3. jatkokertomus

Prologi

Sinebrychoffin suku tuli aikanaan Suomeen Venäjältä ennen kuin perusti panimon, jonka sittemmin myi maailmalle.

Pjotr Skeptinovia ei kiinnostanut suomalainen teollisuushistoria, Sinebrychoffin puisto sattui olemaan hyvä kohtaamispaikka.

Lapset leikkivät nurmikolla, vanhemmat katselivat päältä. Puiden alla haalariasuiset opiskelijat siemailivat Koffia tölkistä.

Hilkka Minerva istui Pjotrin viereen penkille.

Hilkka oli pyytänyt FSB:n paikallisosaston päälliköltä palvelusta: nainen halusi päästä Boris Gigolovista eroon. Pjotr oli luvannut järjestää asian, eikä siitä ollut yhtään ylimääräistä vaivaa.

Suojelupoliisi oli ilmoittanut, että kyseinen agentti on ei-toivottu. Borikselle olisi tullut joka tapauksessa lähtö maasta, mutta Hilkka ei tiennyt sitä. Nyt poliitikko oli palveluksen velkaa.

Pjotr pyysi Hilkkaa antamaan lukulasinsa. Hilkka ojensi kotelon, ja Pjotr antoi toisen takaisin.

Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja saisi käyttää lukulaseja kokouksissa. Silmien räpsäyttäminen aktivoi kamera, joka sijaitsi linsseissä.

Erityisesti Pjotria kiinnosti EU:n huippukokousten asialista, josta pääministeri informoi valiokuntaa etukäteen.

Joka perjantai Hilkka saisi katsoa, minkä ravintolan Hesarin Nyt-liite oli arvioinut. Kyseisen ravintolan naistenhuoneesta löytyisi silmälasikotelo.

Jätä vanhat lasit ja ota uudet mukaan, neuvoi Pjotr.

1. osa

Eduskuntatalo oli kivilinna, jonka arkkitehtuuri innoitti lähinnä pakastearkkujen suunnittelijoita. Ohi kulkeva Mannerheimintie oli tukossa, koska linja-auto oli jäänyt poikittain ratikkakiskoille.

Kuka tahansa osasi keinahdella tasamaalla, mutta kymmenen sentin koroissa portailla suoritus vaati taitoa.

Pouilly Veivarilta se onnistui.

Miehet kilpailivat siitä, kuka sai pitää ovea auki. Nainen palkitsi voittajan hymyllä, joka palautti aikamiehen poikuuteen.

Pouilly laski Louis Vuittonin käsilaukun hihnalle ja käveli metallinpaljastimen läpi. Vahtimestari ei saanut silmiään irti silikonilla viimeistellystä ryhdistä, jota jakkupuku myötäili.

Sisään olisi voinut kuljettaa kertasingon, eikä vahtimestari olisi huomannut mitään.

Konsulttitoimisto FlexMoral Oy oli menestynyt hyvin yksityisellä puolella, mutta julkishallinnon kanssa oli ollut vaikeaa. Siksi toimitusjohtaja Veivar oli päättänyt rahoittaa eräiden ehdokkaiden vaalikassaa.

Nyt investointi maksoi itsensä takaisin.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli kutsunut eduskuntaan keskustelemaan selvityshankkeesta. Työstä saatava korvaus ei ollut huomattava, mutta se nostaisi yrityksen profiilia ja poikisi lisää töitä.

Aulassa Hilkan henkilökohtainen avustaja Mika Juippila tervehti Pouillya ja ohjasi vieraan esimiehensä työhuoneeseen. Mika oli puoluetoimiston hautomosta pullautettu broileri, jota marinoitiin, kunnes paisti oli valmis myytäväksi äänestäjille.

Avustaja sai luvan hakea kahvia.

Kun kohteliaisuudet oli vaihdettu ja kahvi saapunut, Hilkka tarjosi sen pidemmittä puheitta selvitysmiehen tehtävää. Pouillya kiinnosti hankkeen yksityiskohdat. Hilkan mukaan tarkoituksena oli kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia.

– En luonnollisesti halua millään tavoin vaikuttaa selvitystyön sisältöön, mutta tässä olisivat loppuraportin toimenpidesuositukset, Hilkka sanoi.

Pouilly luotti, että tältä pohjalta olisi mahdollista toteuttaa puolueeton selvitystyö.

2. osa

Kasviksiin ja proteiiniin tottunut vatsalaukku oli ihmeissään. Hiilihydraatit ja rasva velloivat ympäriinsä ja etsivät ulospääsyä. Alaspäin vievä tie oli tukossa, joten oli pyrittävä sinne, mistä oli tultu.

Vatsahapot tulivat heittämällä ohi vatsaportista ja korvensivat ruokatorvea.

Eros Mannströmin kasvot vääntyivät irvistykseen, kun hän röyhtäisi. Suuhun palasi pitsantäytteitä, jotka hän nieli uudestaan. Käsi pyyhkäisi otsalle nousseet hikikarpalot.

Coca-Cola helpottaa oloa, arveli Eros. Sokeroitu kasvisuutejuoma sekoittui pitsan ja metrilakun liitosta syntyneeseen mössöön, joka lähti liikkeelle entistä päättäväisemmin.

Eros otti kahdella kädellä kiinni roskakorin reunoista.

Nuorempi konstaapeli Jyry Härkä-Niskala mittaili askeleillaan Iso Roobertinkadun pituutta. Poliisi laski kätensä oksentajan hartian päälle.

On vissiin tullut nautittua vähän liikaa?

Vatsa kramppasi ja lähetti ruoan rippeet takaisin ihmisten ilmoille. Eros huitaisi käden pois olkapäältään.

Vai tällaisella asenteella ollaan liikkeellä, totesi Jyry. Poliisi otti tainnutusaseen vyöltään ja antoi 50 000 voltin tehdä tehtävänsä.

Maikki Ripsivuo ja Sardina Feikkilehti väistivät maassa sätkivää häirikköä, jonka poliisi onnistui taltuttamaan.

Jyry arvioi asiakkaan saaneen tarpeeksi sähköä.

Lihakset alkoivat taas totella, ja Eros pystyi liikkumaan. Poliisi komensi olemaan paikallaan, mutta käsky ei mennyt jakeluun.

Eros näki Maikin pitävän Sardinaa kädestä kiinni. Mies huusi naisen nimeä ja pyrki pystyyn. Poliisi antoi uuden annoksen.

Maikki kiristi tahtia ja puristi Sardinan kättä entistä kovempaa.

Oliko mies tuttu? kysyi Sardina. Maikki myönsi näin olevan, vaikka harkitsi valehtelua. Totuus ei toiminut kaikissa tilanteissa, mutta suhdetta ei voinut rakentaa valheiden varaan.

Maikki kysyi, oliko tämä nyt tässä. Sardina pudisti päätään ja kertoi, että hänkin on temmeltänyt Eroksen kanssa lemmentöissä.

Naiset jatkoivat kävelyään. Poliisi kaivoi käsiraudat esiin.

3. osa

Yksi harmaa hius oli karannut, Ainikki Nuivanen palautti sen nutturaan. Kasvoilla ei ollut ehostusta eikä hymyä.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö oli pukeutunut ajattomaan asuun. Jakkupuku ei ollut muodikas, eikä sellaiseksi koskaan tulisi, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon.

Ainikki onnitteli Jacques Pyrcyriä perheenlisäyksen johdosta. Kolme lasta kahden eri naisen kanssa. Esimies tarkisti, ymmärsikö alainen, ettei hänen tarvinnut yksin täyttää maapalloa jälkeläisillään

Jacques vakuutti perhepoliittisen päätöksenteon perustuvan harkintaan. Yksityisasiat eivät häirinneet työntekoa, eivätkä itse asiassa kuuluneet työnantajalle.

Ainikki myönsi näin periaatteessa olevan, mutta käytännössä asiat saattoivat olla toisin. Ei kai viiksiniekka kuvitellut, että hänet oli rekrytoitu säihkyvän älyn tai komean ulkomuodon vuoksi?

Jacques ei tiennyt tarkalleen, miksi hänet oli palkattu, mutta kuulisi mielellään syyn.

Ainikin mukaan Suomessa toimi eräs alan freelancer, joka teki töitä mihin tahansa ilmansuuntaan sopivaa korvausta vastaan. Nyt tämä seteliselkäranka huseerasi eduskunnassa selvitysmiehenä.

Jacques saisi komennuksen Arkadianmäelle, ja siellä pitäisi ottaa selvää naikkosen aikeista.

Eduskunnan pääsihteeri Teppo Siitinen oli suojelupoliisin entinen päällikkö. Teppo järjestäisi hallinnollisen osaston kansliatoimiston kirjaamon arkistosta peiteviran, jonka suojissa voisi liikkua vapaasti.

Jos freelancer oli ammattilainen, eikö hän näkisi peitteen läpi, tiedusteli Jacques. Ainikin mukaan aivan varmasti – ei kai Jacques kuvitellut, että palkkaa maksettiin maallikkojen jallittamisesta.

Ainikki käski hankkiutua läheisiin väleihin hempukan kanssa. Siitä saattaa tulla sanomista kotona, arveli Jacques.

Valtionsalaisuuksia ei sopinut paljastaa edes puolisolle, huomautti Ainikki.  Jos ei kestänyt paineita, niin kannatti vaihtaa alaa.

Jacques luotti homman hoituvan. Kuka freelancer on?

Pouilly Veivar.

4. osa

Lähikauppalehti Option vuotuisessa gaalassa liike-elämän ja yhteiskunnan eliitti paistatteli omassa erinomaisuudessaan. Tapahtuma oli niin lähellä glamouria kuin pienessä maassa päästiin.

Gaala oli ehtinyt jo jatkojen puolelle.

Ravintola Tötterön vip-tiloissa pöytiin kannettiin samppanjapulloja, jotka kuitattiin firman luottokortilla.  Suomalaiset rikkaat olivat pihejä, kun kyseessä olivat omat rahat, mutta edustuskulujen kanssa ei köyhäilty.

Ulkona Espan puistossa pussikaljoittelevia paheksuttiin hiprakassa, joka oli kääntymässä humalan puolelle. Pahimman kriitikon smokkipaidan rinnuksilta pystyi lukemaan illan menyyn.

Sardina Feikkilehti kuiskasi Magnus von Fyrckendorfin korvaan, että hänen piti lähteä. Magnus maanitteli jäämään, mutta Sardinalla oli työpäivä ja vaativa pomo.

Viiksisiirreklinikan omistajana Magnus arveli, että tämän kerran voitaisiin joustaa.  Kunpa voitaisiin, sanoi Sardina.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira oli aamulla tulossa tarkastamaan Skunktazze-klinikan. Mikäli luvat haluttiin säilyttää, kaiken piti olla tiptop – myös henkilökunnan.

Vastentahtoisesti Magnus hyvästeli Sardinan.

Kaksikko poseerasi ennen lähtöä yhden pusipusikuvan Viihdelehdelle. Sardina kommentoi toimittaja Kita Vainolalle, ettei kihlasormuksia oltu vaihdettu, mutta suhde kukoisti kaikin mahdollisin tavoin.

Kita ei uskonut sanaakaan ja lähti perään, kun Sardina poistui taviksien puolelle. Siellä kumpainenkaan ei tavallisesti viihtynyt, mikä vahvisti toimittajan epäluuloa.

Varjostaja kadotti hetkeksi seurattavan. Katse kiersi salin ympäri, ja Kita näki tutut silikonit syvennyksessä, eikä Sardina ollut yksin.

Et ehtinyt pitkälle, totesi Kita, kenen kanssa juttelet?

Sardina esitteli Maikki Ripsivuon, joka oli työkaveri Skunktazze-klinikalta. Kita oli halunnut yllättää Sardinan toisen miehen kanssa, joten toimittaja lähti metsästämään uutista muualta.

Maikki ei pitänyt salailusta. Se oli Sardinan mukaan välttämätöntä, koska hän oli julkisuudessa Magnuksen naisystävä, mutta se oli pelkkää kulissia.

5. osa

Herrahissi kulki ylöspäin, katse alaspäin. Sormet sipaisivat kalapuikkoviiksiä, ja kansanedustajan suupieleen valui kuolaa. Mieleen ei mahtunut yhtään ajatusta, koska rinnat veivät kaiken huomion.

Pouilly Veivar tunsi itsensä käärmeenlumoajaksi, joka piti vallassaan vallankäyttäjää. Jotkut väittivät, että miehiä kiinnosti vain yksi asia, mutta putkiaivoihin mahtui mainiosti kaksi asiaa kerrallaan.

Merkkiääni ilmoitti ennen ovien aukeamista, että hissi oli kerroksen kohdalla. Käsilaukusta ilmestyi nenäliina, jolla Pouilly pyysi pyyhkimään suupielet.

Urpo Tyrnävä teki työtä käskettyä. Se oli järkevää, sillä käytävällä odotti televisiouutisten toimittaja kuvaajan kanssa.

Oma puolue istui hallituksessa, mutta Urpo oli ollut pimennossa koko vaalikauden. Siksi hän päätti tehdä sen, minkä jokainen julkisuuden kipeä rivikansanedustaja teki ennen vaaleja.

Urpo haukkui hallituksen ja sai oman hetkensä valokeilassa. Sitten hän palasi takaisin takarivin tahvoksi.

Pouilly jätti Urpon nauttimaan uransa huipusta. Selvitysmiehen piti olla viiden minuutin kuluttua suuren valiokunnan edessä. Siellä hän esittelisi työnsä lähtökohtia.

Vastaan käveli huonosti istuvia pukuja. Ne roikkuivat hartioiden päällä ja kiristivät keskivartalosta. Joukosta erottui räätälin valmistama puku ja vahalla viimeistellyt viikset.

Pouilly tervehti Jacquesia ja tiedusteli, mitä Supon mies teki Arkadianmäellä – työasioissa kenties? Jacques oli komennuksella, mutta enempää asiasta ei voisi kertoa.

En kai minä ole toimeksiantosi? kysyi Pouilly. Kunpa olisitkin, totesi Jacques.

Pouilly olisi jäänyt mielellään juttelemaan, mutta velvoitteet kutsuivat. Jacques ehdotti tapaamista myöhemmin kahvilassa. Eiköhän se onnistu, sanoi Pouilly.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat neitoa eteenpäin. Jacques yritti mutta ei voinut olla katsomatta perään.

6. osa

Japanilaisturistit kuvasivat suomalaisella torilla venäläisen keisarin patsasta. Kun kuvat oli otettu, opas paimensi lauman liikkeelle ja pysäytti sen tuomiokirkon ovelle.

Pääministerin virkahuoneen ikkunoista näki Senaatintorille.

Turistiryhmä on hallittava kokonaisuus, pohti Launo Matomäki, toisin kuin yhteiskunta. Suomessa ei saanut mitään aikaiseksi, koska änkyrät ja edunvalvojat ampuivat kaikki tolkulliset ideat alas.

Pääministeri oli ollut virkakautensa alussa unelmatyössä, nyt häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hiukset pakenivat otsalta, ja motivaatio oli valahtanut silmäpusseihin.

Hilkka Minerva olisi tuntenut sääliä, jos olisi kyennyt siihen, mutta hän näki vain mahdollisuuden. Pääministeri oli väsynyt työhönsä, puolueeseensa ja maahansa.

Käsi laskeutui Launon olkapäälle.

Pääministerin saavutusten arvoa ei ymmärretty, mutta historiankirjoitus korjaisi asian, sanoi Hilkka. Launo myönsi näin olevan, mutta se ei tällä hetkellä lohduttanut.

Hilkan mielestä kannatti luoda hyvät olosuhteet odotusajaksi. Ajatus oli käynyt Launon mielessä, mutta mitään sopivaa ei ollut tarjolla.

Miltä kuulostaisi paikka Euroopan keskuspankin johtokunnassa? kysyi Hilkka. Palkka oli suurempi ja työmäärä pienempi kuin pääministerillä. Luontoisedut olivat omaa luokkaansa.

Launo tiesi, että seuraavalla nimityskierroksella oli Suomen vuoro saada edustaja johtokuntaan, mutta se tapahtuisi neljän vuoden kuluttua. Kenelläkään johtokunnan nykyjäsenellä ei myöskään ollut erohaluja.

Se asia voitiin Hilkan mukaan järjestää. Launo voisi siinä tapauksessa tukea selvitysmiehen ehdotusta. Kaksikko kätteli, ja Hilkka lupasi laittaa pyörät pyörimään.

7. osa

Rauha oli saapunut karkotuksen jälkeen takaisin Väinämöisenkadulle. Mutta vain hetkeksi. Pinnasängystä kuului unituhinaa. Kaksoset nukkuivat kyljellään, kasvot toisiaan kohti.

Penny Wartiainen hiipi ulos makuuhuoneesta.

Oli kulunut kolme viikkoa siitä, kun oli viimeksi ollut aikaa katsoa peiliin. Takaisin tuijotti zombi, joka oli pukeutunut pulautusten kirjomaan paituliin ja kulahtaneisiin leggareihin.

Maailma pyöri artistin ympärillä, äidin elämä lasten ympärillä. Penny imetti, pesi peppuja, vaihtoi vaippoja ja nukutti vuorokauden ympäri ilman taukoja.

Sohva kutsui väsynyttä. Penny otti kaukosäätimen ja laittoi television päälle.

Uutiset olivat viime aikoina kulkeneet ohi huomiota herättämättä. Vihdoin ehti kuunnella, mitä asiaa uutisankkurilla oli.

Alvi Blind oli Suomen luotettavin mies.

Rauhallinen ääni televisiossa kertoi, että hallituksen rivit rakoilivat sotku- eli sosiaaliturvan kannustavuuden uudistamishankkeessa.

Kuva siirtyi studiosta eduskuntaan, jossa toimittaja haastatteli kansanedustaja Urpo Tyrnävää. Katsojien piti lukea nimi ruudusta, koska kasvot eivät olleet tutut.

Urpon mielestä hallitus oli näköalaton ja kyvytön. Sotku-hanke oli surkean hallituskauden pohjanoteeraus, ja se oli ollut alusta asti tuomittu epäonnistumaan.

Toimittaja tiedusteli, miksei Unto ollut lytännyt sotku-hanketta jo käynnistysvaiheessa.

Urpo korjasi, että nimi on Urpo. Kansanedustaja oli omista varauksistaan huolimatta halunnut tukea hallitusta, mutta nyt oli mahdotonta pitää suuta kiinni.

Toimittaja epäili, että Urhon ulostulolla saattoi olla tekemistä lähestyvien vaalien kanssa, sillä poliittinen profiili ei ollut korkeimmasta päästä. Urpo muistutti olevansa Urpo. Toimittaja uskoi sen jo tulleen selväksi.

Penny ei jaksanut keskittyä päivänpolitiikan kuumiin kysymyksiin.

Katse harhaili toimittajan ja kansanedustajan takana parveileviin ihmisiin. Kuva oli epätarkka, mutta taustalla Jacques Pyrcyrillä ja Pouilly Veivarilla oli asiaa toisilleen.

Kun se oli käyty läpi, tiet erosivat, mutta miehen silmät seurasivat perässä.

Jacques oli kertonut komennuksestaan eduskuntaan, mutta oli unohtanut mainita, että siihen kuului exän keikkuvan pyrstön tarkkailu.

8. osa

Matalalattiaraitiovaunu kulki kiskoilla kuin ilmatyynyalus. Pjotr Skeptinov piti vanhojen vaunujen kolinasta, mutta ymmärsi hyvin, ettei kehitystä voinut pysäyttää.

Ratikka sen sijaan pysähtyi nappia painamalla, ja Pjotr nousi kyydistä. Liikennevalot päästivät jalankulkijat Mannerheimintien yli.

Olut- ja ruokaravintola Viisi Penniä oli saanut hyvät arviot Nyt-liitteen pikatestissä. Paikka oli ilmeisesti uudistunut edukseen, mutta se ei oikeastaan kiinnostanut.

Tavallisesti FSB:n Suomen osaston päällikkö jätti noutokeikat alaisilleen, mutta flunssa oli kaatanut rivimiehen vuoteeseen. Sijaista ei ollut löytynyt, joten Pjotr oli lähtenyt kenttätöihin.

Tiedustelumies oli pukeutunut riipputaskuhaalareihin. Polvissa oli pehmusteet, ja heijastinnauhat kiersivät jalat ja vartalon. Työkalupakki roikkui oikeassa kädessä.

Pjotr pyysi päästä ravintolapäällikön puheille.

Hän olisi voinut häivyttää venäläisen aksenttinsa, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Suomalainen rakennusala käytti vierastyövoimaa, joten oli uskottavampaa esiintyä ulkomaalaisena kuin paikallisena.

Huoltomies ilmoitti olevansa taloyhtiön asialla. Viemärien toiminnasta oli tullut valituksia, ne pitäisi tarkistaa. Ravintolapäällikkö ei ollut havainnut mitään, mutta tarkistamisesta ei olisi haittaa.

Pjotr laittoi naistenhuoneen oveen ”Huollossa”-kyltin. WC-pöntön vesisäiliön takaa löytyi lukulasikotelo, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli käynyt sinne jättämässä.

Lukulasit olivat kamera, jolla Hilkka oli kuvannut suuren valiokunnan aineistoja.  Tieto oli valuuttaa tiedustelumaailmassa, mutta vielä tärkeämpää oli saada tietolähteet koukkuun.

Pjotr kiipesi WC-istuimen päälle ja irrotti kattoon kiinnitetyn kameran, joka oli kuvannut Hilkan toimet. Vanha kikka oli kuvata värvättyjä luovuttamassa arkaluontoista materiaalia ja kiristää sitten lisää.

Homma oli hoidettu. Pjotr päätti palkita itsensä real alella, jota ravintola tarjoili hanasta. Baarimikko tiedusteli, oliko työpäivä päättynyt. Tasan kaksi minuuttia sitten, kertoi Pjotr.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle käveli sisään ja istui Pjotrin viereen baaritiskille. Erikoinen työasu, totesi Jalmari. Pjotr sanoi toimenkuvansa olevan monipuolinen.

Jotain on tekeillä, sanoi Jalmari. Pjotrin mukaan aina oli jotain tekeillä. Jalmari aikoi selvittää, mitä. Niin sinun kuuluukin, mutta minun kuuluu se estää, totesi Pjotr.

Otetaan oluet ja unohdetaan työasiat hetkeksi, ehdotti Pjotr. Se sopi Jalmarille.

9. osa

Aurinko paistoi työhuoneen ikkunasta suoraan silmiin. Hilkka Minerva pyysi, että sälekaihtimet käännetään kiinni. Henkilökohtainen avustaja Mika Juippila väänsi auringon ulos.

Hilkka siemaili cappuccinoa posliinikupista. Maitovaahdon rakenne ei ollut riittävän silkkistä. Mika vakuutti seuraavalla kerralla olevansa huolellisempi.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja jatkoi naistenlehden selailua. Avustaja kahlasi läpi sähköpostia, kirjoitti puhetta ja vastasi puheluihin. Hilkka pinnisteli, jotta silmäluomet eivät painuneet kiinni.

Pieni käytännön pila piristäisi, ajatteli Hilkka. Lukulasien kotelo putosi lattialle. Kun Mika kumartui ottamaan sitä lattialta, Hilkka otti lukulasien kameralla kuvan pakaroista.

Siinä olisi ihmeteltävää naapurin tiedustelupalvelulle, kun kameran muistikortti puretaan. Noh, leikki sikseen, avustaja saa tilata taksin eduskuntatalon edustalle.

Akuutista puheripulista kärsivä taksinkuljettaja ajoi Brasserie Kämpiin. Matkalla Hilkka harkitsi kuskin kuristamista, mutta tyytyi toteamaan, ettei hiljaisuus ainakaan huonontaisi palvelun laatua.

Hilkka kuittasi matkan veronmaksajien piikkiin ja antoi Kämpin ovimiehen avata oven. Miehet univormuissa olivat seksikkäitä, mutta ovimiehet olivat poikkeus tähän sääntöön.

Vieras oli jo ehtinyt paikalle. Sardina Feikkilehti siemaili sopivasti viilennettyä valkoviiniä pöydässä. Ulkona Espan puistossa opiskelijat joivat auringon lämmittämää valkoviiniä kartonkitölkeistä.

Hilkka tilasi Bollingeria. Ihmettelet varmaan, miksi halusin tavata sinut?

Sardina myönsi kutsun aiheuttaneen ihmetystä, mutta uteliaisuus oli voittanut. Naiset olivat tavanneet juhlissa mutta eivät varsinaisesti tunteneet toisiansa.

Hilkka oli huomannut keskustelukumppaninsa viihtyvän lehtien palstoilla. Viime aikoina oli kuitenkin ollut hiljaiseloa.

Sardina ei ymmärtänyt, miksi hänen tekemisensä kiinnostivat. Missä on pihvi?

Hilkalla oli lähitulevaisuudessa tarvetta julkiselle kohulle. Median ja kansan huomio pitäisi kääntää epäolennaisuuksiin, jotta tärkeät uudistukset voidaan ajaa läpi.

Nyt Sardina alkoi päästä kartalle mutta mietti, miksi hänen pitäisi auttaa.

Hilkka arveli, että Sardina saattoi olla kyllästynyt vaeltamaan varjoissa. Kunnon skandaali palauttaisi takaisin valokeilaan. Kokenut julkisuuden ammattilainen osaisi muuttaa saamansa huomion rahaksi.

Sardina pyysi Hilkkaa kertomaan lisää.

10. osa

Anteeksi, tein kauheat oharit. Haluaisin tavata. Tuntui siltä, että meillä oli jotain. ❤ Maikki

Eros Mannström sormeili puhelintaan ja luki viestin uudelleen. Poliisin käsiraudat olivat hiertäneet ihon pois ranteista, mutta nyt kädet olivat kunnossa.

Siitä mies ei ollut toipunut, että oli jäänyt toiseksi naiselle kilpailussa naisesta.

Mamma Rosan tarjoilija tiedusteli, oltiinko valmiita tilaamaan. Eros odotti seuraa mutta voisi ottaa lasin punaviiniä. Suosituksen mukainen espanjalainen Privada Coleccion sopi mainiosti.

Maikki saapui ravintolaan hieman myöhässä. Eros nousi pöydästä ja auttoi neidon tuoliin. Maikki kiitti ja totesi, ettei ollut ansainnut näin hyvää kohtelua. Eros ei väittänyt vastaan.

Tarjoilija toi ruokalistat. Maikki tiedusteli, oliko Eroksen punaviini hyvää, ja tilasi sitten koko pullon. Pienestä rohkaisusta ei olisi haittaa.

Maikki valitsi chevre-pizzan, Eros chorizon. Lasit tyhjenivät ja täyttyivät. Sää, liikenne ja muut turvalliset aiheet hallitsivat keskustelua ruokailun ajan.

Miksi halusit tavata? kysyi Eros. Eikö sinulla ole toinen?

Maikki myönsi näin olevan, mutta se ei ollut ihan sitä, mitä hän halusi. Toinen osapuoli leikki julkisuudessa erään rahamiehen tyttöystävää. Eros oli huomannut asian lehtien seurapiiripalstoilta.

Mitään ei tapahtuisi ennen kuin nykyinen suhde olisi poikki.

Minulla ei ole tapana harrastaa rinnakkaisia suhteita, totesi Maikki. Eros muisteli menneisyydestä, että sen suuntaista oli tapahtunut.

Maikin mukaan suhteesta puhuminen oli liioittelua, sillä he olivat viettäneet yhden yön yhdessä. Eros oli omasta mielestään sopinut myös treffeistä, joille ei oltu saavuttu.

Maikki muisteli pyytäneensä asiaa anteeksi. He voisivat joko lähteä eri teille tai kokeilla yhteistä.

Tarjoilija saapui ja tiedusteli, maistuisiko jälkiruoka. Eros ja Maikki tilasivat kahvit ja rooibosbruleet.

Maikki arveli, ettei kukaan tule paikalle, jos ei ole yhtään kiinnostanut.  Sitten nainen antoi silmien tehdä tehtävänsä. Eros unohtui hetkeen, kun hän katseli suuria silmiä, räpsyviä ripsiä.

11. osa

Eduskunnasta oli kotiin Väinämöisenkadulle kilometrin kävelymatka, mutta Jacques Pyrcyr ei valinnut suorinta reittiä vaan kiersi Töölöntorin kukan kautta.

Jacques osti puoli tusinaa punaista ruusua, jotka toivottavasti parantaisivat tunnelmaa kotona. Se oli hieman kiristynyt, kun iltauutiset oli dokumentoinut kaksosten isän kiinnostuksen kohteita.

Aamulla Jacques oli käynyt Supon Ratakadun konttorilla raportoimassa.

Vastavakoiluosaston päällikkö ei ollut tyytyväinen tuloksiin. Tosin Jacques oli jo ehtinyt oppia, ettei Ainikki Nuivanen ollut tyytyväinen mihinkään.

Pouilly Veivar teki selvitystä suuren valiokunnan tehtävistä niin kuin odottaa saattoi.

Selvitysmies keräsi poliitikkojen, virkamiesten ja eturyhmien näkemyksiä. Työtahti oli verkkainen. Se viittasi siihen, että loppuraportin tulokset oli ennalta päätetty.

Jacques ei ollut saanut selville mitään raportin sisällöstä. Tai siitä, kenen etuja se palveli. Oli itsestään selvää, että Hilkka Minerva ei ollut aivot suunnitelman takana.

Pouilly oli varovainen, eikä jättänyt papereita lojumaan tai tietokonettaan auki. Jacquesin oli pakko myöntää itselleen, että keskittymistä häiritsi se, että nainen oli kuuma pakkaus.

Jalmari Kahleellakaan ei ollut mitään konkreettista kerrottavaa aamupalaverissa. FSB:n Pjotr Skeptinovilla oli tekeillä jotain. Siitä ei ollut tietoa, liittyikö se Hilkan ja Pouillyn kuvioon.

Jacques palasi aikaan ja paikkaan, kun ratikka kolisteli ohi Mechelininkadulla. Hän hieraisi leukaansa, jota reunusti tuuhea parta. Se oli ilmestynyt kasvoille viiksien seuraksi.

Herrasmiehille parturipalveluja tarjoava Walden’s Classic Barber Shop sijaitsi kätevästi kotikadulla. Jacques astui sisään ja istui parturintuoliin.

Parturi tiedusteli, miten hiukset leikataan ja parta muotoillaan. Jacques jätti asian ammattilaisen päätettäväksi, mutta viiksistä ei ollut tarkoitus luopua.

– Kenelle kukat ovat? kysyi parturi.

– Kaksosten äidille.

– Onko jokin merkkipäivä?

– Ei. Vien siksi, että olin uutisissa.

– Mutta eihän se ole mikään syy.

– Riippuu siitä, mitä siellä tekee.

Kun naispuolinen parturi kuuli syyn, hän kehotti hankkimaan puoli tusinaa ruusua lisää. Eikä suklaasta myöskään olisi haittaa.

12. osa

Maksimivoimaa tarvittiin harvoin kuntosalin ulkopuolella, mutta nopeus- ja kestovoimalle löytyi käyttöä arjessa.

Pjotr Skeptinov tiesi, että kamppailun ratkaisi tekniikka, nopeus ja tasaväkisten kesken kestävyys. Hän jätti ennätysnostojen tekemisen toisille.

Combat sambo oli FSB:n paikallisosaston päällikön laji.

Sambo oli Neuvostoliitossa kehitetty kamppailulaji, joka perustui heittoihin, lukkoihin ja mattopainiin. Sotilaille kehitetyssä combat-versiossa sai myös lyödä ja kuristaa.

Fyysisessä kunnostaan Pjotr piti huolta kahvakuulan kanssa.

Treeni oli huipennusta vaille valmis. Tempaus oli miehen lempiliike. Hän teki aina lopuksi viisikymmentä tempausta molemmilla käsillä.

Kaksikymmentä kiloa rautaa lähti alhaalta ylös jalkojen ja keskivartalon voimalla. Käsi ohjasi kuulaan liikettä, joka kulki lähellä vartaloa.

Kun kuula saapui vatsan korkeudelle, ranne alkoi kääntää sitä käsivarren toiselle puolelle. Vähän ennen lakipistettä, käsi työntyi suoraksi kahvan läpi ja lukittui hetkeksi. Sitten kevyt liike heitti kuulan paluumatkalla.

Toisella laidalla kentänhoitaja merkitsi reunaviivoja Eläintarhan urheilukenttään. Suojelupoliisin etsivät istuivat parkkipaikalla autossa, eivätkä yrittäneet pysyä huomaamattomina.

Pjotr ymmärsi viestin: sinua pidetään silmällä. Juuri tällaisten tilanteiden vuoksi tiedustelu oli kiinnostavaa. Piti olla kaveria nokkelampi saavuttaakseen omat tavoitteensa.

Pjotr pyyhki hien otsaltaan ja sekoitti palautusjuoman pullossa, joka tyhjeni siemaus kerrallaan.

Kentänhoitaja pysähtyi palauttelijan eteen, koska kone meni epäkuntoon. Pjotr katsoi poispäin ja kertoi asiansa.

Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenelle piti järjestää tili veroparatiisiin, ja tieto oli vuodettava julkisuuteen.

Pankeille luotettavuus oli valuutoista kovinta, koska ilman sitä tointa ei voinut harjoittaa. Kun pankkiiri eroaisi, pääministeri Launo Matomäki voisi poistua Suomesta hänen paikalleen kasvonsa säilyttäen.

Keskuspankin paikka olisi palkkio siitä, että pääministeri tuki Hilkka Minervan asettaman selvitysmiehen ehdotuksia suuren valiokunnan aseman vahvistamiseksi.

Paikalliset sanoivat, että Suomi ei ollut maa vaan klubi. Pjotrin mielestä he olivat väärässä: kyllä Suomi oli maa, nimittäin alusmaa.

13. osa

Taksi lähti liikkeelle Museokadun tolpalta. Jarruvalot syttyivät, kun auto hiljensi Mannerheimintien risteykseen. Musta Mercedes-Benz vei Sardina Feikkilehden pois Maikki Ripsivuon elämästä.

Maikki kaivoi matkakortin käsilaukusta ja käveli raitiovaunupysäkille.

Kun toisen jättää taakseen, haikeus tulee lupaa kysymättä mieleen. Maikki muistutti itseään, ettei heillä ollut yhteistä tulevaisuutta. Olisi lapsellista uskoa, että Sardina muuttuisi.

Kyyneleet kastelivat silmät. Ratikkaa odottava töölöläisrouva tarjosi nenäliinan. Kiitos, sanoi Maikki ja pyyhki muistot pois poskiltaan.

Maikki nousi kyydistä Lasipalatsin pysäkille. Hän käveli asematunneliin ja metroon.

Laiturilla sai olla sopivalla etäisyydellä toisista, mutta metrovaunussa yksityisyyden rajoista oli pakkoa tinkiä. Vieressä istuva pukumies yritti viritellä keskustelua ja kalastella puhelinnumeroa.

Maikki kaivoi kookkaat aurinkolasit käsilaukustaan. Vahvemmaksi varmuudeksi hän sujautti napit korville ja valitsi soittolistalta Florence and the Machinen. Kuulokkeissa alkoi soida “Cosmic love”.

A falling star fell from your heart and landed in my eyes…

“Kalasatama, Fiskehamnen”, kertoi kuulutus. Ovet aukenivat avaamatta, liukuportaat kuljettivat kävelemättä.

Eroksen yöjuoksukoulu sijaitsi Parrukadun varrella. Ohjatut tunnit olivat ohi, mutta vetäjä oli salilla tekemässä omaa treeniään.

Maikki pysähtyi rakennuksen eteen ja hengitti muutaman kerran syvään. Hän avasi oven ja astui sisään.

Eros tervehti tulijaa käsiseisonnasta. Paidaton mies laski otsan hitaasti maahan ja sitten punnersi kädet takaisin suoraksi. Veri virtasi olkapäiden, käsivarsien ja selän lihaksiin, jotka pullistuivat entisestään.

Maikin poskia alkoi kuumottaa, alempana kihelmöi.

Eros ponnisti käsivoimin itsensä ilmaan ja laskeutui jaloilleen. Hän sanoi harjoituksen olevan ohi ja oli aika mennä suihkuun.

14. osa

En tiedä, mikä Espoo on, mutta ei se ainakaan kaupunki ole, mietti viihdetoimittaja Kita Vainola. Kaupungeissa on keskusta ja palveluita.

Suomen toiseksi suurimman kaupungin rakenne näytti siltä, että kierosilmäinen kaupunkisuunnittelija oli heitellyt tikkoja kartalle.

Espoossa oli yksi kelvollinen olutravintola. The Gallows Bird sijaitsi Niittykummussa Merituulentien varrella. Naapurista palomiehet lähtivät sammuttamaan tulipaloja.

Kita auttoi laulaja Eelis Bulisongia sammuttamaan janoa. Iskelmätähdellä oli muhkeat pulisongit ja samettinen ääni, jonka kysyntä tanssilavoilla takasi toimeentulon.

Kun Kita oli houkutellut Eelista muutamalle, laulaja oli vaatinut toimittajaa saapumaan Espooseen. Gallows Bird oli lähempänä Westendin kotia kuin stadin menomestat.

Kaksi kertaa Fuller’s ESB ja Bunnahabhain, sanoi Kita.

Baarimikko laski juomat, ja asiakas kuittasi laskun firman kortilla. Kita oli töissä. Oli ikivanha kikka juottaa haastateltava humalaan ja saada hänet puhumaan sivusuunsa.

Eeliksen kitukasvuiset pulisongit olivat vastikään saaneet lisää volyymiä. Hän selitti lehdissä sen johtuvan kuntosaliharjoittelun aktivoimasta hormonitoiminnasta.

Kitalla oli asian suhteen omat epäilyksensä.

Eelis kumosi kolmannen mallasviskin ja siemaisi olutta päälle. Sitten alkoi avautuminen. Laulaja oli kärsinyt koko ikänsä siitä, että parta ei kasvanut kunnolla.

Skunktazze-viiksisiirreklinikka oli tarjonnut ratkaisun ongelmaan.

Toimittaja oli saanut uutisen, ja hän jätti iskelmätähden pöytään. Joku muu saisi tarjota loppuillan juomat.

Kita astui ulos ja kaivoi puhelimen esiin soittaakseen taksin, mutta se jäi aikomukseksi. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva istui terassilla ja pyysi toimittajaa liittymään seuraan.

Tämä ei liene sattuma, totesi Kita. Hilkka tunnusti luottavansa enemmän suunnitteluun kuin sattumaan. Jos asian laita oli näin, niin Kita mielellään istuisi pöytään.

Hilkka arveli, että ajan säästämiseksi olisi parasta puhua suoraan. Hän tarvitsi julkisen kohun, joka veisi huomion pieneltä hallinnolliselta uudistukselta.

Kohu oli järjestetty, ja siinä oli kaikki hyvän skandaalin ainekset.

Kita myönsi, että noista rakennuspalikoista saisi hyvän uutisen, mutta miksi hänen pitäisi tehdä se. Hilkka oli ymmärtänyt, että toimittajille maksettiin uutisten tekemisestä eikä tekemättä jättämisestä.

15. osa

Kynttilä paloi pöydällä, jonka peitti valkoinen liina. Sen vieressä oli kastemalja. Kutsuvieraat hiljentyivät, kun pastori Toivo Taivainen selvitti äänensä.

Pastori oli kokenut puhetyöläinen, joka tiesi, mitä yleisö tarvitsi: tuttuja ja turvallisia sanoja, jotka ylevöittivät juhlan ja lohduttivat surussa.

Uskonto ei ollut osa monenkaan arkea, mutta elämän suuret käännekohdat olivat toinen asia. Silloin käännyttiin kirkon puoleen, kun piti antaa nimi, mennä naimisiin tai kuolla.

Toivolla oli kirja, vaikka hän osasi kastekaavan ulkoa. Kuulijat luottivat pappiin, jolla oli kirja kädessään, koska kristinusko perustui pyhiin kirjoituksiin.

Kaava kuljetti seremoniaa eteenpäin omalla painollaan. Kuulijat terästyivät, kun Toivo tiedusteli lapsien nimiä.

Ihanelma Elisabeth, sanoi Penny Wartiainen.

Aarre Julius, sanoi Jacques Pyrcyr.

Kaksoset nukkuivat. Ihanelma ja Aarre eivät tienneet, että heidät oli juuri nimetty eliniäksi. Pappi kasteli pienet päät vedellä. Kummit kumartuivat, ja Jacqueline kuivasi sisaruksiensa päälaet pitsiliinalla.

Jacques kehui vanhinta tytärtään, kun tämä palasi hänen viereensä. Jacquelinen äitiä Pouilly Veivaria ei oltu kutsuttu, eikä hän olisi ristiäisiin saapunutkaan. Entisillä ei ollut asiaa uuteen elämään.

Keskipäivän aurinko oli kiivennyt lakipisteeseensä.

Pohjolan pirtin ovet Helsingin Lammassaaressa olivat auki. Juhlaväki haki noutopöydästä kermaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää.

Jacques otti Pennyä kädestä kiinni ja suuteli suulle. Penny vastasi suudelmaan.

Kaksoset eivät tunnistaneet herkkää hetkeä mutta tiesivät, mikä nälkä on ja alkoivat huutaa. Äidin ruokailu siirtyi tuonnemmaksi.

Jacques istui tyttärensä viereen. Jacqueline oli niin iso tyttö, ettei tarvinnut kenenkään apua. Lohikeitto sammutti nälän muttei uteliaisuutta.

Jacqueline sanoi isälleen, että tämä tykkäsi Pennystä. Jacques totesi sen olevan totta. Tykkäät myös äidistä, jatkoi Jacqueline.

– Kumman kanssa isi haluaa olla?

– Haluan olla sinun kanssasi.

– Kivaa. Mutta isi ei vastannut.

– Joskus on parempi niin.

16. osa

Baana kulki reilun kilometrin matkan Kiasman kulmilta Ruoholahteen. Vanha ratakuilu oli löytänyt uuden elämän kevyen liikenteen väylänä.

Julkkiskaunotar Sardina Feikkilehti katseli aikansa kuluksi katukorista. Jos askelvirheet jätti huomioimatta, peli oli kohtuullista.

Sardina ei miettinyt, miksi Maikki Ripsivuo oli lähtenyt. Suhde olisi joka tapauksessa mennyt kiville tulevan tempauksen vuoksi. Lehtien otsikot olivat parasta, mitä huomiosta nauttiva tiesi.

Korvanappiin tuli tieto, että kohde oli tulossa, joten Sardina lähti liikkeelle. Kaksi hupparihemmoa pysäytti naisen ja kävi käsiksi. Apua! huusi neito hädässä.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle oli vapaalla. Vaimo oli lähettänyt sauvakävelylle, koska navan etäisyys selkärangasta kasvoi vauhdilla.

Jalmarin mielestä Agents-yhtye oli sopiva ääniraita lenkille. Esa Pulliaisen kitarasoundi osui suoraan sieluun.

Avunhuuto katkaisi tunnelmoinnin. Jalmari otti napit korviltaan ja käski ahdistelijoita lopettamaan. Se ei sopinut hupparihemmojen suunnitelmiin.

Kaksikko tiedusteli, mitä punkero aikoi tehdä asian hyväksi. Lopettaa asiattoman toiminnan, kertoi Jalmari. Sun kannattaa lyllertää Burger Kingiin, siellä on avajaistarjouksia, neuvoi toinen.

Jalmarin kiertopotku lähti rennosti ja nopeasti, kuin piiska. Sanaseppo ei ehtinyt väistää, ja potkaisevan jalan sääriluu osui reisilihakseen.

Hupparipää huusi ja alkoi hypellä yhdellä jalalla. Kiinnostus matsin ottamiseen katosi, ja toverin oli pakko taluttaa puujalka pois paikalta.

Sardina hyppäsi sankarin kaulaan. Jalmari kehotti rauhoittumaan, sillä viranomainen oli tehnyt velvollisuutensa.

Valokuvaaja Armas Karjuhaaskala kuvasi tapahtumia ratakuilun yläreunalta. Ammattilainen olisi voinut ottaa teknisesti parempia kuvia, mutta lukijat pitivät huonoa laatua aitouden takeena.

En uskalla kävellä yksin kotiin. Voitko saattaa? pyysi Sardina.

Jalmari muistutti, että aamulla piti käydä poliisiasemalla tekemässä rikosilmoitus. Sardina hymyili hymyä, joka tarttui miehen pyöreisiin poskiin.

Sardina asui One Pint -olutravintolan yläkerrassa Ruoholahden kanavan rannalla. Hän vaati, että saisi tarjota oluet. No jos yhdet, myöntyi Jalmari.

Jalmari nautti seurasta, mutta totesi lopulta, että oli aika lähteä kotiin. Illan ei tarvitse vielä päättyä, huomautti Sardina, joka lupautui keittämään kahvit asunnollaan.

Tarjous oli houkutteleva, mutta Jalmari kieltäytyi kutsusta. Tapana kun oli juoda kahvia vain oman puolison kanssa.

Jalmari saattoi neidon rapun alaovelle ja piti sitä auki. Sardina kääntyi ja suuteli suulle.

Kanavan toisella rannalla Armas painoi kameran laukaisinta. Tästä tuli huippukuva, juuri sellainen jolla lehtiä myytiin.

17. osa

Aurinko laski Keilalahden toimistotornien taakse ja värjäsi markkinatalouden paraatipaikan punaiseksi. Ihmiset yrittivät olla hauskoja, mutta maailman huumorintaju oli parempi.

Pouilly Veivar ei heittäytynyt maailman vietäväksi vaan muokkasi siitä mieleisensä. Saman hän oli tehnyt vartalolleen, jota juoksutrikoot myötäilivät.

Lapinlahti jäi taakse, Hietaniemen uimaranta lähestyi. Siellä treenatuilla oli tapana esitellä tuloksiaan.

Pouilly päätti näyttää Hietsun fitness-kissoille, millainen on tosinainen. Bikinit paljastivat lähes kaiken, mutta huomiota oli mahdollista saada muutenkin.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat läpi hiekkarannan. Miesten päät kääntyivät mukana kuin tenniskatsomossa, eikä uimarannalla ollut sen hetken kuin yksi nainen.

Pouilly oli tyytyväinen suoritukseensa ja siihen, että kaikki eteni suunnitelmien mukaan.

FlexMoral-konsulttitoimisto oli saanut julkisuutta ja uusia asiakkaita eduskunnan suuren valiokunnan toimeksiannon ansiosta.

Selvitysmiehen työ oli helppo, sillä loppuraportin tulokset olivat tulleet annettuina. Tärkeintä oli huolehtia siitä, että tiedot eivät päätyneet urkkijoille ennen aikojaan.

Loppuraportti julkistettaisiin huomenna, mutta Suojelupoliisille oli järjestetty muuta puuhaa.

Yksi henkilökohtainen tavoite oli vielä toteutumatta, pohti Pouilly. Silloin käsivarsinauhaan kiinnitetty puhelin vastaanotti viestin:

Nähdään 10 min kuluttua Hietsussa hautausmaan portin luona.

Penny Wartiaista katsoi peilistä pandakarhu: kasvot olivat vitivalkoiset ja silmänaluset mustat. Se oli Ihanelman ja Aarteen ansiota. Kaksoset suostuivat nukkumaan ainoastaan liikkuvissa vaunuissa.

Jacques Pyrcyr kehotti nukkumaan. Oli hänen vuoronsa lähteä vaunulenkille. Kaksosten äitiä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä.

Jacques puki Ihanelman ja Aarteen ja nosti lapset vaunuihin. Ennen ulko-oven kolahdusta Penny oli nukahtanut makuuhuoneessa.

Kaksosvaunujen saaminen alas hissittömän talon kolmannesta kerroksesta edellytti oikeaa tekniikkaa.

Jacques painoi vaunujen aisan alas, jotta etupyörät nousivat ilmaan. Portaat tultiin alas takapyörien varassa yksi askelma kerrallaan. Ulko-ovesta piti peruuttaa, sillä muuten jättivaunujen kanssa ei päässyt ulos.

Jacques oikaisi Väinämöisen puiston läpi Hietaniemenkadulle. Sen päässä vaivannäkö palkittiin.

Pouilly katsoi vaunuihin ja sanoi: Sinä teet kauniita lapsia, mutta ei yhden miehen tarvitse koko maailmaa täyttää. Jacques totesi, että aina voi yrittää.

18. osa

Rakentava palaute rikkoi hiljaisuuden.

– Saatanan tunari, sanoi Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö Ainikki Nuivanen.

”Supon agentti pelasti silikonipommin – kiitokseksi kiihkeä lemmenyö”, kertoi otsikko. Sen oli laatinut Viihdelehden toimittaja Kita Vainola.

Epätarkka kuvasarja alkoi siitä, että pönäkkä tuulipukumies antoi hupparihemmoille oppitunnin. Sen jälkeen pelastettu kaunotar roikkui sankarin kaulassa.

Sitten nautittiin huurteisia Ruoholahden paikallisessa. Lopuksi kaksikko suuteli kadulla ennen kuin katosi neidon asuntoon.

Se, mitä huoneistossa tapahtui, selitettiin tekstissä. Sardina Feikkilehti ylisti pelastajansa taitoja rakastajana.

Ainikki heitti iltapäivälehden päin seinää.

Mitään ei tapahtunut, sanoi ylietsivä Jalmari Kahle. Ainikista oli parempi, ettei itsestäänselvyyksiä todettaisi ääneen, koska se säästäisi aikaa ja hermoja.

Media ottaisi kaiken irti aiheesta siitä huolimatta, oliko mitään tapahtunut tai ei.

Toimittajat järkeilivät, ettei savua ilman tulta. He muistivat hyvin supolaisen, joka oli saanut potkut, koska ei ollut hillinnyt halujaan virka-ajalla.

Kolumnistit irvailivat palstoillaan, että Supolla oli uusi nimi: Sexpo.

Ainikki ei ilahtunut siitä, että joutui selittämään asiaa lehdistötilaisuudessa Supon päällikön kanssa. Varsinkin, kun samaan aikaan suuren valiokunnan selvitysmies luovutti raporttinsa pääministerille.

Sopulit ryntäsivät Supon infoon, josta sai herkullisia otsikoita. Kukaan ei menisi suuren valiokunnan tilaisuuteen. Siitä tehtäisiin pikku-uutinen lehdistötiedotteen pohjalta.

Ainikki huomautti alaiselleen, että kai tämä ymmärsi, ettei kyseessä ollut sattuma. Jalmari arveli totuudella olevan jotain merkitystä. Vaimo voisi todistaa miehen viettäneen yön kotona.

Jos totuus kiinnostaa, kannattaa vetäytyä vuorille meditoimaan, neuvoi Ainikki. Kun ihmisiä manipuloitiin, valheet olivat käyttökelpoisia.

Ainikki korosti, että kokeneen tiedustelumiehen pitäisi ymmärtää tällaiset asiat.  Hän käski Jalmaria painumaan suuren valiokunnan infoon sen viiksipellen kanssa.

19. osa

Käsi pyyhkäisi päälakea vanhasta muistista, mutta hiukset olivat jättäneet huipun. Kihara tukka kasvoi edelleen hörökorvien yläpuolella ja takaraivolla.

Selän takana Suomen pääministeriä kutsuttiin Pelle Hermanniksi.

Launo Matomäki istui Valtioneuvoston linnassa Senaatintorin laidalla, mutta ajatukset karkasivat Euroopan keskuspankkiin Frankfurtiin.

Parempi palkka, loistavat edut, vähemmän töitä. Eikä päätöksissä tarvinnut huomioida poliitikon kahta suurinta riesaa eli kansaa ja mediaa.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva keskeytti pääministerin valveunet.

Hilkka toivotti STT:n ja Vantaan Sanomien kesätoimittajat tervetulleeksi tilaisuuteen. Hän oli ilahtunut siitä, että myös Suojelupoliisi kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.

Tilaisuus eteni niin, että ensin selvitysmies Pouilly Veivar esitteli raporttinsa pääkohdat. Sen jälkeen raportti luovutettiin pääministerille, joka käyttäisi puheenvuoron. Loppuun oli varattu aikaa kysymyksille.

Pouilly keinahteli puhujakorokkeelle.

Launon silmät keskittyivät punaisiin huuliin ja vartalon linjoihin, eikä aivokapasiteettia enää riittänyt korville. Se ei haitannut, koska oman kommentin sai lukea toisten kirjoittamista papereista.

Pouilly piti etuoikeutena sitä, että oli saanut laatia raportin. Hän koki työnsä palvelukseksi isänmaalle.

Demokratia on rikki, totesi selvitysmies, se pitää korjata.

Kansanvalta ei toteutunut nykyisessä parlamentaarisessa järjestelmässä. Eduskunta edusti kansaa, mutta se oli liian suuri. Kansan tahto ei kirkastunut kahden sadan kansanedustajan keskuudessa.

Tarvittiin kansan eli eduskunnan kiteytymä: se oli suuri valiokunta, joka alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia.

Suuri valiokunta antaisi toimeksiannot säädettävistä laeista pääministerin johtamalle hallitukselle. Lait valmisteltaisiin edelleen siinä ministeriössä, jonka toimialaan asia kuului.

Valmistelun jälkeen pääministeri esittelisi lait suurelle valiokunnalle. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäviksi.

Pouilly korosti, että uudistuksen ansiosta parlamentaarinen työskentely tehostuu ja lainsäädännön laatu paranee. Siitä hyötyvät niin kansalaiset kuin elinkeinoelämä ja hallinto.

Jalmari pudisteli päätään. Kukaan täysjärkinen pääministeri ei tukisi tuollaista ehdotusta.

Pouilly ojensi raportin pääministerille, joka kiitti selvitysmiestä hyvästä työstä. Launo totesi, että harvoin ehdotukset olivat näin konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia.

Pääministerin mielestä parlamentarismia piti kehittää juuri tähän suuntaan.

Jalmari kysyi nuoremmalta kollegaltaan Jacques Pyrcyriltä, mitä ihmettä juuri äsken tapahtui. Jacques ei tiennyt, mutta sanoi, että siitä pitää ottaa selvää.

20. osa / epilogi

Eromangan leipomokahvila sijaitsi Pohjoisen Makasiinikadun varrella. Sinne oli reipas kävelymatka Venäjän federaation suurlähetystöstä Tehtaankadulta.

Paikka tunnettiin lihapiirakoistaan, jotka valmistettiin vanhan viipurilaisen reseptin mukaan. Suosikkituote oli tuonut paikalle FSB:n Suomen osaston päällikön Pjotr Skeptinovin.

Pjotr istui ikkunapöytään ja haukkasi lihapiirakkaa, jolla ei ollut muuta yhteistä kuin nimi kaupan eineksien kanssa. Tätä herkkua ei sotkettu ketsupilla tai sinapilla, se oli parasta sellaisenaan.

Jos Pjotr olisi valinnut ammattinsa toisin, hän olisi päässyt historiankirjoihin. Tiedustelumaailmassa suurimmatkin saavutukset jäivät salaisuuksiksi.

Laillinen vallankaappaus naapurimaassa tekisi kuitenkin uralle hyvää.

Suomen poliittiseen päätöksentekoon oli vaikutettu kylmän sodan vuosina, mutta Pjotr oli ottanut itsenäisen valtion lainsäädäntöprosessin haltuunsa.

Venäjä pystyi päättämään, mitkä lait Suomessa säädettiin ja mitkä ei. Mikäli oli tarvetta, koko lainsäädäntökoneisto voitiin lamauttaa.

Siihen eivät verkkonörtit palvelunestohyökkäyksillä pystyneet, mietti Pjotr.

Operaatio oli käynnistynyt poliitikko Hilkka Minervan värväämisellä. Hilkka oli uransa aikansa joutunut eroamaan ulkoministerin paikalta, joten hän ei kelvannut pääministeriksi.

Siksi Hilkalle piti keksiä toinen tie huipulle.

Pjotr tutki mielellään historiaa ja oli sen ansiosta oppinut Suomesta yhtä ja toista. Esimerkiksi sen, että alun perin suuri valiokunta oli eräänlainen kompromissi yksi- ja kaksikamarisen parlamentin välillä.

Kun Suomi siirtyi säätyvaltiopäivistä yksikamariseen parlamenttiin, suurelle valiokunnalle kaavailtiin eräänlaista ylähuoneen roolia.

Hilkka oli sopivasti suuren valiokunnan puheenjohtaja.

Pjotr palkkasi tiedustelualan freelancerin Pouilly Veivarin, jonka Hilkka puolestaan asetti selvitysmieheksi.

Pouilly sai tehtäväksi kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia. Loppuraportti oli kirjoitettu etukäteen niin kuin kaikissa hyvissä hankkeissa oli tapana.

Pjotr aikoi palauttaa Suomeen kaksikamarisen parlamentin. Suuri valiokunta kaappaisi vallan hallitukselta ja alkaisi johtaa lainsäädäntöprosessia.

Parlamentin ylähuone antaisi lait hallitukselle valmisteltavaksi ja päättäisi, mitkä lait vietäisiin eduskuntaan eli alahuoneeseen hyväksyttäväksi.

Jokainen järkevä pääministeri tyrmäisi tällaisen aloitteen heti alkuunsa. Pjotr oli varmistanut pääministeri Launo Matomäen tuen järjestämällä hänelle hyvän viran Euroopan keskuspankissa.

Koko operaatio oli viety läpi Suojelupoliisin valvovien silmien alla.

Loppusuoralla Supolle oli järjestetty muuta puuhaa julkisen kohun avulla. Skandaali oli palvellut kahta päämäärää, sillä se oli vienyt median huomion pois hallinnon uudistuksista.

Pjotr tyhjensi kahvikuppinsa. Hän astui ulos jalkakäytävälle ja oli kuin kuka tahansa. Suomen hallitsija ei erottunut alamaistensa joukosta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s