4. Ainikki

4. Ainikki 1/6

Öinen metsä oli rauhallinen. Eläimet liikkuivat pimeän suojissa, joku pöllö huhuili lajitoveriensa perään. Kaksi toisiinsa kietoutunutta tuli mäkeä alas rymisten.

Parin matka päättyi ojan pohjalle, joka oli lämpimän kesän vuoksi kuiva. Ainikki Nuivasta ei kiinnostanut, oliko ojassa vettä vai ei. Hän tarkasteli tilannetta päältä, Sulo Lemmetty oli jäänyt alimmaiseksi.

Metalliketju ja lukko pitivät kaksikon yhdessä. Ainikki ei nauttinut läheisyydestä. Missä avain on? hän kysyi. Siitä Sulolla ei ollut tietoa.

Ainikki otti kiinni sieltä, mistä naistenmies halusi, mutta voima oli toiveita suurempi.

Nyt kerrot, missä ne avaimet ovat tai seuraavaksi leikitään pähkinän särkijää, Ainikki totesi. Sulon muisti alkoi toimia kannustuksen avulla. Poikasopraanon ääni kertoi, että avaimet olivat polkupyörän luona.

Sulolla ei ollut ideoita, miten sinne päästäisiin. Ainikki käski miehen pystyyn, pienin askelin ja tasatahtia he alkoivat edetä kohti mäen lakea.

Puolessa välissä Sulo yritti suudella, mutta Ainikki oli varuillaan ja pukkasi huulen halki. Se auttoi Suloa keskittymään kiipeämiseen.

Varttia myöhemmin Ainikki vapautti itsensä syleilystä. Hän korosti, että lähentelyä ei ollut tapahtunut. Mikäli tieto leviäisi, jollekin kävisi huonosti.

Ainikki tarkisti, että Sulo ymmärsi asian. Sulo vakuutti, että asia oli jakelussa kuin aamuposti. Tapahtumasta ei hiiskuttaisi kenelläkään.

 

4. Ainikki 2/6

Rahaa pystyi aina naimaan lisää, mutta vaikutusvallan menetys otti päähän. Mimmi Lombacka os. Vamppisaari pyyhki tomaatit dekolteesta ja puhisi kiukusta.

Rouva Lombackalla oli taattu asema Orimattilassa, mutta ex-rouva Lombackaa ei kutsuttu taidenäyttelyn avajaisiin eikä Lions-klubin tapahtumiin.

Avioeroa merkkimiehen kanssa voisi käyttää ponnahduslautana kunnallisvaaleissa, mutta Mimmi ei ollut kiinnostunut valtuustopaikasta.

Ainikki Nuivasta ei harmittanut yhtään, vaikka ei ollut ehtinyt pelastamaan koiranpennun emoa, joka makasi maassa ja ihmetteli ihmisten touhuja.

Vihollisen vihollinen on ystävä, järkeili Ainikki. Voimapolitiikan opeista oli iloa kansainvälisten suhteiden lisäksi käytännön elämässä.

Mimmi ei varsinaisesti tuntenut Ainikkia, mutta juorukellot olivat tiedottaneet, että Nuivasen tyttö oli kirjoittanut kuusi laudaturia. Saman tiedon olisi saanut paikallislehdestä, jos olisi sellaista lukenut.

Jotakuta muuta tilanne olisi hymyilyttänyt, mutta Ainikki asteli tenniskentälle ilmeettömänä. Sen vuoksi Mimmi kuunteli, mitä asiaa kyselijä oli toimittamassa.

 

4. Ainikki 3/6

Orimattilalla oli komea nimi, mutta kylää vaivasi krooninen pula kelvollisista miehistä. Tätä mieltä oli Moona Haukkanen, joka silmäili paikallista tarjontaa.

Nuoret olivat kokoontuneet autogrillille viettämään perjantai-iltaa.

Grillinpitäjä Eine Soosivuori hädin tuskin mahtui sisälle valtakuntaansa. Höyry piti nakkimakkarat ja emännän lämpimänä. Naama punaisena ja otsa hiessä Eine tarjoili hodareita ja lihapiirakoita.

Hiukset olivat verkon suojissa elintarviketarkastajan vaatimuksesta, mutta uppopaistamisessa käytettävää rasvaa ei virkamiehen käskystä vaihdettu.

Kaksi nuorta kukkoa kilpaili Moonan suosiosta, koska he tiesivät, että varma nakki oli grillin suosituin annos. Moona ei jaksanut innostua Clearasilia partavetenä käyttäjien takatukkien kosiskeluista.

Se kävi miehisen itsetunnon päälle, joten kaksikko päätti ottaa matsia keskenään. Eine lyllersi valaistusta kopista ulos, otti poikia korvista kiinni ja uhkasi istua päälle, jollei meno rauhoitu.

Ilta oli haukotuksen arvoinen, mutta Moonan aistit terävöityivät, kun Sulo Lemmetty ajoi kevytmoottoripyörällä autogrillin parkkipaikalle.

Sulo ripusti kypärän ohjaussarveen ja marssi maahan syljeskelevien rinkiin. No, miten Ainikin kanssa meni? kuului kysymys.

Pelimies ei ammu huteja, totesi Sulo.

 

4. Ainikki 4/6

Rotary-klubin tilat sijaitsivat kaksikerroksisen punatiilitalon toisessa kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa Osuuspankki palveli asiakkaitaan virka-aikaan eikä yhtään sen yli.

Joka vuosi rotary-klubi palkitsi parhaiten ylioppilaskirjoituksissa menestyneen 1 000 markan stipendillä. Sen luovutti klubin presidentti ylioppilaiden kunniaksi järjestetyssä juhlatilaisuudessa.

Visa Lombacka kilpaili pianonkielen kanssa kireydestä. Hän luki palkittua ylioppilasta ylistävää puhetta suoraan paperista, joka löytäisi tien roskakoriin heti tilaisuuden jälkeen.

Ainikki Nuivanen kiitti klubin presidenttiä kauniista sanoista. Erityisen arvon sanoille antoi se, että ne tulivat suoraan sydämestä.

Ainikista kehuja oli mukavampi kuunnella kuin haukkuja. Ylioppilaskirjoitusten taso oli tosin ollut Orimattilassa surkea, mikä himmensi saavutuksen arvoa. Se, että on paras huonoista, ei anna syytä suureen juhlaan, mutta stipendille löytyi käyttöä.

Kiitos, sanoi Ainikki ja istui Moona Haukkasen viereen. Pitopalvelu otti ohjat käsiinsä ja aloitti kahvi- ja kakkutarjoilun. Ainikki ohjasti tarjoilijaa jättämään kahviin maitovaran.

Moona kysyi priimusoppilaalta, tietääkö tämä, millaisia juttuja Sulo Lemmetty levittelee kylillä. Onko niissä perää? Ainikki ei halunnut ottaa kantaa asiaan, mutta lupasi palata, kun kerrottavaa ilmenee.

Sulo ei ilmeisesti ymmärtänyt, millaiseen leikkiin oli ryhtynyt.

 

4. Ainikki 5/6

Kevytmoottoripyörä piti ääntä, joka sai nuorukaisen tuntemaan ylpeyttä, mutta joka toi hymyn oikean moottoripyörän omistajan kasvoille.

Sulo Lemmetyllä oli muutenkin aihetta tyytyväisyyteen.

Naistenmiehen vaisto oli jälleen ollut oikeassa: Ainikki Nuivanen oli vain näytellyt vaikeasti saatavaa. Povitaskussa oli siitä todistuksena hajuvedeltä tuoksuva kirje, joka oli allekirjoitettu punatuilla huulilla.

Kirjeen ohjeiden mukaisesti Sulo pysäköi kevarinsa metsän suojiin Nuivasen maatilan rajalle. Maahan oli ripoteltu ruusun terälehtiä, joita piti seurata.

Lehdet johdattivat pihapiirin reunalla olevaan aittaan. Sulo koputti oveen ja lauloi ”Kop, kop, kop – avaa rakas, kop, kop,kop – avaa hakas.”

Nyt se turpa kiinni, ettei tunnelma mene pilalle, sanoi Ainikki oven raosta.

Pöydällä oli Egri Bikavér -punaviiniä karahvissa hengittämässä ja kaksi lasia. Sulo sanoi, että järjestelyt ovat huippuluokkaa. Suunnitteluun on panostettu, totesi Ainikki.

Ainikki laittoi Laura Braniganin kasetin soittimeen, ja laulajatar menetti itsekontrollinsa miehen vuoksi.

Sulo kaatoi punaviinin laseihin. Ainikki siveli miehen korvannipukkaa, kun tämä kumosi ensimmäisen lasillisen yhdellä kulauksella.

Se ei jäänyt illan viimeiseksi kaadoksi, pohti Sulo, kun Ainikki ohjasi hänet kohti vuodetta. Sen jälkeen puhe alkoi sammaltaa, askel horjua ja tajunta pimeni ennen maalia.

Aamulla Sulo heräsi ja hieroi kohmeloisia ohimoitaan. Hän nousi sängystä ja löysi pöydältä kirjeen: ”Kiitos kulta ihanasta yöstä! Voitko poistua vaivihkaa, jottei isä huomaa sinua. Pus, Ainikki”

 

4. Ainikki 6/6

Katuvalot syttyivät helminauhaksi tien varteen. Autogrilli loisti majakkana, joka kutsui kanssakäymisestä kiinnostuneet luokseen.

Ainikilla ei ollut tapana viettää iltoja grillillä, koska tuppukylän ”kuka on kenenkin kaa” -leikit eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.

Nyt kiinnostivat.

Ainikki leikkasi sipulin puolikkaiksi ja puristeli niitä silmien edessä. Silmät alkoivat punottaa ja vuotaa. Työnsä tehtyään sipulit lähtivät kaaressa metsään.

Nyyhkyttäen Ainikki käveli Moona Haukkasen luokse. Moona ei ollut aikaisemmin nähnyt ystäväänsä minkään tunteensa vallassa, joten hän kysyi ihmeissään, mikä oli hätänä.

Miehiin ei voi luottaa, tilitti Ainikki. Oli ollut pakko laittaa bänks Sulo Lemmetyn kanssa. Moona sanoi Ainikin olevan aivan liian hyvä Sulolle, maailmalla odotti joku parempi.

Miksi suhde päättyi? uteli Moona. Ainikki alkoi nyyhkyttää kovempaa. Se oli liian kamalaa kerrottavaksi. Moona vakuutti puhumisen helpottavan.

Ainikki oli löytänyt Sulon toisen kanssa. Se tavallinen tarina, totesi Moona. Ainikin mukaan ei ihan tavallinen: Sulo oli yllätetty navetasta Mansikin kanssa.

Sitä Moona ei voinut uskoa. Auttaisivatko polaroid-kuvat uskomaan? tiedusteli Ainikki. Moona kysyi, saisiko hän pitää kuvat. Sillä ehdolla, että et näytä niitä kenellekään, sanoi Ainikki.

Advertisement