4. Listautumisanti osa I

Listautumisanti osa I 1/6

Voitto Auvonen ajoi Jaguar XK:a ja järjesti arvopapereiden liikkeellelaskuja. Talous kynti matalasuhdanteessa, joten investointipankkiiri hoiti enimmäkseen yritysjärjestelyjä ja fuusioita.

Tänään käynnistyi kiinnostava eli rahakas keissi.

FlexMoral Oy ui talouden vastavirtaan ja kasvoi ripeästi. Koska pääomaa tarvittiin kansainvälistymisen rahoittamiseen, yhtiö suunnitteli listautumista pörssiin.

Siinä sivussa nykyiset omistajat rikastuivat. Voitto ei vannonut rehellisyyden nimiin, mutta myönsi, että myös investointipankkiiri teki järjestelyssä hyvän tilin. Sijoittajien tulonmuodostus oli epävarmempaa.

Suomalaisen taiteen kultakauden maalaukset koristivat Voiton työhuoneen seiniä. Pekka Halonen, Albert Edelfelt ja Akseli Gallen-Kallela olivat tuttuja muualtakin kuin Ateneumista.

Voitto sanoi, että nyt oli oikea momentum listautumisannille. Yhteiskuntavastuu oli nouseva trendi, joka kiinnostaa niin asiakkaita kuin sijoittajia.

FlexMoral Oy:n konsepti mahdollisti vastuullisuuden ilman sitoutumista eettisiin periaatteisiin. Sellaiselle löytyi kysyntää suhdanteista riippumatta.

Toimitusjohtaja Jacques Pyrcyr oli samaa mieltä tammipöydän toisella puolella.

Voitto ajatteli, että tämä kaveri pärjää sijoittajien kanssa: hän on miellyttävä ja terävä, eikä hirttäydy siihen, mitä perinteisessä mielessä ymmärrettiin totuudeksi.

 

Listautumisanti osa I 2/6

Kookkaat aurinkolasit peittivät puolet kasvoista, koska Penny Wartiainen ei halunnut tulla tunnistetuksi.  Jacques ei ollut yhtä tunnettu, vaikka viiksistä oli alkanut muodostua tavaramerkki.

Penny oli aikonut ottaa vain kahvin, mutta ei voinut vastustaa ravintola Qulman Bouillabaissea. Tapaaminen oli sovittu Kruununhakaan, koska se sijaitsi kantakaupungissa mutta sopivasti syrjässä.

Paljon oli muuttunut, mutta silti Jacquesin kanssa oli helppo jutella. Hän katsoi silmiin, esitti tarkentavia kysymyksiä ja oli ylipäätään kiinnostunut. Kertoi itsestään mutta ei matkustanut oman napansa ympärillä.

Penny sanoi haluavansa oman lapsen. Hän ei ollut kertonut asiasta kenellekään, koska avautumisilla oli tapana päätyä lehtien palstoille.

Jacqueline on maailman ihanin tyttö, sanoi Jacques, hän on parasta, mitä minulle on tapahtunut.

Penny toivoi saavansa joskus yhtä hurmaavan tytön. Tai pojan.

Jacques halusi lisää lapsia, jos perheen kokoonpano olisi sopiva.

– Nähdäänkö uudestaan?

– Nähdään.

 

Listautumisanti osa I 3/6

Pottakoulu ei mennyt putkeen, mutta luokallekaan ei voinut jättää.

Kaikki oppivat jossakin vaiheessa kuiviksi, ajatteli Pouilly. Hän käynnisti pesukoneen ja tyhjensi kuivausrummun, kaikki kolme tekivät täyttä työpäivää.

Tyhjä potta odotti kylpyhuoneen lattialla onnistumisia.

Jacques suihkutteli ammeessa seisovaa Jacquelinea, joka nauroi joka kerta, kun vesisuihku osui kasvoihin. Pesun lomassa Jacques kysyi, miten kirkkovarauksen kanssa kävi.

Maistraatissa vihkimisen saisi hoidettua nopeammin, pohti Pouilly.

Jacques suosi kirkkohäitä ja luuli heidän olleen samoilla linjoilla. Mikä oli kääntänyt pään?

Kuka? Se oli oikea kysymys, totesi Pouilly.

Jos kirkkohäät kiinnostivat, niin Jacques saisi tutustua kanslisti Ainikki Nuivaseen.

Pörssilistautumisen järjestelyt söivät aikaa, mutta Jacques lupasi hoitaa asian.

 

Listautumisanti osa I 4/6

Viihdelehden toimitus oli kokoontunut maanantaipalaveriin. Kukaan ei ollut krapulassa, koska tehokkuusvaateet olivat lähettäneet boheemit kilometritehtaalle.

Otsat olivat rypyssä ja ilmeet vakavia, vaikka keskusteltiin siitä, kumpi on suurempi uutinen, kohukaunottaren tatuointisuunnitelmat vai teinitähden tuleva äänenmurros.

Pienessä maassa kärsittiin alituisesta uutispulasta. Siksi niitä piti keksiä.

Kita Vainola ei jaksanut keskittyä päätoimittajan yksinpuheluun. Kita epäili, ettei Aimo Tampiola tunnistaisi uutista, vaikka se sanoisi käsipäivää.

Jotta aika ei menisi täysin hukkaan, Kita avasi kannettavan ja selaili vinkkilinjalle tulleita lukijakuvia. Toisen luokan tähdet olivat viihtyneet radalla, mutta yksi kuva poikkesi muista.

Kuvanlaatu oli huono, mutta Kita tunnisti aurinkolasien takaa Penny Wartiaisen. Seuralainen oli selin, eikä hänen kasvojaan näkynyt. Miehessä oli kuitenkin jotain tuttua.

Melko vilkas seuraelämä, ajatteli Kita. Hän poisti kuvan, koska ei halunnut muiden pääsevän jäljille.

 

Listautumisanti osa I 5/6

Ulko-ovi narisi kuin television asiantuntijapaneeli.

Jacques oli varma, että kirkkoherranviraston tuulikaapissa oli aikakone. Se kuljetti aikaan ja paikkaan, jossa ei tunnettu asiakaspalvelun käsitettä. Jonotus kesti 1,5 tuntia, koska ei ollut ruuhkaa.

– Seuraava, sanoi kanslisti Ainikki Nuivanen ja kiristi nutturaansa.

– Haluaisin varata vihkikirkon.

– Ette ole ainoa. Varataanko samalla useampi aika?

– Miksi ihmeessä?

– Herran morsian voi tarvita lisävarauksia, koska sulhot vaihtuvat vauhdikkaasti.

– Ilahduttavaa huomaavaisuutta mutta yksi varaus riittää.

– Seuraavat vapaat ajat ovat vuoden 2017 loppupuolella.

– Eikö yhtään aikaisemmin?

– Ei.

– Voitteko tarkistaa, onko tullut peruutuksia?

– En.

– Asiasta toiseen, olin eilen iltakävelyllä Keskuspuistossa.

– Mitä sitten?

– Rouva ulkoilutti siellä koiraansa.

– Saatoin ulkoiluttaa.

– Näytti siltä, että rouva usutti dobermannin lenkkeilijän kimppuun.

– Koira pääsi irti epähuomiossa.

– Niin varmasti. Tilanne on kuitenkin mahdollista ymmärtää väärin.

– Miten sellaisen voi välttää?

– Katsomalla, onko varauskalenteriin tullut peruutuksia.

– Juuri äsken tuli yksi peruutus.

– Kiitos avuliaisuudesta!

 

Listautumisanti osa I 6/6

Klinikka oli kaakeloitu, valkoinen ja steriili. Ilma tuoksui puhdistusaineelta, mutta Magnus von Fyrckendorfin nenä ei sitä havainnut. Uusi tuoksu teki tuttavuutta nenäontelon hajusolujen kanssa.

Magnus levitti viiksivahaa ja kampasi karvat läpi pienellä kammalla. Näin vaha levisi tasaisesti joka paikkaan. Hän otti lisää vahaa sormenpäihin ja muotoili viiksien kärjet pyörivällä liikkeelle.

Lopputulos oli juuri sitä mitä piti.

Istanbulilainen viiksisiirteisiin erikoistunut klinikka oli tehnyt erinomaista työtä. Kirurgi Aslan Mustafatazze oli aikaisemmin tehnyt hiussiirteitä, mutta sitten hän oli haistanut markkinaraon miesten nenän alta. Sen jälkeen Aslan oli hankkinut uuden talon, auton ja vaimon.

Sanonnan mukaan mies ilman viiksiä on kuin talo ilman parveketta, Aslan kertoi. Hänellä oli tapana sanoa niin kaikille asiakkailleen.

Magnuksen mielestä paikallisessa kansanviisaudessa saattoi olla totuutta mukana, mutta se ei ollut syy viiksien hankintaan. Oli aika siirtyä suunnitelman seuraavan vaiheeseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s