4. jatkokertomus: osa 13/15

Hotelli Torni kurkotti 70 metriin Helsingin keskustassa. Se oli joskus ollut Suomen korkein hotelli, sitten tamperelaiset olivat laittaneet paremmaksi omalla tornihotellillaan.

Hissillä ja lopuksi kierreportaita pitkin pääsi koko kaupungin katolle, Ateljee Baariin.

Upeat maisemat, ajatteli kansallispuolueen broileri Mika Juippila. Mika nousi kierreportaita Pouilly Veivarin perässä.

Pouilly tilasi baaritiskiltä mojiton, Mika peesasi. Pouilly maksoi koska oli esittänyt kutsun.

Miesten päät kääntyivät, kun nainen keinahteli ikkunapöytään. Ensimmäinen yrittäjä ilmestyi paikalle heti, kun Mika oli auttanut Pouillyn istumaan.

Tiger of Swedenin pukuun sonnustautunut Noel Spelmansson oli kylpenyt hiusgeelissä ja partavedessä. Kauluspaidan napit olivat auki napaan saakka, ja sheivatun rinnan päällä loisti kultaketju.

Pelimieheksi aikova oli osallistunut 2 500 euroa maksaneelle kurssille, jossa oli opetettu takuuvarmoja iskutekniikoita. Nyt oli oiva hetki saada investoinnille vastinetta.

Kurssin vetäjä oli korostanut, että itsevarmuus vetoaa naisiin. Tosimies ei myöskään pelkää kilpailua. Vaikka naisella on seuralainen, hänet pystyy iskemään.

Noel tiedusteli Pouillylta, saako baarin komein mies tarjota drinkin. Pouilly kertoi mielellään auttavansa näkövammaisia, mutta ei ottanut heiltä vastaan juomia.

Mikalta meni mojito väärään kurkkuun, kun Noel hyvästeli itsetuntonsa.

Pouilly painotti Mikalle, että nyt käytävä keskustelu oli luottamuksellinen. Huuleni ovat sinetöidyt, vakuutti Mika. Hän vuoti kaikki tiedot, jos siitä oli itselle hyötyä.

On tehty salainen kassakaappisopimus, Pouilly kertoi.

Hilkka Minerva oli lupautunut kansallispuolueen presidenttiehdokkaaksi. Hän voittaisi vaalit suosionsa ansiosta ja auttaisi siten kansallispuolueen voittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Lähden eduskuntavaaleissa kansallispuolueen ehdokkaaksi, sanoi Pouilly. Puoluekoneisto varmistaisi läpimenon ja sen jälkeen hänet nostettaisiin suuren valiokunnan puheenjohtajaksi.

Pouilly painotti, että suuren valiokunnan puheenjohtaja tarvitsi aisaparikseen pätevän pääministerin, jotta kaksikamarinen parlamentti saataisiin toimimaan.

Sinulla on mahdollisuus jäädä historiaan, totesi Pouilly. Esko Aho nousi aikanaan Suomen nuorimmaksi pääministeriksi 36-vuotiaana, Mika voisi tehdä saman tempun 27-vuotiaana.

Kiinnostaako sinua keittää kahvia vai johtaa Suomea? kysyi Pouilly.

Mika ei meinannut pysyä housuissaan, niin hyvältä tuntui. Mikään ei kiihottanut niin kuin valta. Sen avulla sai kaikkea, mitä maailma pystyi tarjoamaan.

Mika oli marionetti, Poully veti naruista rakennekynsillään.

Advertisement

4. jatkokertomus: osa 12/15

Kuin kalastaisi haavilla akvaariosta, mietti Hilkka Minerva. Jaagaaminen oli helppoa, koska saalis ei päässyt karkuun veden päällä kelluvasta anniskelupaikasta.

Silja Serenade oli viimeistä hyttiä myöten täynnä kansallispuoluelaisia, jotka olivat lähteneet pikkujouluristeilylle Helsingistä Tukholmaan.

Hilkka siemaili valkoviinistä ja kivennäisvedestä sekoitettua spritzeriä, koska siinä oli kaikista drinkeistä vähiten kaloreita. Kuntoremonttiohjelman vuoksi seisovaan pöytään ei ollut tällä matkalla asiaa.

Vuosien varrella Hilkka oli kehittänyt oman saalistusmenetelmänsä. Ensin tarkistettiin perä, sitten lätty. Jos yhdistelmä toimi, niin heti iholle ja ehdotus.

Keski-Suomen kansallisnuorten järjestösihteeri Aatos Eurola oli potentiaalinen tapaus. Lisäksi nuoren miehen arvostelukyky oli jo alkumatkasta sopivasti alentunut.

Soidinmenot keskeytyivät, kun puoleen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sini Porvali ja taustavaikuttaja Zen Byskowicz kiskoivat Hilkan irti Aatoksesta ja istuttivat pöytäänsä.

Mikä nyt on niin tärkeää? kysyi Hilkka. Zen vastasi, että presidentinvaalit. Hilkkaa eivät kyseiset vaalit kiinnostaneet, koska presidentti oli vuosia sitten riisuttu valtaoikeuksistaan.

Mutta kansallispuoluetta kiinnosti, linjasi Sini. Siitä oli yli puoli vuosisataa, kun puolue oli viimeksi isännöinut presidentinlinnaa.

Hilkka ilmoitti, että häntä kiinnostaa eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan posti. Sieltä käsin johdetaan kaksikamarisen parlamentin lainsäädäntöprosessia.

Kun isänmaa kutsuu, on tapana vastata myöntävästi, totesi Zen. Politiikassa yhteinen etu ajaa aina yksityisen edelle.

Hilkka epäili, ettei Zen itsekään uskonut tuota kirkasotsaista höpinää.

Zen ei halunnut keskustella uskomuksistaan vaan puoluetoverinsa tulevaisuudesta. Hilkan ura voisi päättyä ikävästi, ellei hän ryhdy puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Rauhoitutaanpas hieman, kehotti Sini. Tulevat presidentinvaalit olivat erittäin tärkeät. Kansa innostui henkilövaaleista, vaikka jaossa oli lähinnä symbolista valtaa.

Hilkan menestys sataisi kansallispuolueen laariin ja antaisi nostetta eduskuntavaaleihin.

Se olisi suuri palvelus puolueelle, korosti Sini. Samalla Hilkka voisi varmistaa hienon poliittisen uransa jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.

Hilkka ymmärsi, ettei tätä taistelua voinut voittaa. Siksi piti sopeutua tilanteeseen ja ottaa siitä kaikki hyöty irti. Kuusi vuotta Suomen presidenttinä näyttäisi hyvältä ansioluettelossa.

Kiitän luottamuksesta ja olen käytettävissä, sanoi Hilkka ja nousi pöydästä.

Hilkka mietti, miten selittäisi tapahtumien saaman käänteen Pjotr Skeptinoville. FSB:n Suomen osaston päällikkö oli kehittänyt juonen, jonka avulla saisi kaapattua lainsäädäntövallan asemamaassaan.

Jotta juoni onnistuisi, Hilkan pitäisi pysyä suuren valiokunnan puheenjohtajana. Pjotr ei ilahtuisi siitä, että hänen värväämänsä vakoilija olikin matkalla presidentinlinnaan.

Hilkka havahtui ajatuksistaan, kun huomasi miesten päiden kääntyvän kuin tennisottelun katsomossa. Pikkumustaan ja piikkikorkoihin pukeutunut Pouilly Veivar keinahteli tanssiravintolan läpi.

Pouilly istahti Sini Porvalin ja Zen Byskowiczin pöytään.

Mitä ihmettä Pouilly teki täällä? pohti Hilkka. Onko hän vaihtanut leiriä?

4. jatkokertomus: osa 5/15

Tuuli puhalsi lehdet Töölönlahden puista ja levitti peitoksi maiseman ylle. Parta liikkui tuulen tahdissa – aivan kuin pensaiden hennot oksat.

Kasvokarvoitus oli muotoiltu sivuilta lyhyeksi, ja se kasvoi pituutta leuasta alaspäin. Viikset olivat handlebar-mallia, niistä kantaja oli erityisen ylpeä.

Päivittäisen hoidon ansiosta karvat olivat pehmeitä, ja ne kiilsivät ilta-auringossa. Partaöljy tuoksui teepuulle ja eukalyptukselle. Nenä ei rekisteröinyt tuoksua, koska oli siihen tottunut.

Jacques Pyrcyr erotti parrastaan parfyymin tuoksun. Paidan kauluksessa olevaa meikkivoidetta hän ei huomannut, mutta huulipuna oli sentään pyyhitty huulilta.

Työn vuoksi Jacques oli lämmittänyt suhteensa entiseensä, Pouilly Veivariin. Tarkoituksena oli värvätä tiedustelualalla freelancerina työskentelevä Pouilly suojelupoliisin palvelukseen.

Rakkaus oli yksi värväyksessä käytetyistä valuutoista. Osa halusi selvää rahaa, toisille riitti, että sai hetken tuntea itsensä tärkeäksi.

Ilman Pouillya suunnitelma lainsäädäntövallan palauttamiseksi kotimaisiin käsiin ei onnistuisi.

Pouilly oli toiminut selvitysmiehenä parlamentarismin kehityshankkeessa, jonka avulla suuri valiokunta oli kaapannut vallan pääministeriltä ja hallitukselta.

Uudistus oli onnistuttu myymään kansalla ja medialle.

Suuren valiokunnan puheenjohtajan Hilkka Minervan poliittinen pääoma oli kasvanut. Loppuraportin laatineelle Pouillylle povattiin uraa politiikan parissa.

Jacques oli uskotellut itselleen, että suhde Pouillyn kanssa oli työtä. Miehen oli kuitenkin myönnettävä, että hän nautti tilanteesta.

Kaksi naista yhtä aikaa oli kuitenkin liikaa yhdelle miehelle. Tilannetta monimutkaisti se, että Jacquesilla oli molempien kanssa lapsia. He olisivat kaikki osa toistensa elämää, halusivatpa sitä tai eivät.

Tästä ei seuraa mitään hyvää, tiesi Jacques, kun avasi Väinämöisenkadulla sijaitsevan kotinsa oven. Hän ripusti takkinsa ja tarkisti eteisen peilistä ulkoasunsa.

Jacques vaihtoi valkoisen paitansa. Penny ei ilahtuisi, jos löytäisi toisen naisen meikkivoidetta miehensä paidan kauluksesta.

Kaksoset, Ihanelma ja Aarre olivat jo nukkumassa. Jacques silitti varovasti lastensa päitä. Isä laittoi peiton paremmin, vaikka sen asennossa ei ollut mitään korjattavaa.

Jacques suuteli olohuoneen sohvalla istuvaa Penny Wartiaista ja avasi Bollinger Rosé -pullon. He kilistelivät, koska Penny oli palaamassa äitiysloman jälkeen esiintymislavoille.

Penny kuiskasi Jacquesille rakastavansa tätä. Minä rakastan sinua, vastasi Jacques.

JK 3. / 19. osa

Käsi pyyhkäisi päälakea vanhasta muistista, mutta hiukset olivat jättäneet huipun. Kihara tukka kasvoi edelleen hörökorvien yläpuolella ja takaraivolla.

Selän takana Suomen pääministeriä kutsuttiin Pelle Hermanniksi.

Launo Matomäki istui Valtioneuvoston linnassa Senaatintorin laidalla, mutta ajatukset karkasivat Euroopan keskuspankkiin Frankfurtiin.

Parempi palkka, loistavat edut, vähemmän töitä. Eikä päätöksissä tarvinnut huomioida poliitikon kahta suurinta riesaa eli kansaa ja mediaa.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva keskeytti pääministerin valveunet.

Hilkka toivotti STT:n ja Vantaan Sanomien kesätoimittajat tervetulleeksi tilaisuuteen. Hän oli ilahtunut siitä, että myös Suojelupoliisi kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Tilaisuus eteni niin, että ensin selvitysmies Pouilly Veivar esitteli raporttinsa pääkohdat. Sen jälkeen raportti luovutettiin pääministerille, joka käyttäisi puheenvuoron. Loppuun oli varattu aikaa kysymyksille.

Pouilly keinahteli puhujakorokkeelle.

Launon silmät keskittyivät punaisiin huuliin ja vartalon linjoihin, eikä aivokapasiteettia enää riittänyt korville. Se ei haitannut, koska oman kommentin sai lukea toisten kirjoittamista papereista.

Pouilly piti etuoikeutena sitä, että oli saanut laatia raportin. Hän koki työnsä palvelukseksi isänmaalle.

Demokratia on rikki, totesi selvitysmies, se pitää korjata.

Kansanvalta ei toteutunut nykyisessä parlamentaarisessa järjestelmässä. Eduskunta edusti kansaa, mutta se oli liian suuri. Kansan tahto ei kirkastunut kahden sadan kansanedustajan keskuudessa.

Tarvittiin kansan eli eduskunnan kiteytymä: se oli suuri valiokunta, joka alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia.

Suuri valiokunta antaisi toimeksiannot säädettävistä laeista pääministerin johtamalle hallitukselle. Lait valmisteltaisiin edelleen siinä ministeriössä, jonka toimialaan asia kuului.

Valmistelun jälkeen pääministeri esittelisi lait suurelle valiokunnalle. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäviksi.

Pouilly korosti, että uudistuksen ansiosta parlamentaarinen työskentely tehostuu ja lainsäädännön laatu paranee. Siitä hyötyvät niin kansalaiset kuin elinkeinoelämä ja hallinto.

Jalmari pudisteli päätään. Kukaan täysjärkinen pääministeri ei tukisi tuollaista ehdotusta.

Pouilly ojensi raportin pääministerille, joka kiitti selvitysmiestä hyvästä työstä. Launo totesi, että harvoin ehdotukset olivat näin konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia.

Pääministerin mielestä parlamentarismia piti kehittää juuri tähän suuntaan.

Jalmari kysyi nuoremmalta kollegaltaan Jacques Pyrcyriltä, mitä ihmettä juuri äsken tapahtui. Jacques ei tiennyt, mutta sanoi, että siitä pitää ottaa selvää.

JK 3. / 17. osa

Aurinko laski Keilalahden toimistotornien taakse ja värjäsi markkinatalouden paraatipaikan punaiseksi. Ihmiset yrittivät olla hauskoja, mutta maailman huumorintaju oli parempi.

Pouilly Veivar ei heittäytynyt maailman vietäväksi vaan muokkasi siitä mieleisensä. Saman hän oli tehnyt vartalolleen, jota juoksutrikoot myötäilivät.

Lapinlahti jäi taakse, Hietaniemen uimaranta lähestyi. Siellä treenatuilla oli tapana esitellä tuloksiaan.

Pouilly päätti näyttää Hietsun fitness-kissoille, millainen on tosinainen. Bikinit paljastivat lähes kaiken, mutta huomiota oli mahdollista saada muutenkin.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat läpi hiekkarannan. Miesten päät kääntyivät mukana kuin tenniskatsomossa, eikä uimarannalla ollut sen hetken kuin yksi nainen.

Pouilly oli tyytyväinen suoritukseensa ja siihen, että kaikki eteni suunnitelmien mukaan.

FlexMoral-konsulttitoimisto oli saanut julkisuutta ja uusia asiakkaita eduskunnan suuren valiokunnan toimeksiannon ansiosta.

Selvitysmiehen työ oli helppo, sillä loppuraportin tulokset olivat tulleet annettuina. Tärkeintä oli huolehtia siitä, että tiedot eivät päätyneet urkkijoille ennen aikojaan.

Loppuraportti julkistettaisiin huomenna, mutta Suojelupoliisille oli järjestetty muuta puuhaa.

Yksi henkilökohtainen tavoite oli vielä toteutumatta, pohti Pouilly. Silloin käsivarsinauhaan kiinnitetty puhelin vastaanotti viestin:

Nähdään 10 min kuluttua Hietsussa hautausmaan portin luona.

Penny Wartiaista katsoi peilistä pandakarhu: kasvot olivat vitivalkoiset ja silmänaluset mustat. Se oli Ihanelman ja Aarteen ansiota. Kaksoset suostuivat nukkumaan ainoastaan liikkuvissa vaunuissa.

Jacques Pyrcyr kehotti nukkumaan. Oli hänen vuoronsa lähteä vaunulenkille. Kaksosten äitiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä.

Jacques puki Ihanelman ja Aarteen ja nosti lapset vaunuihin. Ennen ulko-oven kolahdusta Penny oli nukahtanut makuuhuoneessa.

Kaksosvaunujen saaminen alas hissittömän talon kolmannesta kerroksesta edellytti oikeaa tekniikkaa.

Jacques painoi vaunujen aisan alas, jotta etupyörät nousivat ilmaan. Portaat tultiin alas takapyörien varassa yksi askelma kerrallaan. Ulko-ovesta piti peruuttaa, sillä muuten jättivaunujen kanssa ei päässyt ulos.

Jacques oikaisi Väinämöisen puiston läpi Hietaniemenkadulle. Sen päässä vaivannäkö palkittiin.

Pouilly katsoi vaunuihin ja sanoi: Sinä teet kauniita lapsia, mutta ei yhden miehen tarvitse koko maailmaa täyttää. Jacques totesi, että aina voi yrittää.

JK 3. / 7. osa

Rauha oli saapunut karkotuksen jälkeen takaisin Väinämöisenkadulle. Mutta vain hetkeksi. Pinnasängystä kuului unituhinaa. Kaksoset nukkuivat kyljellään, kasvot toisiaan kohti.

Penny Wartiainen hiipi ulos makuuhuoneesta.

Oli kulunut kolme viikkoa siitä, kun oli viimeksi ollut aikaa katsoa peiliin. Takaisin tuijotti zombi, joka oli pukeutunut pulautusten kirjomaan paituliin ja kulahtaneisiin leggareihin.

Maailma pyöri artistin ympärillä, äidin elämä lasten ympärillä. Penny imetti, pesi peppuja, vaihtoi vaippoja ja nukutti vuorokauden ympäri ilman taukoja.

Sohva kutsui väsynyttä. Penny otti kaukosäätimen ja laittoi television päälle.

Uutiset olivat viime aikoina kulkeneet ohi huomiota herättämättä. Vihdoin ehti kuunnella, mitä asiaa uutisankkurilla oli.

Alvi Blind oli Suomen luotettavin mies.

Rauhallinen ääni televisiossa kertoi, että hallituksen rivit rakoilivat sotku- eli sosiaaliturvan kannustavuuden uudistamishankkeessa.

Kuva siirtyi studiosta eduskuntaan, jossa toimittaja haastatteli kansanedustaja Urpo Tyrnävää. Katsojien piti lukea nimi ruudusta, koska kasvot eivät olleet tutut.

Urpon mielestä hallitus oli näköalaton ja kyvytön. Sotku-hanke oli surkean hallituskauden pohjanoteeraus, ja se oli ollut alusta asti tuomittu epäonnistumaan.

Toimittaja tiedusteli, miksei Unto ollut lytännyt sotku-hanketta jo käynnistysvaiheessa.

Urpo korjasi, että nimi on Urpo. Kansanedustaja oli omista varauksistaan huolimatta halunnut tukea hallitusta, mutta nyt oli mahdotonta pitää suuta kiinni.

Toimittaja epäili, että Urhon ulostulolla saattoi olla tekemistä lähestyvien vaalien kanssa, sillä poliittinen profiili ei ollut korkeimmasta päästä. Urpo muistutti olevansa Urpo. Toimittaja uskoi sen jo tulleen selväksi.

Penny ei jaksanut keskittyä päivänpolitiikan kuumiin kysymyksiin.

Katse harhaili toimittajan ja kansanedustajan takana parveileviin ihmisiin. Kuva oli epätarkka, mutta taustalla Jacques Pyrcyrillä ja Pouilly Veivarilla oli asiaa toisilleen.

Kun se oli käyty läpi, tiet erosivat, mutta miehen silmät seurasivat perässä.

Jacques oli kertonut komennuksestaan eduskuntaan, mutta oli unohtanut mainita, että siihen kuului exän keikkuvan pyrstön tarkkailu.

JK 3. / 5. osa

Herrahissi kulki ylöspäin, katse alaspäin. Sormet sipaisivat kalapuikkoviiksiä, ja kansanedustajan suupieleen valui kuolaa. Mieleen ei mahtunut yhtään ajatusta, koska rinnat veivät kaiken huomion.

Pouilly Veivar tunsi itsensä käärmeenlumoajaksi, joka piti vallassaan vallankäyttäjää. Jotkut väittivät, että miehiä kiinnosti vain yksi asia, mutta putkiaivoihin mahtui mainiosti kaksi asiaa kerrallaan.

Merkkiääni ilmoitti ennen ovien aukeamista, että hissi oli kerroksen kohdalla. Käsilaukusta ilmestyi nenäliina, jolla Pouilly pyysi pyyhkimään suupielet.

Urpo Tyrnävä teki työtä käskettyä. Se oli järkevää, sillä käytävällä odotti televisiouutisten toimittaja kuvaajan kanssa.

Oma puolue istui hallituksessa, mutta Urpo oli ollut pimennossa koko vaalikauden. Siksi hän päätti tehdä sen, minkä jokainen julkisuuden kipeä rivikansanedustaja teki ennen vaaleja.

Urpo haukkui hallituksen ja sai oman hetkensä valokeilassa. Sitten hän palasi takaisin takarivin tahvoksi.

Pouilly jätti Urpon nauttimaan uransa huipusta. Selvitysmiehen piti olla viiden minuutin kuluttua suuren valiokunnan edessä. Siellä hän esittelisi työnsä lähtökohtia.

Vastaan käveli huonosti istuvia pukuja. Ne roikkuivat hartioiden päällä ja kiristivät keskivartalosta. Joukosta erottui räätälin valmistama puku ja vahalla viimeistellyt viikset.

Pouilly tervehti Jacquesia ja tiedusteli, mitä Supon mies teki Arkadianmäellä – työasioissa kenties? Jacques oli komennuksella, mutta enempää asiasta ei voisi kertoa.

En kai minä ole toimeksiantosi? kysyi Pouilly. Kunpa olisitkin, totesi Jacques.

Pouilly olisi jäänyt mielellään juttelemaan, mutta velvoitteet kutsuivat. Jacques ehdotti tapaamista myöhemmin kahvilassa. Eiköhän se onnistu, sanoi Pouilly.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat neitoa eteenpäin. Jacques yritti mutta ei voinut olla katsomatta perään.

JK 3. / 1. osa

Eduskuntatalo oli kivilinna, jonka arkkitehtuuri innoitti lähinnä pakastearkkujen suunnittelijoita. Ohi kulkeva Mannerheimintie oli tukossa, koska linja-auto oli jäänyt poikittain ratikkakiskoille.

Kuka tahansa osasi keinahdella tasamaalla, mutta kymmenen sentin koroissa portailla suoritus vaati taitoa.

Pouilly Veivarilta se onnistui.

Miehet kilpailivat siitä, kuka sai pitää ovea auki. Nainen palkitsi voittajan hymyllä, joka palautti aikamiehen poikuuteen.

Pouilly laski Louis Vuittonin käsilaukun hihnalle ja käveli metallinpaljastimen läpi. Vahtimestari ei saanut silmiään irti silikonilla viimeistellystä ryhdistä, jota jakkupuku myötäili.

Sisään olisi voinut kuljettaa kertasingon, eikä vahtimestari olisi huomannut mitään.

Konsulttitoimisto FlexMoral Oy oli menestynyt hyvin yksityisellä puolella, mutta julkishallinnon kanssa oli ollut vaikeaa. Siksi toimitusjohtaja Veivar oli päättänyt rahoittaa eräiden ehdokkaiden vaalikassaa.

Nyt investointi maksoi itsensä takaisin.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli kutsunut eduskuntaan keskustelemaan selvityshankkeesta. Työstä saatava korvaus ei ollut huomattava, mutta se nostaisi yrityksen profiilia ja poikisi lisää töitä.

Aulassa Hilkan henkilökohtainen avustaja Mika Juippila tervehti Pouillya ja ohjasi vieraan esimiehensä työhuoneeseen. Mika oli puoluetoimiston hautomosta pullautettu broileri, jota marinoitiin, kunnes paisti oli valmis myytäväksi äänestäjille.

Avustaja sai luvan hakea kahvia.

Kun kohteliaisuudet oli vaihdettu ja kahvi saapunut, Hilkka tarjosi sen pidemmittä puheitta selvitysmiehen tehtävää. Pouillya kiinnosti hankkeen yksityiskohdat. Hilkan mukaan tarkoituksena oli kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia.

– En luonnollisesti halua millään tavoin vaikuttaa selvitystyön sisältöön, mutta tässä olisivat loppuraportin toimenpidesuositukset, Hilkka sanoi.

Pouilly luotti, että tältä pohjalta olisi mahdollista toteuttaa puolueeton selvitystyö.

21. jakso 1/6

Perkele, puhisi Penny Wartiainen.  Jos tietäisi etukäteen, miltä raskauden loppu tuntuu, niin homman jättäisi väliin. Tämä ilo saisi loppuhuipennuksen synnytyssalissa, kun sinne saakka päästäisiin.

Ihmiskunnan kannalta oli hyvä asia, että suvun jatkamiseen liittyvä tieto hankittiin kokemusperäisesti.

Temppelinaukion kirkko oli kahdenkymmenen metrin päässä, mutta viimeinen etappi ylämäkeen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Mummot menivät ohi oikealta ja vasemmalta rollaattoriensa kanssa.

Ilman yläkerran apua kirkkokonsertti jäisi väliin.

Penny laski kädet vatsan päälle. Siellä kaksosilla oli käynnissä karatepotku-show.  Selkää särki, jalat kramppasivat ja ainoa asia, joka piti liikkeessä, oli kirkon naistenhuone.  Sinne oli pakko päästä.

Juuri kun Penny ajatteli, että asiat eivät voisi olla huonommin, Pouilly Veivar hölkkäsi alas Fredrikinkatua tiukoissa juoksutrikoissaan. Kilpasisar pysähtyi ja otti nappikuulokkeet korviltaan.

Pouilly ihmetteli, että laululintu oli yhtenä kappaleena, vaikka viimeksi oli ollut kiire synnytyslaitokselle. Väärä hälytys, totesi Penny.

Niinpä tietenkin, turhia riskejä ei kannata ottaa, sanoi Pouilly. Hän toivotti tsemppiä ylämäkeen ja jatkoi lenkkiään.

20. jakso 5/6

Kylpyhuone kaipasi uutta järjestystä. Partavaahto ja -höylä sekä hammasharja lensivät roskakoriin. Makuuhuoneessa saman kohtalon kokivat bokserit ja sukat, joille oli varattu oma tila vaatekaapissa.

Pouilly Veivar oli tyytyväinen, ettei ollut muuttanut yhteen Eros Mannströmin kanssa. Miehestä ja hänen tavaroistaan pääsi helposti eroon.

Eri teille lähteminen ei suuremmin harmittanut, koska romanttinen rakkaus ei ollut suhteen kivijalka. Pariutuminen oli aikanaan palvellut päämäärää, jolla ei enää ollut merkitystä.

Eros saisi vapaasti huseerata hoitsujen kanssa, jos niin halusi.

Se otti päähän, että Jacques Pyrcyr oli päässyt karkuun kylpylästä. Laulajatar oli varteen otettava vastustaja, mikä teki pelistä entistä mielenkiintoisemman.

Pouilly havahtui siihen, että lastenhuoneen ovi kävi. Jacqueline ei saanut unta ja tuli äidin vuoteeseen. Pouilly otti tytön kainaloonsa.

19. jakso 3/6

Sviitin toisesta makuuhuoneesta kuului lapsen unituhinaa. Jacques Pyrcyr himmensi valot portaattomasta kytkimestä.

Varasit huoneen, jossa on parisänky, totesi Jacques. Pouilly Veivarin mukaan muita ei ollut vapaana.

Jacques arveli, että hotelli ei ollut loppuunmyyty. Pouilly tarkensi, että tarkoituksenmukaisia huoneita ei ollut saatavilla.

Mikä tarkoitus tässä mahtoi olla takana? uteli Jacques.

Sitä sinä voit vapaasti arvuutella, kun minä käyn vaihtamassa mukavampaa päälle, sanoi Pouilly.

Jacques kävi sillä välin tarkistamassa, oliko Jacquelinella kaikki hyvin. Tyttö oli potkinut peiton pois päältään, mutta unilelu oli tukevasta kainalossa.

Jacques peitteli lapsen ja palasi sitten aikuisten asioihin.

Pouilly oli ehtinyt pujahtaa vuoteeseen. Sinne Jacques oli matkalla, kun iPhone värisi yöpöydällä ja viesti näytöllä kertoi, että kyyti synnytyslaitokselle olisi tarpeen.

Anteeksi, mutta minun on nyt pakko mennä.

19. jakso 1/6

Jumala ja kirurgi olivat tehneet hyvää työtä. Sitä Jacques Pyrcyr ei voinut olla huomaamatta, sillä Pouilly Veivarin bikinit paljastivat enemmän kuin peittivät.

Poikamiehet katselivat Pouillya avoimesti, aviomiehet puolisoiltaan salaa. Jacquesin teki mieli muistuttaa, että moinen käytös oli sopimatonta, mutta ymmärsi, että juuri sitä häneltä odotettiin.

Kylpylän lastenallas oli täynnä elämäniloa. Lapsivedessä elämä alkaa, siksi lapset viihtyvät vedessä, pohti Jacques.

Jacqueline keskeytti mietiskelyn, koska halusi laskea liukumäkeä. Isä auttoi tyttären ylös portaita, ja pienen kannustuksen jälkeen Jacqueline laski alas. Sen jälkeen laskemiselle ei tullut loppua.

Pouilly keinahteli Jacquesin luokse ja korjasi viiksiä, jotka eivät olleet ojennuksessa. Jacques puolestaan nosti bikinin yläosan olkainta, joka oli valahtanut olkavarren päälle.

Sinä olet hyvä isä, paras Jacquelinelle, kuiskasi Pouilly Jacquesin korvaan.

Pouilly Veivar 3/3

Konsulttitoimistomme johto toimi ripeästi, kun tieto poliisitutkinnasta vuoti julkisuuteen.

Erosta autettiin ymmärtämään, että omatoiminen lähtö olisi paras ratkaisu.

Parin viikon kuluttua törmäsin Pouillyyn metroasemalla.

Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä minut oli juuri nimitetty Eroksen seuraajaksi.

Kysyin, lähtisikö Pouilly kanssani elokuviin. En lähde, hän sanoi.

Pouilly oli palkannut Eroksen omaan tiimiinsä.

Huippukonsultti ei ollut suostunut loikkaamaan asiakkaan puolelle töihin, mutta maineensa menettäneellä luuserilla ei ollut valinnanvaraa.

Pouilly onnitteli ylennyksen johdosta. Valitettavasti johtavan konsultin tapailu ei edistänyt hänen uraansa.

Sain suukon poskelle, ja Pouilly keinahteli ihmisvirran mukana liukuportaisiin.

Mikä nainen, ajattelin. Minun on saatava hänet omakseni.

Pouilly Veivar 2/3

Pouilly oli oikeassa, sillä samana iltana laadin suunnitelman, jolla pääsisin esteestä eroon.

Eroksella oli tapana hoidella toimistolla omia asioitaan ennen työpäivän alkua.

Minäkin aloin saapua töihin ennen muita.

Yhtenä aamuna tärppäsi: Eros kirjautui nettipankkiin ja alkoi hoitaa osakesalkkuaan.

Raapaisin tulitikun, heitin sen roskakoriin ja vedin palohälyttimen kahvasta.

Eros ryntäsi huoneestaan kokoontumispaikalle eikä huomannut sulkea nettipankkia.

Tiesin, että Eros omisti yhden konsultoimansa yrityksen osakkeita. Toimiston juorukellojen mukaan firma antaisi kohta tulosvaroituksen.

Tein myyntitoimeksiannon osakkeista.

Tällainen osakauppojen ajoitus herättäisi epäilyn sisäpiiritiedon väärinkäytöstä.

Nimetön vinkki Finanssivalvontaan ja tutulle taloustoimittajalle varmistaisivat, että huippukonsultin ura saisi näyttävän lopun.

Pouilly Veivar 1/3

Olin ostanut kolme pölynimuria, vaikka rikkaimuri olisi riittänyt poikamiesboksin siivoukseen.

Hankinnat olivat syöneet aloituspalkkani, joten loppukuukausi olisi elettävä kaurapuurolla.

Opiskeluajat palasivat mieleen ponnistelematta.

Taloudellinen ahdinko oli kävellyt elämääni naisellisesti keinahdellen.

Näin Pouilly Veivarin ensimmäisen kerran, kun hän esitteli ylihinnoiteltua uutuusmallistoa.

En ostanut tuotetta vaan koko paketin: nypityt kulmat, tiukan poninhännän, jakkupuvun, korkokengät ja designer-käsilaukun.

Pouilly oli globaalin pölyimuriyhtiön markkinointi- ja myyntijohtaja. Minä olin aloitteleva konsultti kuluttajaelektroniikkaan keskittyneessä tiimissä, jota johti toimistomme tähti Eros Mannström.

Erään projektin päättäjäisissä sain kysyttyä, lähtisikö Pouilly kanssani ulos.

Hän sanoi, ettei voi näyttäytyä juniorikonsultin kanssa. Tilanne olisi toinen, jos olisin tiimin vetäjä.

Tiedustelin, mitä minun olisi tehtävä. Kyllä sinä jotain keksit, Pouilly vastasi.