18. jakso

18. jakso 1/6

Kukkalähetti oli käynyt monenlaisissa paikoissa, mutta tavallisesti ovikelloa soittamalla viestittiin, että oven takana odotti lähetys.

Ilmo Liikkanen oli saanut avaimen, jolla pääsi sisään Merimiehenkadun huoneistoon. Erikoistoive oli huomioitu, koska asiakas oli maksanut ylimääräistä.

Jälkikäteen oli helppo viisastella, että olisi pitänyt pyytää vielä enemmän. Oli hankala juosta 30 ruusua tungettuina housuihin, kun samanaikaisesti piti väistellä kohti lentäviä astioita.

Alku oli mennyt käsikirjoituksen mukaan.

Laulava lähetti oli lurauttanut serenadin, jossa pahoiteltiin, että oli tullut este eikä päästy paikalle. Kukkien toivottiin silti ilahduttavan.

Tiedätkö, minne voit kukat tunkea? oli hapannaama kysynyt. Lähetillä ei ollut siitä käsitystä, Hilkka Minerva oli luvannut näyttää.

Nopeat reaktiot ja jalat olivat pelastaneet Ilmon.

Kadulla hipsterit katselivat kateellisina, koska joku oli oivaltanut laittaa ruusuja housuihinsa. He imivät vaikutteita ja pohtivat, pitikö ruusuista poistaa piikit vai olisiko coolimpi olla hardcore.

 

18. jakso 2/6

Maailma oli täynnä muunneltua totuutta, mutta kahteen Magnus von Fyrckendorf luotti: toinen oli Excel, toinen omaisuutta hallinnoivan sijoitusyhtiön controller Niilo Lajunen.

Numero-Niilo oli suositellut viiksisiirreklinikan sulkemista, koska tulos oli kyntänyt syvällä.  Pikkukiskan miinukset eivät tuntuneet missään, mutta tappiollista liiketoimintaa ei kannattanut harrastaa.

Nyt Magnus siveli kalapuikkoviiksiään: käppyrät olivat kääntyneet nousuun.  Numero-Niilo kertoi, että viiksisiirreklinikka teki huipputulosta.

Aslan Mustafatazze oli pitänyt kaivaa maan alta takaisin töihin, jotta kysyntään voitiin vastata.

Magnus selaili Viihdelehteä, jonka koko aukeaman jutussa stylisti Neri Töötti kertoi, että ”näätikset olivat nyt se kova juttu trendimiesten keskuudessa”.

Ilmiö oli saanut alkunsa, kun Sardina Feikkilehti oli suudellut Magnusta punaisella matolla ja kertonut toimittajille, että haisunäätäviikset eli näätikset ovat todella hotit.

Magnus ymmärsi Sardinan olevan liikkeellä gold digger -hengessä. Määrätietoisessa naisessa saattaisi silti olla vaimoainesta. Toisaalta muodikas rahamies oli alkanut kiinnostaa myös muita naisia…

 

18. jakso 3/6

Väiskin kalliot olivat olleet paikalla ennen ihmistä. Ne tiesivät kiireen turhaksi: sukupolvet tulivat ja menivät, kivi kesti paremmin aikaa.

Auringon lämpö hohkasi graniitista, kun Penny Wartiainen istahti lepäämään. Raskauden loppuvaihe valmensi parhaiten äidiksi. Koko ajan toivoi, että lapsi jo saapuisi maailmaan.

Penny piteli vatsaansa, jota kaksoset potkivat. Jacques Pyrcyr kiemurteli vieressä mutta ei saanut suutansa auki. Penny käski kakistaa ulos, jos oli jotain sanottavaa.

Jacques kertoi, mitä oli tullut luvattua Pouilly Veivarille. Pennyn mielestä se ei ollut miehen suurimpia älynväläyksiä, eikä Jacques lähtenyt väittämään vastaan.

Se on huono asia mutta myös tosiasia, totesi Jacques. Hän halusi järjestää asiat niin, että Jacqueline olisi osa heidän elämäänsä.

Penny ymmärsi mutta totesi, että kylpylässä olisi parempi pysyä rakennekynsien ulottumattomissa. Mikäli tapahtuisi jotain sopimatonta, takaisin ei ollut tulemista.

 

18. jakso 4/6

Hiki valui pitkin ihoa ja putoili Hietaniemen uimarannan hiekalle. Aurinko heijastui kosteista vartaloista, kun yöjuoksukoululaiset yrittivät pysyä mukana ohjaajan vauhdissa.

Eros Mannström kiristi tahtia, koska pinna oli kireällä.

Aluksi Pouilly Veivar oli ollut kuuma pakkaus, nyt tuli mieleen lähinnä pakastearkku. Viimeinen pisara oli ollut se, että jääprinsessa lähti viettämään kylpyläviikonloppua vanhan siippansa kanssa.

Sata etunojapunnerrusta ja viisi minuuttia lankkua oli sopiva loppuverryttely.

Endorfiinit lähtivät liikkeelle, ja euforia valtasi vartalon. Eros havahtui, että rannalla puolikuolleina lojuvat olivat maksavia asiakkaita.

Ohjaaja kehui kaikkien suoritusta ja kehotti käymään uimassa. Sen jälkeen Yöjuoksukoulun kesätapahtuma, senssimaraton, jatkuisi virvokkeiden nauttimisella.

Pitopalvelun henkilökunta viimeisteli tarjoiluja nurmikolla, baarimikko sekoitteli alkudrinkkejä urheilujuomasta ja vodkasta. Eros kumosi ensimmäisen ykkösellä.

Eros tunsi käden olkapäällään. Onko kaikki hyvin? kysyi Maikki Ripsivuo. Haluatko toisen?

 

18. jakso 5/6

Teollisuus oli paennut asumisen alta ajat sitten. Hietalahden telakka piti vielä pintansa, mutta sen elintila kävi vähiin. Luksusasunnot kävivät päälle, minkä kerkesivät.

Ravintola Salve oli ollut paikalla yli sata vuotta. Jacques Pyrcyr vilkaisi ravintolan ikkunasta rakenteilla olevaa risteilyalusta. Sen avonainen keulaportti muistutti Jalmari Kahleen suuta.

Pöydällä oli kolme annosta rapeaksi paistettuja silakoita, niille piti seuraa perunamuusi ja voisilmä. Kaksi annosta oli matkalla Jalmarin vatsakumpuun, Jacquesilla oli vaikeuksia syödä omansa loppuun.

Jalmari kysyi, mikä oli niin tärkeää, että oli tarvinnut lähteä toimiston lähiravintoloita etäämmälle. Kauan ei ylietsivää ollut tarvinnut houkutella vanhaan merimieskapakkaan.

Jacques oli omalla ajallaan seurannut Boris Gigolovia, joka oli tapaillut Hilkka Minervaa. Vapaa-ajan voisi käyttää hyödyllisemmin, totesi Jalmari, mutta kehotti silti jatkamaan.

Agentti oli kyläillyt erään Ainikki Nuivasen luona, kertoi Jacques. Hän päätteli, että agentti sai kirkkoherranviraston kanslistilta tietoja peitehenkilöllisyyksien luomista varten.

Jalmari sanoi, että tämä oli tärkeää tietoa. Jacques saisi itse kertoa asiasta vastavakoiluosaston johtajalle.

 

18. jakso 6/6

Kärpänen lenteli kasvihuoneessa kunnes näki jotain mielenkiintoista ja laskeutui alas. Kahden lehden muodostama loukku muistutti ihmissilmin karhunrautoja.

Dionaea muscipula eli tuttavallisemmin kärpäsloukku oli lihansyöjäkasvi. Lehtien välissä sijaitsevat ärsytyskarvat kertoivat kasville, että ateria on saapunut paikalle.

Lehdet sulkivat kärpäsen syleilyynsä, ja kasvi alkoi erittää ruuansulatusnestettä.

Ainikki Nuivanen seurasi näytelmän loppuun ja astui sitten ulos puutarhaan. Se näytti hienolta, Boris Gigolov oli tehnyt hyvää työtä. Sopivassa ohjauksessa miehistä oli hyötyä.

Uutta puutarhaa pitäisi juhlistaa, mietti Ainikki. Hän kutsui Göbin luokseen ja antoi sille verisen luun.

Tunnelman pilasi naapuri, Into Riesaluoto, joka marssi paikalle kädet puuskassa. Kaavavalituksia sivutoimisesti tehtaileva Into epäili, että tonttien välistä rajakiveä oli siirretty.

Ainikki tiedusteli Göbiltä, oliko se huomannut, että joku oli koskenut rajakiveen. Göbi paljasti hampaansa ja päästi matalaa murinaa.

Into arveli erehtyneensä ja pahoitteli aiheuttamaansa häiriötä. Ei se mitään, sanoi Ainikki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s