Muutoksia 1/6
Nojatuoli oli miellyttävä, mutta studiovalot kastelivat kainalot. Kahden armanjakin ansiosta Magnus von Fyrkendorf tunsi olonsa rennoksi.
Arto Nürnberg toivotti viimeisen vieraan tervetulleeksi. Isäntä kehui Magnuksen viiksiä ja arvosti avoimuutta, jolla tämä oli kertonut viiksisiirreleikkauksestaan.
Magnus kiitteli kohteliaisuudesta ja uskoi olevansa uuden ajan airut, jonka ansiosta miehet uskaltavat investoida ulkonäköönsä.
Arto ei epäillyt sitä hetkeäkään. Kertoi itsekin harkitsevansa viiksien hankkimista, mutta karvojen lähde arvelutti.
Magnus valisti, että istutettavat karvat otettiin niskahiuksista. Hiukset kasvavat tupsuina, jotka erotettiin toisistaan ja istutettiin yksitellen ylähuuleen.
Arto sanoi, että niinhän sinä luulet. Hän näytti screeniltä aktivistien viiksisiirreklinikalta kuvaamaa materiaalia, jossa haisunäädät uinuivat häkeissään.
Toimittaja puolestaan valisti, että Aslan Mustafatazzen kehittämän uuden teknologian ansiosta ihmisen iho ei hylkinyt siihen istutettuja eläinten karvoja.
Tiesitkö, että ylähuulessani on haisunäädän karvoja? kysyi Arto.
Muutoksia 2/6
Koko vartalo oli esiintymisen jälkeisen euforian vallassa, eikä suostunut asettumaan aloilleen. Bändin pojat kumosivat drinkkejä bäkkärillä ja suunnittelivat jatkoja.
Penny Wartiainen tiesi, että oli keksittävä jokin muu keino rentoutua kuin aamuun saakka juhliminen.
Niin kuin kaikki esiintyvät artistit Penny eli vuorovaikutuksesta yleisön kanssa. Hän oli kuvitellut, että siinä suhteessa oli jotain maagista.
Se ei tuntunut miltään sen rinnalla, että uusi elämä kasvoi kohdussa. Fanit eivät tarvinneet idoliaan niin kuin lapsi äitiään. Sen tunsi jo nyt, vaikka kaikki oli vasta edessä.
Vähän vähemmän tarkkakin jo huomasi, että vatsa oli alkanut pyöristyä. Kukaan ei tarjonnut juotavaa, ja Penny toivotti hauskaa iltaa ja tilasi taksin.
Koti odotti tyhjänä viimeistä kertaa, sillä huomisesta lähtien hän jakaisi arjen Jacquesin kanssa. Muutos oli suuri, mutta varmasti pienempi kuin, mitä kaksoset toisivat tullessaan, ajatteli Penny.
Muutoksia 3/6
Vakoilun vainoharhaisessa maailmassa ei voinut luottaa mihinkään. Kukaan ei olisi uskonut, että Boris Gigolov oli rakastunut, mutta niin oli päässyt käymään kokeneelle tiedustelumiehelle.
Askel kuljetti keveästi. Kasvoilla oli hymy, joka ei siellä useasti käväissyt.
Viiskulmassa oli tarjolla enemmän valinnanvaraa kuin keskimääräisessä risteyksessä. Lähetystösihteeri valitsi lyhimmän reitin työpaikalleen Venäjän federaation suurlähetystöön Tehtaankadulle.
Boris yritti älyllistää asiaa, vaikka siihen ei ollut tarvetta, koska tunteet kertoivat kaiken olennaisen. Ehkä kyse oli siitä, että oli kohdannut vertaisensa, jonkun joka oli yhtä kiero ja kokenut.
Hilkka Minervaa ei löytynyt tietolähteiden listalta, vaikka ministerin värväys olisi ollut sulka Boriksen hattuun. Sen avulla ura olisi lähtenyt nousuun.
Boris ihmetteli, kuka vihelteli kadulla, kunnes ymmärsi, että se oli hän itse ja lopetti. Nyt pitää terästäytyä, hän ajatteli vilauttaessaan henkilökorttia portilla.
Muutoksia 4/6
Partatrimmeri käynnistyi, ja viiksikarvat putoilivat pesualtaaseen. Sitten oli vuorossa partavaahto ja -höylä, ja sen jälkeen viikset olivat vain muisto.
Tai niin Magnus von Fyrckendorf toivoi. Hänestä oli tehty naurunaihe, eikä häpeä päättyisi koskaan: Youtube oli jo täynnä irvailuvideoita.
Televisiolähetyksen jälkeen Magnus oli tavoitellut Aslan Mustafatazzea, mutta turkkilainen viiksisiirtelijä oli tehnyt katoamistempun. Magnus oli ottanut taksin ja löytänyt klinikkansa kellarista karvanluovuttajat.
Päätös luopua viiksistä oli helppo. Maailmasta ei löytyisi naista, joka suutelisi miestä, jonka ylähuulta reunustivat haisunäädän karvat.
Magnus oli leikkauksen jälkeen ihmetellyt viiksien tuuheutta, koska hänen oma hiuslaatunsa oli ohut. Kirurgi oli vakuuttanut, että istutetut karvat olivat peräisin omista niskavilloista.
Asioiden oikean laidan olisi kuullut mieluummin jossain muualla kuin suorassa televisiolähetyksessä. Magnuksella oli omat epäilyksensä siitä, kuka oli kaiken takana.
Muutoksia 5/6
Matkalla työhuoneeseen Jacques Pyrcyr kiersi Itäosaston kautta. Apulaisosastopäällikkö sattui olemaan paikalla.
Jacques jutteli hetken niitä näitä ja sitten kysyi, kuinka hyvin toinen tunsi Venäjän suurlähetystön henkilökunnan. Tuttuja olivat, heidän tunteminen kuului tavallaan toimenkuvaan.
Sulavakäytöksinen naistenmies sai nimen: Boris Gigolov. Jokainen vähänkin asioista perillä oleva taho tiesi, että kyseessä oli turvallisuuspalvelu FSB:n mies.
Apulaisosastopäällikkö tiedusteli, miksi asia kiinnosti. Jacques kertoi tavanneensa miehen Suomi-Venäjä -seuran seminaarissa, mutta ei ollut kuullut nimeä hälinän vuoksi.
Jacques kiitteli avusta ja lupasi tarjota lounaan joku kerta.
Tällaisia tilanteita varten Jacques oli saanut puhelimen ja prepaid-liittymän. Hän laittoi kännykän päälle, lähetti viestin Suojelupoliisin ylietsivälle ja sammutti puhelimen.
Muutoksia 6/6
Ilta oli saapunut omine toimineen.
Pouilly kylvetti ja puki Jacquelinen päälle yöpuvun. Puuron jälkeen pestiin hampaat, ja sängyssä oli tapana lukea iltasatu.
Rutiinit olivat rikki, eivätkä tarjonneet turvaa. Äiti ja isä olivat aina tehneet kaiken yhdessä.
Jacqueline vaistosi, että jokin oli toisin mutta ei ymmärtänyt, mikä tai miksi. Koska sanoja ei ollut, tunteet piti vain tuntea. Tuntui pahalta.
Ajan myötä syntyisi uusi arki, joka suojelisi, mutta se ei auttanut juuri nyt. Aikuiset saavat lohtua tulevasta, lapsilla ei ole kuin nykyhetki.
Pouilly otti tytön viereensä ja silitteli Jacquesin tyynyn ympärille kietoutunutta lasta. Tuttu tuoksu, partaveden ja viiksivahan sekoitus, rauhoitti uneen.
Jacques ja Pouilly olivat eronneet, Jacqueline yhdisti heidät siitä huolimatta.
Opportunistin tukipiste • 