3. Ainikki 1/4
Koiranpennun voi kirjata hävikkiin, mutta siitä huolimatta tilit piti tasata. Dobermanni oli rauhoittunut männyn alla, joten Visa Lombacka kiipesi alas.
Ainikki Nuivanen oli sitä ennen käynyt puun alla kehumassa kiipeilytaitoja. Oli ollut yllättynyt ketteryydestä ja mennyt sitten menojaan.
Visa nyppi havunneulasia hiuksistaan, jotka kasvoivat korvien päällä ja takaraivolla. Päälakeen ei ollut tarttunut mitään.
Suunnitelma alkoi kehittyä Visan paljaan päänahan alla.
Eläimet olivat Ainikin heikko kohta, ja sitä voisi käyttää hyväkseen. Visa katseli Geldaa ja mietti, että koiranpennun emoa voisi käyttää houkutuslintuna.
Visa kytki hihnan Geldan kaulapantaan ja palasi kotiin. Hän nappasi tenniskerhon avaimet naulasta, poimi pussillisen tomaatteja puutarhasta ja otti autotallista työkalut ja liikkeentunnistimen.
Mimmi Lombacka kysyi, mihin matka. Visan mukaan tenniskerholla oli tehty ilkivaltaa. Sen vuoksi kerholaiset vartioivat kenttää ympäri vuorokauden.
Mihin tomaatteja tarvitaan? tiedusteli Mimmi. Visa sanoi, ettei pärjännyt koko yötä ilman eväitä. Selitys ei mennyt läpi, mutta Visa jätti silti utelijan ulko-ovelle.
Tenniskentällä päivän pelit oli pelattu, ja illan hämärä tarjosi työrauhan.
Visa asensi liikkeentunnistimen ja kytki sen valonheittimiin ja pallotykkiin, jonka säiliö sai täytteeksi tomaatit. Sopiva laukaisunopeus oli maksimi.
Koiranhihnan Visa sitoi verkkoaitaan ja jätti tenniskentän portin auki. Ansa oli valmis, joten seuraava etappi oli lähin puhelinkoppi.
3. Ainikki 2/4
Maanviljelijä Uljas Nuivanen tiesi, miten traktori korjataan ja talo rakennetaan. Jos jotain ei osannut, sen pystyi opettelemaan. Apua ei pyydetty eikä neuvoja otettu vastaan.
Seinäpuhelin soi. Nuivasella, vastasi Uljas ja huusi sitten tytärtään puhelimeen. Ainikki kysyi, kuka soittaa. Soittaja ei ollut osannut nimeään kertoa, totesi Uljas.
Haloo, sanoi Ainikki. Visa käski tulla tenniskerhon kentällä – heti. Ainikki tiedusteli, miksi sinne pitäisi lähteä tähän aikaan.
Visa muistutti, että hänellä oli yhä koiranpennun emo hallussaan. Sen kävisi huonosti, ellei tyttö tekisi niin kuin käskettiin.
Kyseessä oli ilmiselvä ansa, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Ainikki sanoi tulevansa. Mitä nopeammin, sitä parempi, totesi Visa.
Polkupyörä nojasi ulkoseinää vasten. Ainikki hyppäsi sen päälle ja polkaisi vauhtiin. Matka taittui joutuisasti, mutta Ainikista tuntui, että joku seurasi häntä.
Ainikki pysähtyi mäelle, josta pystyi tähystämään tenniskentälle. Hämärässä näytti siltä, että tenniskentän portti oli auki ja siellä oli koira sidottuna aitaan.
Menen katsomaan lähempää, päätti Ainikki. Se jäi yritykseksi, koska paikallinen naissankari Sulo Lemmetty kurvasi pyörällä eteen ja sulki tien.
– Hei kulta, et ole kuten muut tytöt.
– Tiedän.
– Tiedätkö, että meistä tulisi hyvä pari?
– Minulla ei ole aikaa tällaiseen. Väisty!
– Kukaan ei pysty vastustamaan tätä vetovoimaa.
– Ei se niin vaikeaa ole.
Sulo kietoi kätensä neidon ympärille ja sitten lukko naksahti kiinni. Ainikki huomasi, että heidät oli kytketty yhteen metalliketjulla.
Silmissä sumeni, koska paikallisen gigolon vuoksi koiran kävisi huonosti.
Ainikki polkaisi koko painollaan Sulon peukkuvarpaan päälle. Nuorimies hyppäsi ilmaan sillä seurauksella, että molemmat kaatuivat ja vierivät mäkeä alas metsään.
3. Ainikki 3/4
Kauneus ei ole itseisarvo vaan väline muiden päämäärien saavuttamiseksi: – Kerro, kerro kuvastin, ken on Orimattilassa rikkahin? sanoi Mimmi Lombacka ja oli tyytyväinen peilin vastaukseen.
Kyläläiset jännittivät lottoa television edessä, mutta Mimmi ei ollut tyytynyt haaveilemaan rikastumisesta. Projekti ei ollut helppo, koska verokalenterin kärkinimi oli ollut naimisissa.
Vuoden päivät Mimmi oli ollut nuori hupakko, joka oli joutunut charmantin herran pauloihin. Pimeässä neito oli joutunut kuvittelemaan hiukset päälaelle. Lopulta Visa oli kirjoittanut nimensä avioeropapereihin, ja papin aamenen jälkeen loppui näyttely.
Vaikutti siltä, että ote aviomiehestä oli alkanut lipsua. Oliko Visalla avioliiton ulkopuolinen suhde? Mies oli pettänyt ensimmäistä vaimoaan, miksei siis toistakin.
Tenniskerhon yövartiointi oli puppua. Olisi parempi mennä paikan päälle ja selvittää, mitä tukaton touhusi ja kenen kanssa.
Mimmi oli lopettanut kävelemisen, kun oli saanut avomallisen Mercedes-Benz SL:n. Hän pysäköi auton sivutielle ja hiipi hämärän suojissa tenniskentälle.
Ykköskentän portti oli auki, Gelda makasi punaisella massalla. Mimmi kutsui koiraa nimeltä ja käveli ympärilleen vilkuillen kentälle.
Valonheittimet syttyivät, ja pallotykki sinkosi tomaatit ilmaan.
3. Ainikki 4/4
Juokseminen oli meditaatiota. Jalat tekivät raskaan työn, kädet seurasivat rytmiä ja pää tyhjeni ajatuksista.
Laina Lombacka oli avioeron jälkeen alkanut juosta säännöllisesti. Aluksi lenkit olivat lyhyitä, mutta ne olivat pidentyneet kunnon kohotessa. Seuraava tavoite oli Helsinki City Marathon.
Hengitys vei happea keuhkoihin, verenkierto kuljetti sen lihaksiin. Flow-tilan rikkoi tenniskerhon ykköskentän valonheittimet.
Meni hetki, että silmät tottuivat valoon, mutta korvat kuulivat tutun ääneen: Ei, älä mene sinne!
Mitä se Visa siellä vinkuu? mietti Laina itsekseen.
Sitten alkoi näytelmä, jolle oli pakko antaa viisi tähteä. Aviomiehen vampannut onnenonkija sai täysosuman tomaatteja niskaansa.
Visa ryntäsi pusikosta ja ihmetteli, miksi nainen oli tullut paikalle. Myös Mimmi halusi tietää, mitä Visa teki tenniskentällä ja vaati selitystä tomaattisateelle.
Se oli tarkoitettu toiselle, kertoi Visa. Mimmi kysyi, onko sinulla joku toinen. Sitä Visa ei ollut tarkoittanut, mutta se ei riittänyt vakuuttamaan mustasukkaista.
Jokin Lainan sisällä liikahti, kun Visa löysi miehen itsestään.
– Kuules nyt ketsuppityttö, lopeta se kimittäminen. Tee vaihteeksi jotain hyödyllistä. Mene vaikka Heinzin mainokseen.
Laina käveli Visan luokse tenniskentälle: Olisiko seikkailut seikkailtu? Mennäänkö kotiin?
Visa otti Lainaa kädestä. He jatkoivat taivalta yhdessä, Mimmi jäi tällä pysäkillä kyydistä pois.
Opportunistin tukipiste • 