1. Ainikki

1. Ainikki 1/4

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, hoilasi juhlaväki liikuntasalissa. Epävireinen laulu otti ylioppilas Ainikki Nuivasen korviin.

Ainikki ei voinut sietää lahjattomuutta ja vielä vähemmän sitä, että joku ei tiedostanut sitä itse. Fiksuinta, mitä tyhmä saattoi tehdä, oli pitää suunsa kiinni.

Sormet korvissa helpottivat oloa. Olisi tehnyt mieli laittaa silmät kiinni, jottei olisi nähnyt kitoja, jotka aukenivat ja sulkeutuivat kuin ruokaa vaativan linnunpojan nokka.

Kun Suvivirsi oli pahoinpidelty, rehtori kiipesi puhujapönttöön. Se oli Ainikin mielestä somaa, koska näin saatiin kaksi pönttöä samaan kuvaan.

Rehtori kehui ylioppilaita parhaaksi vuosikerraksi miesmuistiin. Ainikki epäili rehtoria dementikoksi, koska arvosanat olivat Orimattilan yhteislyseon historian huonommat.  Takatukan ja permanentin määrä korreloi käänteisesti älyllisen suorituskyvyn kanssa niin kuin koulun priimus oli epäillyt.

Uusilla ylioppilailla oli edessään valoisa tulevaisuus, vakuutti rehtori. Ainikki ei ollut siitä yhtä varma, eikä ajatellut pitää sitä omana tietonaan. Akateemisen sivistyksen tavoittelu oli kai valkolakin suorittamisen tarkoitus, mutta se jäisi näille urpoille kaukaiseksi haaveeksi.

Rehtori kiitti yleisöä ja kertoi, että ylioppilaan puheen tulisi pitämään koulun ainoa kuuden laudaturin oppilas.  Ainikki nousi seisomaan ja suoristi kukkamekon helmat. Hiuksia ei tarvinnut korjata, koska ne olivat nutturalla valkolakin alla.

 

1. Ainikki 2/4

Nuorten miesten luulot olivat suuret ja puheet sitäkin suuremmat. Naisseikkailuissa riitti kerrottavaa, vaikka kokemuksia oli kertynyt lähinnä pakeista.

Ainikki Nuivanen päätteli miesten kompuroineen pahasti evoluutiossa, mutta niiden mielikuvitus oli ylikehittynyt. Miehiä ei olisi enää olemassa, ellei suvunjatkamiseen tarvittaisi molempia sukupuolia.

Kotibileet olivat Ainikin mielestä tylsä instituutio: alkoholin voimin opeteltiin ihmissuhdetaitoja, joita tarvittiin myöhemmin parinmuodostuksessa.

Jotta käsitys vahvistuisi, Ainikki oli tullut luokkatoveri Moona Haukkalan järjestämiin bileisiin.

Bananaraman hempukat sätkivät 24 tuuman väritelevisiossa ja luulivat olevansa venuksia. Helmeilevä omenaviini viritteli koiraiden itsetuntoa ja haluja.

Ainikki vinkkasi yhden luokseen ja istutti viereensä sohvalle.

Aito orimattilalainen gigolo yritti suudella, mutta hampaat kolisivat yhteen. Oho, totesi herrasmies ja työnsi sen jälkeen kielensä melkein neidon kurkkuun asti.

Ainikkia otti päähän, että miehille piti kädestä pitäen opettaa, miten naisia pidellään. Hän kiitti seurasta ja kertoi lähtevänsä kotiin. Naissankari tiedusteli mahdollisuutta päästä saatille. Juu ei, totesi Ainikki.

 

1. Ainikki 3/4

Lukkiutumattomat jarrut tärisivät, torvet soivat ja kuljettajat kävivät kuumina. Orimattilan kylänraitti oli herännyt eloon.

Ainikki Nuivasen mielestä ihmiskunta näytti parhaat puolensa liikenteessä. Sivistys oli vain verho, jonka takana pätivät viidakon lait.

Onneksi oli tullut mentyä autokouluun. Se oli niitä harvoja asioita, joita Ainikki oli tehnyt siksi, että muutkin tekivät niin.

Ajo-opettaja ei ollut penaalin terävin kynä, mutta reaktiokyky oli ollut kohdallaan.

Ainikki oli jättänyt jarruttamatta ja antanut Jami Trafilundin jarruttaa paniikissa kolarien välttämiseksi. Ensimmäisen ajotunnin jälkeen Jami oli marssinut työterveyshuoltoon ja vaatinut bentsodiatsepiini-reseptin.

Autokoulusta oli jäänyt hyviä muistoja, mutta se oli ollut vasta alkua. Ajokortti oli antanut liikkumisen vapauden ja avannut uuden maailman, jota hallitsivat alkukantaiset voimat.

Kello oli pitänyt vauhtia, huomasi Ainikki. Oli aika jättää kirkon, elintarvikekioskin ja rättikaupan muodostama taajama ja palata kyliltä kotiin.

Ainikki näki jotain tienpientareella ja pysähtyi tarkistamaan, mistä oli kyse. Ruohikossa makasi dobermannin pentu, joka oli ilmeisesti törmännyt autoon.

Koiran rintakehä kohoili hengityksen tahdissa. Ainikki nosti pennun etupenkille ja ajoi eläinlääkärien luokse välittämättä nopeusrajoituksista. Perillä hänellä oli yksi kysymys.

Selviääkö se?

Kyllä tästä vielä koira tulee.

 

1. Ainikki 4/4

Männyt kurottivat hiekkaharjusta kohti taivasta. Metsänvaltiaat pysyivät piilossa, sillä luontoa hallitsi ihminen.

Huitomisesta päätellen jahtikumppanit eivät olleet kuulleet hyttysmyrkystä. Hirvi lepäsi peräkärryssä, kaatajat käristivät makkaroitaan nuotiolla.

Metsästys on hieno harrastus, koska siinä saa liikkua luonnossa, selittivät jotkut. Ainikki Nuivanen nautti saaliin kaatamisesta, mikä kutitteli aivokuoren muinaisaikaisia kerroksia.

Ainikki otti puukon tupesta, pyyhkäisi veret maastohousuihin ja veisti itselleen makkaratikun. Huiluntuhti napsahti lupaavasti, kun Ainikki lävisti makkaran.

Metsästyksenjohtaja kyseli, oliko tyttö nähnyt noin isoa aikaisemmin. En tässä seurassa, muualla oli tullut vastaan prinssinakkia suurempaa, totesi Ainikki.

Vuorineuvos haki rohkaisua taskumatistaan. Ainikki tunnisti haavoitetun, kun näki sellaisen. Olisi ollut julmaa jättää otus kitumaan, joten se piti lopettaa.

– Jos naukkailisit vähemmän konjakkia passipaikalla, niin voisit osua elefanttia pienempään eläimeen, sanoi Ainikki.

Vuorineuvoksen naama punertui, nenä punotti entuudestaan. Metsästyksenjohtajalle tuli niin kiireellisiä asioita hoidettavaksi kotopuolessa, että osuus saalista jäi ottamatta mukaan.

Metsästäjien piti olla saalistajia, mutta suurin osa oli paossa pirttihirmua, mietti Ainikki. Koiranpentu pyöri laumanjohtajan jaloissa. Ainikki leikkasi palan makkaraa, puhalteli sopivaksi ja antoi Rommelille.

Advertisement