotr tiedusteli, oliko Boris Gigolovin aika vaihtaa maisemia. Jalmari arvosti sitä, että virkaveli oli kartalla, eikä itsestäänselvyyksiä tarvinnut todeta ääneen.

Pjotr ei ollut koskaan pitänyt Boriksesta, vaikka tämä sai tuloksia aikaiseksi. Seuraavaksi Boris saisi vahtia Etelämantereella sijaitsevalla tutkimusasemalla pingviinejä.

20. jakso 4/6

Ravintola Amigo oli tunnettu pihveistään, mutta Hilkka Minerva ja Pjotr Skeptinov tilasivat Paella Valencianaa. Hilkka luotti Pjotrin asiantuntemukseen valkoviinin valinnassa.

Lounaspaikka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä Pjotrin työpaikasta eli Venäjän federaation suurlähetystöstä. Kaupallinen neuvos oli titteli, jonka suojissa Pjotr johti FSB:n paikallisosastoa.

Tapaamispaikka oli julkinen, koska salamyhkäisyys houkutteli uteliaat paikalle.

Pjotrin työnkuvaan kuului poliitikkojen tapailu, joten hän oli suostunut lounaskutsuun. Hilkka oli tällä hetkellä rivikansanedustaja, mutta tiedustelumies arveli poliitikon kiipeävän takaisin vallankahvaan.

Värvääminen oli taiteenlaji, jossa tarvittiin hienovaraisuutta ja kärsivällisyyttä. Parhaassa tapauksessa toinen ei edes tiennyt tulleensa värvätyksi. Tällä kertaa ei asiasta ollut epäselvyyttä.

Hilkka tiedusteli, kuinka hyvin Pjotr oli perillä alaistensa tekemisistä. Pjotr vakuutti tietojensa olevan ajan tasalla.

Olin ministeriaikana Boris Gigolovin tietolähde, kertoi Hilkka. Pjotrin otsa rypistyi, koska hänet oli yllätetty, eikä se ollut miehen toivelistalla. Miksi kerrot tämän minulle?

Hilkka halusi kostoa, koska tälle naiselle ei tehty ohareita.