Avustajat 1/6
Suomea puhui vain viisi miljoonaa ihmistä, mutta Boris Gigolovilla oli aina tapana opetella paikallinen kieli. Hän puhui sujuvasti seitsemää kieltä ja rakkauden kieltä luonnostaan.
Siitä viimeisestä oli apua tiedonhankinnassa. Nykyisin tietoa oli tarjolla julkisista lähteistä, mutta tiedustelumaailmassa arvostettiin edelleen salaista tietoa.
Sen hankkimiseksi piti tehdä enemmän töitä, joten tiedustelupalvelut pystyivät perustelemaan budjettinsa, ajatteli Boris. Sitten tiedustelumies lykkäsi moiset ajatukset syrjään, koska oman palkanmaksun perusteita ei kannattanut nakertaa.
Jäätelö ei kuulunut suunnitelmiin, mutta kioskin myyjä hymyili ohittamattomalla tavalla. Boris hieraisi trimmattua sänkipartaansa ja tilasi wanhan ajan suklaata aidolla vohvelilla.
Kun puhelinnumerot oli vaihdettu, Boris päätti tehdä välillä töitäkin.
Rastatukkaiset jönglöörit tekivät temppujaan ruohikolla, vanhat hautakivet reunustivat kulkuväylää. Puistonpenkillä odotti kanslisti Ainikki Nuivanen, joka oli ollut Boriksen uran suurin haaste.
Avustajat 2/6
Narinkkatorilla feissarit tulivat silmille, mutta kerjäläiset toimivat vähäeleisemmin.
Sardina Feikkilehden push-upit, toppi ja silikonit käänsivät päät. Kaikki eivät ihastelleet, mutta se ei haitannut. Julkisuuden ammattilainen tiesi, että tärkeintä oli näkyä ja kuulua.
Lapsuudessa vanhemmat olivat yrittäneet kitkeä ominaisuuksia, jotka olivat myöhemmin kääntyneet hyveiksi. Tositelevision tuottajat arvostivat riidanhaluisuutta, itseriittoisuutta ja itsepäisyyttä.
Sardina ei muistanut, milloin oli viimeksi maksanut ravintolassa tai ostanut lomamatkan. Kaikki elämisestä koituvat kustannukset oli mahdollista ulkoistaa. Vastineeksi piti luopua yksityisyydestä.
Aluksi media oli pyöritellyt tyrkkyä, mutta taitojen karttuessa osat olivat vaihtuneet. Kaikkien osaaminen ei ollut samaa luokkaa.
Sardina oli seurannut Magnus von Fyrckendorfin sähläämistä viiksi-gaten hoitamisessa. Miehen maine oli pelastettavissa, ja siinä sivussa avustaja voisi turvata oman taloutensa.
Sitä ennen pitäisi käydä Viihdelehden juhlissa riitelemässä poikaystävän kanssa, koska näin oli sovittu lehden toimituksen kanssa.
Avustajat 3/6
Lapsilla oli kivaa, mutta aikuisissa sisäleikkipuisto herätti ristiriitaisia tunteita. He olivat iloisia siitä, että jälkikasvulla oli hauskaa. Toisaalta harmitti, ettei omassa lapsuudessa ollut niin hienoja paikkoja.
Jacqueline oli pomppinut posket punaisiksi ja halusi pillimehua. Pouilly Veivar pyysi apua naapuripöydästä, koska rakennekynsien vuoksi pillin muovikääreiden poistaminen ei onnistunut.
Kaksi desilitraa mehua katosi näkyviltä hetkessä. Kiitos, sanoi Jacqueline.
Eros Mannström pelasi polvenkorkuisten kanssa sählyä ja pärjäsi melko hyvin. Paita oli päällä, koska henkilökunta oli käynyt huomauttamassa, ettei puolialastomana esiintyminen ollut sopivaa.
Setä on hassu, se pullistelee, sanoi Jacqueline.
Vähän se on, mutta aika kiva kuitenkin, sanoi Pouilly. Jacqueline oli samaa mieltä. Mutta isä on kivempi. Se keksii kaikkea.
Pouilly jätti ajatuksen ilmaan, koska ei halunnut ottaa siitä kiinni.
Avustajat 4/6
Tammiovet avattiin, ja Hilkka Minerva astui eduskuntatalon käytävälle. Ulkoasiainministeri oli ollut ulkoasiainvaliokunnassa kuultavana.
Viime vuodet Venäjän suhteita oli käsitelty kaupan ja talouden kielellä, mutta nyt myös turvallisuuspoliittisille käsitteille löytyi käyttöä.
Lehdistöavustaja Jacques Pyrcyr varoitti ministeriä, että toimittaja Kita Vainola odotti portailla.
Toimittaja oli saanut vihiä, että Hilkka oli lähetellyt tekstiviestejä Mr. Finland -kilpailijalle. Mitään todisteita ei ollut, joten asian voisi kiistää. Kohu laantuisi muutamassa päivässä, arvioi Jacques.
Hilkka oli matkalla valtiomiesluokkaan määrätietoisin askelein. Nousukiidon ansiosta tuntui, että oli erehtymätön, koskematon, kaiken yläpuolella.
Ministeri käveli julkisivua koristavien pylväiden välistä portaille.
Onko totta, että olette lähetellyt tekstiviestejä Mr. Finland -kilpailijalla? kysyi Kita.
Ei pidä paikkaansa, totesi Hilkka ja nousi virka-autoonsa.
Avustajat 5/6
Kukaan ei ollut tavannut Ainikki Nuivasen aviomiestä. Ei edes Ainikki itse. Se johtui siitä, että Sulho Nuivanen oli olemassa vain viranomaisten rekistereissä.
Sulho oli aito henkilöllisyys, jota vakoilijat käyttivät peitteenä. Kiinni jäämisen riski oli olematon, koska kyseessä oli oikea henkilö.
Illegaalitoiminnassa vakoilijalle luodaan kohdemaan kansalaisuus. Siinä tarvittavia tietoja hankitaan murtautumalla tietojärjestelmiin tai värväämällä tietolähteitä.
Ainikki katseli kesäpäivän viettäjiä ja ihmetteli ihmisten tarvetta viihtyä. Nuoripari pysähtyi ja tiedusteli, voiko penkille istua. Kaikin mokomin, sanoi Ainikki ja kaatoi avonaisen maitopurkin viereensä.
Nuoripari jatkoi matkaa, ja Ainikki söi eväsleipänsä loppuun. Kanslisti jätti voipaperit penkille.
Boris Gigolov tuli toisesta suunnasta ja otti voipaperimytyn penkiltä. Hän sujautti niiden välissä olleen muistitikun taskuunsa ja heitti paperit roskakoriin.
Avustajat 6/6
Suomenlinnan lautta kiinnittyi Kauppatorin laituriin. Myyntitiskeillä mansikat kävivät kaupaksi, lokit tappelivat kulkuväylällä lihapiirakasta.
Penny Wartiainen tiedusteli, voiko Magnus von Fyrckendorf hyvin. Naama punoitti, kädet tärisivät ja hengitys oli epäsäännöllistä.
Meillä on ollut ilo tutustua aikaisemmin, kertoi Jacques Pyrcyr.
Penny oli juuri esitellyt kaksosten isän kummisedälleen, eikä vastaanotto ollut odotusten mukainen.
Normaaliväritys palasi vähitellen Magnuksen kasvoille. Hengityskin tasaantui.
Eiköhän anneta menneiden olla menneitä, sanoi Magnus. Kaikennäköistä oli tullut tehtyä puolin ja toisin, mutta nyt oli syytä arvioida tilanne uudelleen.
Jacqueskin oli valmis unohtamaan menneet ja tarttui ojennettuun käteen. Magnus syöksyi koko painollaan päin Jacquesia ja kaksikko lensi Kolera-altaaseen.
Opportunistin tukipiste • 