4. jatkokertomus

1. osa

Sade oli kulkenut kaupungin yli. Asfaltti kiilsi, vesi oli huuhdellut lian viemäreihin. Meren tuoksu hallitsi hetken – sitten tulisi aamuruuhka, joka lähettäisi luonnon tiehensä.

Eilisen meikit sinnittelivät Maikki Ripsivuon kasvoilla. Ne kertoivat, että yö oli vietetty poissa kotoa. Sisältä hohkasi lämpö, jonka kuntosaliyrittäjä Eros Mannström oli sinne puhaltanut.

Maikki oli lähtenyt Eroksen Yöjuoksukoulusta ennen ensimmäisiä ohjattuja tunteja, koska valmentaja ei voinut näyttäytyä naisseurassa.

Kuntoklubin asiakkaat olivat naisia, joita Eroksen öljytty vartalo innoitti liikuntaan. Posket punottivat monella jo ennen tunnin alkua.  Julkinen parisuhde olisi tuhonnut fantasiat.

Maikki ei halunnut vahingoittaa Eroksen liiketoimia. Hän oli livahtanut takaovesta Parrukadulle. Hehku kantoi Suvilahden läpi Kalasataman metroasemalle asti, mutta siellä kylmä tuulahdus kulki rinnan läpi.

Juuri tältä rakkaus tuntui, tiesi Maikki kokemuksesta. Hän ei jakaisi Erosta kuolaavan akkalauman kanssa. Mies kuului yksin hänelle.

Sörnäisissä Maikki nousi metrosta ja käveli Hämeentien eläinkauppaan.

Kauppias oli aamutuimaan avaamassa liikettään. Hän tukki jalkakäytävän A-telineellä. Ilmeisesti jalankulun haittaaminen oli hyvää mainontaa ja markkinointia.

Maikki osti koko kesyrottien yhdyskunnan. Kauppias tiedusteli syytä usean yksilön hankintaan. Eläinrakkaus, vastasi Maikki. Hän maksoi käteisellä ja peitti häkin kangashupulla.

Parrukadulle oli matkaa vain reilu kilometri. Maikki käveli välttääkseen uteliaiden katseet julkisissa kulkuneuvoissa.

Pari korttelia ennen Yöjuoksukoulua rakennusmiehet tekivät julkisivuremonttia. He vihelsivät telineiltä ohi kulkevan neidon perään. Maikki huomioi miehet keskisormellaan.

Maikki meni sisään kuntoklubin takaovesta ja vapautti jyrsijät pukuhuoneessa. Hän palasi samaa reittiä ulos ja kiersi rakennuksen etupuolelle.

Yöjuoksukoulun julkisivu oli yhtä suurta lasiseinää, ja kadulta näki suoraan harjoitussaliin. Eroksen öljytty vartalo kiilsi spottivalojen loisteessa.

Tunti oli päättynyt, ja naiset poistuivat salista vastentahtoisesti. Maikki kuvasi tapahtumia kännykällään.

Pukuhuoneen ovi avattiin, ja sitten alkoi kirkuminen. Eros juoksi apuun, mutta vastaan rynnännyt lauma jyräsi miehen alleen.

Maikki lähetti videon Viihdelehden toimittaja Kita Vainolalle otsikolla ”Rottaongelma riivaa Eroksen Yöjuoksukoulua”.

Hymy palasi Maikin kasvoille. Nainen olisi miehensä tukena tämän vastoinkäymisissä.

2. osa

Mars-patukka katosi suuhun. Twix-kaksikko seurasi perässä. Sitten oli Snickersin ja Tupla Maxin vuoro.

Jacques Pyrcyr ei voinut kuin ihmetellä ylietsivä Jalmari Kahleen ruokahalua.

He olivat käyneet lounaalla ravintola Karl Johanissa, joka sijaitsi reippaan kävelymatkan päässä Yrjönkadulla. Jalmari oli syönyt talon vorschmackin, Jacques oli ottanut lounaslistalta paistettua nieriää.

Suojelupoliisin kahviautomaatin cappuccino riitti Jacquesille jälkiruuaksi. Hän arvioi, että Jalmarin otos karkkihyllyn tarjonnasta oli tilastollisesti edustava, mutta ei jakanut ajatusta esimiehensä kanssa.

Sisään, käski Ainikki Nuivanen.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö halusi tietää, mitä Valtioneuvoston linnassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa oli kerrottu. Tilaisuudessa selvitysmies Pouilly Veivar oli luovuttanut loppuraporttinsa parlamentaarisen järjestelmän tehostamisesta pääministerille.

Ainikki kehotti Jalmaria syömään suunsa tyhjäksi ennen kuin aloittaisi.

Jalmari kertoi, että Hilkka Minerva aikoi laittaa Suomen parlamentaarisen järjestelmän uusiksi. Pääministeri Launo Matomäki tuki eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan ehdotusta.

Uudistus myytiin kansalle sillä, että demokratia oli rikki ja tarjolla oli korjaussarja.

Eduskunta oli liian suuri, jotta kansan tahto toteutuisi sen kautta. Ratkaisu olisi suuri valiokunta. Se oli eduskunnan tiivistymä, jossa yhteinen näkemys kirkastuisi.

Suuri valiokunta alkaisi ohjata lainsäädäntöprosessia. Se antaisi lait valmisteltavaksi pääministerin johtamalle hallitukselle.

Ministeriöt valmistelisivat lait entiseen tapaan, mutta sitten pääministeri veisi ehdotukset suuren valiokuntaan. Se päättäisi, mitkä lait viedään eduskunnan hyväksyttäväksi.

Suomen pääministeri aiottiin riisua valtaoikeuksistaan. Näin oli tapahtunut presidentille jo aikaisemmin. Suuren valiokunnan puheenjohtajasta tulisi maan korkein vallankäyttäjä.

Ainikin mielestä ehdotettu kaksikamarinen malli ei ollut huonoimmasta päästä, mutta se edellytti sujuvaa yhteistyötä suuren valiokunnan puheenjohtajalta ja pääministeriltä.

Ongelma oli siinä, että vieraan valtion värväämä agentti eli Hilkka Minerva käyttäisi ylintä lainsäädäntövaltaa Suomessa.

Naapurin tekemä palatsivallankumous, oli Ainikin analyysi. Valtion turvallisuudesta huolehtivan Supon oli syytä ryhtyä vastatoimiin.

Jacquesilla oli idea. Älä pidä sitä salaisuutena, sanoi Ainikki. Jacques kertoi suunnitelmansa.

Ainikin mukaan juoni voisi onnistua, mutta se edellyttäisi kahta asiaa. Ensiksi Hilkan ura pitäisi ohjata poliittiseen nousukiitoon. Toiseksi Pouilly Veivar, joka oli toiminut vastapuolen laskuun, olisi värvättävä Supon palvelukseen. Siinä ei pelkkä raha riittäisi.

Värväys onnistuu, totesi Jacques.

3. osa

”Salainen lemmenloma Ibizalla”, kertoi Viihdelehden lööppi.

Kansikuvassa poseerasivat parhaat päivänsä nähnyt keski-ikäinen mies ja kukkaan puhjennut parikymppinen nainen. Kaksikko suuteli porealtaassa, Cristal-samppanja kupli laseissa.

Karvainen käsi käänteli sivuja kunnes artikkeli tuli vastaan. Rannetta koristi kultainen ketju, silmänalusia pussit. Ohimolahdelmat olivat laguunin kokoiset.

Artikkelin mukaan televisiotuottaja Putteri Lahomaa ja tämän uusi tyttöystävä Emma-Tiia Kaikkonen olivat livahtaneet kenenkään tietämättä Ibizan lämpöön kuhertelemaan.

Täysin salassa matkaa ei oltu tehty, lukija tiesi. Viihdelehti oli maksanut reissun vastineeksi jutusta ja kuvista.

Karvakoura tiesi sen, koska sattui esiintymään jutussa. Putteri Lahomaa oli aikoinaan ollut toimittaja. Nykyisin Putteri luki vain jutut, jotka kertoivat hänen omista seikkailuistaan.

Putteri laski lehden sohvapöydälle viskilasin viereen. Hän otti siemauksen ja antoi Ardbegin savuisten aromien viipyillä kitalaessa.

Kesken tunnelmoinnin katse pysähtyi Viihdelehden kanteen: ”Rotta-gate kaatoi Yöjuoksukoulun – Parrukadun adonis syöksyi konkurssiin”

Tässä oli ratkaisu ongelmaan, Putteri mietti.

Fitness-valmentaja Gutta Justafsberg oli tehnyt jo 17 dieettiohjelmaa televisioon. Sohvaperunat katsoivat mielellään, kun toiset treenaavat.

Putteri etsi tähtijuontajalle aisaparia ”Tekee guttaa” -nimiseen ohjelmaan, jossa julkkikset ryhtyivät kuntoremonttiin.

Eros Mannström esitteli mielellään lihaksiaan. Rotta-gaten ansiosta Parrukadun adonis oli tuttu koko kansalle.

Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, tiesi Putteri. Tunnettua on helpompi myydä kuin tuntematonta.

Televisiotuottaja soitti numerotiedusteluun.

Tuntematon numero, ilmoitti kännykän näyttö. Eros makasi sängyssä Maikki Ripsivuon kainalossa. Siellä mies oli viihtynyt siitä lähtien, kun Yöjuoksukoulun taival oli päättynyt.

Eros mietti ääneen, viitsiikö vastata. Maikki kannusti, ehkä jokin uusi ovi avautuisi.

Putteri esittäytyi ja kysyi, kiinnostaisiko televisiotyö. Tarjolla oli huikea mahdollisuus, jossa Eros voisi hyödyntää omia vahvuuksiaan.

Eroksesta ajatus kuulosti hyvältä, mutta hän halusi kysyä naisensa mielipidettä. Eros laittoi käden kaiuttimen päälle ja kertoi uudesta televisio-ohjelmasta.

Maikin mielestä tarjous kannatti hyväksyä. Eros ei ollut oppinut, että naiset eivät tarkoita sitä, mitä sanovat. Hän vastasi Putterille olevansa kiinnostunut.

Kylmä viima kävi läpi Maikin rinnan.

4. osa

Kulkija nosti kaulukset pystyyn, pälyili hetken ympärilleen ja astui sitten hierontaliikkeen ovesta sisään. Liikaa nauttinut tapaili tasapainoa ja tarttui liikennemerkkiin, joka oli vinossa. Keskiolutkuppilan edessä tupakoitiin porukalla.

Mika Juippila olisi voinut kävellä vieraan planeetan kamaralla. Kaikki, mikä tuli Kallion kaupunginosaa halkovan Vaasankadun varrella vastaan, oli uutta ja outoa.

Uraohjus oli saanut hyvän lähdön. Juippila oli löydetty Aalto yliopiston edustajistosta suuren valiokunnan puheenjohtajan eli Hilkka Minervan erityisavustajaksi.

Netistä hankitun pro gradu -tutkielman ansiosta kauppatieteen maisteri oli pätevä mihin tahansa.

Vaasankatu päättyi Fleminginkatuun. Siellä sijaitsi Döner Harju, joka oli sovittu tapaamispaikaksi. Juippila suosi fine dining -ravintoloita, mutta oli utelias, mitä asiaa suojelupoliisilla oli.

Pöydissä istui huppareita ja lippalakkeja, parkatakkeja ja pipoja. Juippilalla oli pää täynnä geeliä ja kunnianhimoa, puvussa kapea leikkaus ja kaulassa ohut kravatti.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle oli lammaskebabin lumoissa. Lautasella oli lihaa, leipää, punakaalia, hummusta, tuoretta korianteria, chiliä, kastiketta. Lasissa oli Keisari 66 American Pale Alea.

Jalmari oli Eerikin Pippurin kanta-asiakas, mutta hänen oli pakko myöntää, että huippukokit olivat Kalliossa vieneet kebabin uudelle tasolle.

Mika laski siiderin pöydälle ja liittyi Jalmarin seuraan.

Tarjoilija toi kanakebabin tuokion kuluttua. Jalmari tilasi samalla toisen annoksen. Mika ihmetteli ylietsivän ruokavaliota ja ajatteli, että tämän valtimoiden täytyi olla tukkoisemmat kuin länsiväylä aamuruuhkassa.

Kun ateria oli nautittu, Jalmari ehdotti, että siirryttäisiin päivän pihviin. Se sopi Mikalle.

Jalmari oli vakuuttunut nuoren miehen kyvyistä. Avustajan tehtävät eivät varmasti olleet uran lakipiste. Mika myönsi tavoitteiden olevan korkeammalla.

Mikä on urakehityksen suurin hidaste? kysyi Jalmari. Mika tiedusteli, mikä se tiedustelumiehen mielestä oli.

Hilkka Minerva, kertoi Jalmari. Mikan kyvyt voisivat palvella isänmaata vieläkin paremmin. Tämä voisi ponkaista politiikan huipulle, jos sellainen sattui kiinnostamaan.

Mikan kiinnostus heräsi. Erityisavustaja oli kyllästänyt keittämään kahvia.

5. osa

Tuuli puhalsi lehdet Töölönlahden puista ja levitti peitoksi maiseman ylle. Parta liikkui tuulen tahdissa – aivan kuin pensaiden hennot oksat.

Kasvokarvoitus oli muotoiltu sivuilta lyhyeksi, ja se kasvoi pituutta leuasta alaspäin. Viikset olivat handlebar-mallia, niistä kantaja oli erityisen ylpeä.

Päivittäisen hoidon ansiosta karvat olivat pehmeitä, ja ne kiilsivät ilta-auringossa. Partaöljy tuoksui teepuulle ja eukalyptukselle. Nenä ei rekisteröinyt tuoksua, koska oli siihen tottunut.

Jacques Pyrcyr erotti parrastaan parfyymin tuoksun. Paidan kauluksessa olevaa meikkivoidetta hän ei huomannut, mutta huulipuna oli sentään pyyhitty huulilta.

Työn vuoksi Jacques oli lämmittänyt suhteensa entiseensä, Pouilly Veivariin. Tarkoituksena oli värvätä tiedustelualalla freelancerina työskentelevä Pouilly suojelupoliisin palvelukseen.

Rakkaus oli yksi värväyksessä käytetyistä valuutoista. Osa halusi selvää rahaa, toisille riitti, että sai hetken tuntea itsensä tärkeäksi.

Ilman Pouillya suunnitelma lainsäädäntövallan palauttamiseksi kotimaisiin käsiin ei onnistuisi.

Pouilly oli toiminut selvitysmiehenä parlamentarismin kehityshankkeessa, jonka avulla suuri valiokunta oli kaapannut vallan pääministeriltä ja hallitukselta.

Uudistus oli onnistuttu myymään kansalla ja medialle.

Suuren valiokunnan puheenjohtajan Hilkka Minervan poliittinen pääoma oli kasvanut. Loppuraportin laatineelle Pouillylle povattiin uraa politiikan parissa.

Jacques oli uskotellut itselleen, että suhde Pouillyn kanssa oli työtä. Miehen oli kuitenkin myönnettävä, että hän nautti tilanteesta.

Kaksi naista yhtä aikaa oli kuitenkin liikaa yhdelle miehelle. Tilannetta monimutkaisti se, että Jacquesilla oli molempien kanssa lapsia. He olisivat kaikki osa toistensa elämää, halusivatpa sitä tai eivät.

Tästä ei seuraa mitään hyvää, tiesi Jacques, kun avasi Väinämöisenkadulla sijaitsevan kotinsa oven. Hän ripusti takkinsa ja tarkisti eteisen peilistä ulkoasunsa.

Jacques vaihtoi valkoisen paitansa. Penny ei ilahtuisi, jos löytäisi toisen naisen meikkivoidetta miehensä paidan kauluksesta.

Kaksoset, Ihanelma ja Aarre olivat jo nukkumassa. Jacques silitti varovasti lastensa päitä. Isä laittoi peiton paremmin, vaikka sen asennossa ei ollut mitään korjattavaa.

Jacques suuteli olohuoneen sohvalla istuvaa Penny Wartiaista ja avasi Bollinger Rosé -pullon. He kilistelivät, koska Penny oli palaamassa äitiysloman jälkeen esiintymislavoille.

Penny kuiskasi Jacquesille rakastavansa tätä. Minä rakastan sinua, vastasi Jacques.

6. osa

Vallan ytimen ikkunat antoivat vanhojen VR:n makasiinien suuntaan. Vastakkaisella seinustalla pylväät seisoivat parijonossa. Pitkän ja kapean huoneen päässä sijaitsivat kassa ja tarjoilusaarekkeet.

Käytävä jakoi neljälle hengelle tarkoitetut pöydät kahteen riviin. Pöytien molempiin päihin oli tuotu ylimääräiset tuolit, koska vallankäyttäjät ja heidän hännystelijänsä viihtyivät laumoissa.

Pylväiden takana oli kolmas pöytärivi, ja sieltä käytiin sisään istuntosaliin.

Vallan ei tarvinnut piileskellä kabineteissa. Se viihtyi erinomaisesti eduskunnan kahvilassa.

Kahvin ääressä luotiin ja ylläpidettiin suhteita, annettiin ja petettiin lupauksia, vaihdettiin tietoja ja levitettiin juoruja. Istuntosalissa pidettiin puheita ja painettiin nappia.

Voitko hakea cafe latten ja berliininmunkin? pyysi Hilkka Minerva. Suuren valiokunnan puheenjohtajan erityisavustaja Mika Juippila lähti liikkeelle.

Kohta loppuu herkuttele ja tämä pompottaminen, mietti Mika.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahleen ehdotus oli osunut otollisen maaperän. Kun isänmaa kutsui, Mika oli valmis vastuuseen. Ja uran rakettimaiseen nousuun.

Mika kantoi tarjottimen pöytään. Hilkka muisti, ettei juo kahvia ilman vettä ja lähetti erityisavustajansa noutamaan lasillista.

Ylimääräisen lenkin jälkeen Mika pääsi istumaan. Juoksupoika katseli pomoaan, johon pitkät työpäivät ja epäterveellinen ruoka olivat jättäneet jälkensä.

Demokratian korjaaminen oli satanut Hilkan laariin, aloitti Mika. Vallitseva mielipide oli, että suuren valiokunnan nostaminen parlamentin ylähuoneeksi tehosti lainsäädäntöä.

Hilkka pyysi kertomaan jotakin, jota hän ei jo tiedä. Mikan mukaan poliittista pääomaa voisi kasvattaa vieläkin enemmän. Hilkka nojasi eteenpäin ja pyysi jatkamaan.

Mika sanoi, että modernin poliitikon on hallittava niin asia- kuin viihdejulkisuus. Viihde oli noussut suosion kannalta jopa tärkeämmäksi.

Televisio-ohjelmat tekevät presidenttejä, korosti Mika. Martti Ahtisaari nousi valtaan Tuttu juttu -ohjelman ansiosta. Hilkka oli samaa mieltä, mutta arveli itse sopivansa paremmin parinhakuohjelmiin.

Mika huomautti, että muitakin vaihtoehtoja oli tarjolla. Gutta Justafsbergin televisio-ohjelmaan etsittiin julkkiksia, jotka ryhtyivät elämäntaparemonttiin.

Jos Hilkka onnistuisi Tekee guttaa -ohjelmassa, hänet voisi myydä äänestäjille ihmenaisena, joka laittoi ensin demokratian ja sitten itsensä kuntoon. Se tekisi gutaa kannatukselle.

Hilkka haukkasi berliininmunkkia. Vadelmahilloa valui suupieliin. Nainen tiesi, että se oli viimeinen herkku pitkään aikaan. Miehistä ei onneksi tarvinnut luopua, sillä ne tarjosivat hyötyliikuntaa.

7. osa

Tilanne eskaloitui nopeasti. Valtterin mielestä Tuomaksen ämpäri oli kivempi, ja hän otti sen kaverin kädestä. Tuomas ei siitä tykännyt ja tönäisi Valtteria, joka heitti hiekkaa Tuomaksen päälle.

Se oli liikaa valvoville silmille. Valtteri palautti ämpärin ja pyysi anteeksi. Lopuksi pojat halasivat ja jatkoivat leikkejään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lisää, lisää, lisää, huusi Jacqueline keinussa. Jacques Pyrcyr antoi tyttärelleen lisää vauhtia. Kaksoset Ihanelma ja Aarre nukkuivat vaunuissa, joten isä pystyi keskittymään vanhimpaansa.

Sammonpuistikossa elämä kulki tutuissa uomissaan.

Leikkipuisto sijaitsi Etu-Töölössä Kauppakorkeakoulun päärakennuksen ja kirjaston välissä. Kauppakorkeassa haalariasuiset kohelsivat vailla valvontaa mutta Sammonpuistikossa asiat olivat toisin.

Runeberginkatu oli vieressä oma vilkas itsensä, läpikulkuliikenne piti siitä huolen.

Kolme lasta kahden naisen kanssa, laski Jacques. Vauhtia voisi hidastaa, sillä yhden miehen ei tarvinnut täyttää koko maailmaa.

Vaunuista alkoi kuulua kitinää, jonka Jacques vaimensi keinuttamalla.

Jacqueline kyllästyi keinuun ja juoksi kiipeilytaloon, josta pääsi liukumäkeä laskemalla pois. Sieltä löytyi leikkikavereita.

Jacques istui penkille ja nojasi kyynärpäihinsä. Hän pohti, mitä ihmettä oli tekemässä. Agentin värväys kuulosti yksinkertaiselta tehtävältä, mutta toteutus oli astetta monisyisempi vyyhti.

Värväyksen kohde oli Jacquelinen äiti eli Pouilly Veivar, jonka kanssa oli pitkä yhteinen historia. Poikamiehenä viettely olisi ongelmatonta, mutta uusi perhe Penny Wartiaisen kanssa muutti tilanteen.

Oli ollut helppo ajatella, että isänmaan etu vaati moraalista joustavuutta, mutta nyt se tuntui vaikealta.

Saako tehdä pahaa suuremman hyvän puolesta? Uhrit eivät ole valinneet osaansa, joku on tehnyt sen heidän puolestaan.

Jacqueline, Ihanelma ja Aarre joutuvat kärsimään tästä eniten, mietti Jacques.

8. osa

World Trade Center -korttelin läpi kulki käytävä, jonka varrella oli erikoiskauppoja, kampaamoita, kahviloita ja ravintoloita. Kita Vainola etsi lounaspaikkaa, vaikka hänellä ei ollut nälkä.

Lähes kaksimetrinen Viihdelehden toimittaja astui sisään Keskuskadulta ja käveli korttelin läpi. Väki väheni matkalla, ja Mikonkadun päässä oli liikkeellä enää muutama kulkija.

Juuri ennen ulko-ovia pienet liukuportaat nousivat vasemmalle.

Aikatalon toisella tasolla sijaitsi Ichiban Sushi. Ravintola oli aivan ydinkeskustassa, silti katseilta piilossa. Siellä ei ollut istumapaikkoja kuin reilulle kymmenelle asiakkaalle.

Kita tilasi pienen lounaan. Siihen kuului kaksi futomakia ja kuusi nigiriä, joiden päällä oli lohta, jättikatkarapua ja kananmunaa. Tieto kulki silmien kautta aivoihin, jotka välittivät viestin vatsaan: nälkä.

Nurkkapöydässä odotti lounasseura.

Kita kaatoi pieneen kuppiin soijaa ja sekoitti siihen wasabia, vaikka joidenkin mukaan niin ei kuulunut tehdä. Muiden mielipiteistä Kita ei välittänyt, mutta häntä kiinnosti, miksi Jacques Pyrcyr halusi tavata.

He tunsivat toisensa entuudestaan.

Kita oli seurannut Jacquesin edesottamuksia, koska mies oli viihtynyt julkkiskaunottarien, Pouilly Veivarin ja Penny Wartiaisen kanssa. Osa seikkailuista oli päätynyt lehteen, osa ei.

Kaksikolla oli eräänlainen keskinäinen YYA-sopimus, mutta molemmilla oli valmiudet toimia sopimuksen vastaisesti tilanteen niin vaatiessa.

Jacques oli aikanaan paljastanut toimittajalle, että puolustushallinnon sisäpiirissä toimi myyrä. Kitan uutinen oli käynnistänyt tutkinnan, joka oli paljastanut Suomen historian suurimman vakoiluskandaalin.

Kita oli saanut vaivan palkaksi Vuoden journalisti -palkinnon.

Komea parta, sanoi Kita. Hän veikkasi runsaan karvoituksen herättävän huomiota. Siitä voi olla haittaa suojelupoliisissa, sillä agentin on tarvittaessa pystyttävä sulautumaan väkijoukkoon.

Jacques kiitteli katoamisvinkeistä, mutta totesi, että näkyvillä on parhaiten piilossa. Vakoilijat eivät toimineet vain varjoissa niin kuin elokuvat antoivat ymmärtää.

Ainakaan tapaamispaikan valinta ei tue tuota väitettä, huomautti Kita. Jacques myönsi, että joistakin asioista oli parempi keskustella vaivihkaa.

Kita ehdotti, että vähitellen siirryttäisiin niihin asioihin.

Jacques kertoi, että televisioon oli tekeillä uusi kuntoremonttiohjelma. Mukaan oli saatu politiikan, elinkeinoelämän ja seurapiirien kirkkaimmat tähdet.

Voin paljastaa esiintyjäkaartin, joka on toistaiseksi salaisuus, lupasi Jacques.

Kita ihmetteli, miksi supo vuosi johonkin televisio-ohjelmaan liittyvän tiedon juuri hänelle. Jacques ei halunnut tässä vaiheessa ottaa kantaa kysymykseen.

Uutinen kiinnostaa toimittajaa joka tapauksessa, arveli Jacques. Jos ei, joku toinen media tekisi mielellään jutun.

Kita ei nähnyt tarvetta kääntyä kilpailevan uutisvälitykseen puoleen.

Tietovuodot olivat toimittajan karkkipäiviä. Silloin ei kyselty syväkurkkujen vaikuttimien perään, vaan julkaistiin tiedot, koska omilla uutisilla sai henkilökohtaista mainetta ja kunniaa.

9. osa

Miksi se taukki ei tajunnut, että hänen ei pitänyt mennä tuohon televisio-ohjelmaan? mietti Maikki Ripsivuo.

Neito katseli 85 tuuman LED-televisiota Eros Mannströmin asunnossa. Se oli Töölössä Kesäkadulla, jossa sijaitsi yksi Helsingin halutuimmista taloyhtiöistä.

Kattohuoneiston ikkunat ulottuivat lattiasta kattoon. Ulkona syysaurinko laskeutui sävyisästi, sisällä myrsky teki tuloaan.

Maikki joi lasin Nipozzano Riserva -punaviiniä yhdellä kulauksella ja kaatoi toisen. Perään meni puoli kiloa Neuhausin suklaakonvehteja. Sekään ei auttanut, vatsaa alkoi kivistää.

Maikki pyyhki sormensa valkoiseen sohvaan. Viikon kamalin hetki oli alkamassa.

Televisiosta tuli Gutta Justafsbergin ja Eros Mannströmin tähdittämä Tekee guttaa -kuntoremonttiohjelma, johon tuottaja Putteri Lahomaa oli saanut mukaan julkkisten kerman.

Kohukaunotar Sardina Feikkilehti, liikemies Magnus von Fyrckendorf, poliitikko Hilkka Minerva, talkshow-isäntä Arto Nürnberg, Miss Suomi 1996 Kola Odusoda ja jääkiekkovalmentaja Dummy Tamminen hikoilivat katsojien iloksi.

Osallistujat oli pidetty salassa ennen kauden alkua. Näin oli luotu odotusarvoa, joka vetosi katsojiin ja mainostajiin. Spekulointi nimistä oli luonut ilmiön, joka lähti lentoon päivää ennen ensimmäistä lähetystä, kun toimittaja Kita Vainola oli paljastanut osallistujat.

Tekee guttaa nousi Suomen katsotuimmaksi ohjelmaksi. Taakse jäivät Uutisvuoto, Putous, Tanssii tähtien kanssa ja Vain elämää. Maikin mielestä ohjelma olisi saanut flopata.

Eroksen öljytty ylävartalo oli ohjelman tähti, joka houkutteli naiset ruudun ääreen. Miehet katselivat ohjelmaa kateudesta.

Maikki vihasi sitä, että muilla oli nautintaoikeus hänen omaisuuteensa.

Gutta kosketteli juontajaparinsa lihaksia, vaikka sotki sormensa öljyyn. Kola ei osannut tehdä mitään ilman Eroksen intiimiä opastusta. Hilkan suupielistä valui kuola, kun ohjaaja näytti mallia.

Katsominen oli tuskallista. Siitä huolimatta Maikki ei voinut kuin hämmästellä Hilkan motivaatiota. Poliitikko treenasi kovaa ja noudatti ruokavaliota. Se näkyi ulospäin: vartalo kiinteytyi ja paino putosi.

Katsojat palkitsivat Hilkan, jonka gallup-suosio ampaisi korkeuksiin.

Maikilla ei mennyt yhtä hyvin. Eroksen Yöjuoksukoulun sabotointi oli vienyt ojasta allikkoon. Oli keksittävä jotain, jolla miehen voisi sitoa itseensä ikiajoiksi.

Siihen oli yksi oiva keino.

Maikki päätti jättää pillerit pois. Öljytty adonis tarvitsi ankkurin elämälleen.

10. osa

Tunnelin päässä näkyi valoa.  Muoviputki kahisi tassujen koskettaessa sen pohjaa. Dobermanni suuntasi kohti kättä, joka näkyi valon keskellä. Käsi oli ylin tahto, joka määräsi suunnan.

Koiran nimi oli Göbbels, Ainikki Nuivanen kutsui sitä Göbiksi. Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö harrasti agilityä, mutta tällä kertaa hän oli kilpailussa mukana työn vuoksi.

Koira ampaisi ulos tunnelista. Ainikki ohjasi Göbin ohi esteen ja käänsi tämän takaisin ja nosti hyppyyn käden heilautuksella. Koira jatkoi juoksemista emäntänsä rinnalla puomin yli ja hyppäsi renkaan läpi.

Maalissa Göbi loikkasi Ainikin syliin, muilla sinne ei ollut asiaa. Puhtaan suorituksen ansiosta koira oli saavuttanut agilityvalion arvon.

Viisi virhepistettä, totesi tuomari Jorma Junkkari. Ainikki epäili tuomarin unohtaneen opaskoiransa kotiin: suoritus oli virheetön.

Jorma valisti, että puomin nousevalla ja laskevalla osalla oli alueet, joihin koiran oli koskettava vähintään yhdellä tassulla. Jälkimmäinen alue oli jäänyt koskematta, mistä seurasi kontaktivirhe.

Ainikki kannusti käymään optikolla näöntarkastuksessa. Joko lässytys loppuu tai tulee lisää virhepisteitä, linjasi Jorma. Ainikki lupasi palata asiaan myöhemmin.

Onko tuo uhkaus? tiedusteli Jorma. Ei tietenkään, vastasi Ainikki, vaikka sellainen tulkinta oli toki mahdollinen. Ainikki jätti oikeudenjakajan arpomaan tuomioitaan.

Ojangon koiraurheilukeskus sijaitsi Itä-Vantaalla kehä kolmosen varrella. Lämmitetyssä sisähallissa eläimillä oli paremmat oltavat kuin monella ihmisellä.

Ainikki käveli kahvioon ja tiedusteli, onko pöydässä tilaa. Kansallispuolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sini Porvali ja taustavaikuttaja Zen Byskowicz kehottivat liittymään seuraan.

Sini oli Zenin tallin kasvatti. Konkarilla oli tapana kouluttaa nuoria naisia politiikan huipulle. Sini puolestaan opetti Fiinu-nimiselle cockarispanielilleen agilitytaitoja.

Zen pahoitteli Göbin kovaa kohtaloa, Ainikki kiitteli huomaavaisuudesta.

Ainikki oli havainnut, että Sinin ja Zenin puoluetoveri Hilkka Minerva oli hyvässä nosteessa. Ensin Hilkka oli laittanut demokratian kuntoon, ja nyt sama meno jatkoi television kuntoremonttiohjelmassa.

1950-luvun jälkeen kansallispuolueesta ei ole tullut presidenttiä, muisteli Ainikki. Hilkan suosion ansiosta puolueella oli saumat vallata presidentinlinna.

Sini ja Zen epäilivät mahdollisuuksia, koska Hilkan vahvoilla vieteillä oli tapana tuottaa skandaaleja. Supo pystyi pitämään kohut poissa julkisuudesta, vakuutti Ainikki.

Tallimestari ja hänen tähtioppilaansa alkoivat lämmetä ajatukselle. Idea oli istutettu, joten Ainikki päätti hoitaa keskeneräiset asiat kuntoon.

Agilitykilpailun tuomari löytyi parkkipaikalta. Jorma nojasi Audiinsa ja kehuskeli koirakerholaisille pilanneensa Nuivasen hurtan nollatuloksen.

Ainikki irrotti Göbin talutushihnasta ja käski kimppuun. Jormalla löi tyhjää, hän vain katsoi kohti juoksevaa koiraa.

Ainikki näytti Jormalle käsimerkin, jolla koiraa ohjattiin agilityradalla. Käsi kulki kohti parkkipaikan reunalla kasvavaa puuta ja heilahti ylöspäin hypyn merkiksi.

Asiat yhdistyivät Jorman päässä, ja itsesuojeluvaisto käski juoksuun. Jorma ehti puun luokse ennen Göbiä ja kiipesi latvaan rekkamiehen hymyn vilkkuessa.

Pieni hymyn kare viivähti Ainikin suupielessä mutta katosi saman tien.

11. osa

Vihdoinkin kaksin, ajatteli Maikki Ripsivuo. Neito istui tuoliin, johon herrasmies hänet auttoi. Kiitos, sanoi Maikki ja antoi suurien silmien vilkkua.

Eros Mannström menetti suuntavaistonsa, eikä meinannut löytää paikkaansa kahden hengen pöydässä. Matkalla hän törmäsi naapuripöytään.

Muutamaa hajapaikkaa lukuun ottamatta ravintola Bronda oli täynnä. Korkean katon ja suurien ikkunoiden ansiosta tila tuntui kuitenkin ilmavalta.

Ulkona marraskuu oli lähettänyt luonnonvalon matkoihinsa. Esplanadin puisto oli pukeutunut jouluvalaistukseen, lumi loisti poissaolollaan.

Oli arki-ilta. Eros oli varannut pöydän, koska ei halunnut jättää mitään sattuman varaan. Televisio-ohjelman nauhoitusten vuoksi yhteinen aika oli jäänyt vähiin.

Eros oli ymmärtänyt järjestää romanttisen illan, kun Maikki oli todennut näkevänsä miestä useammin televisiossa kuin kasvokkain.

Bronda sopi hyvin tarkoitukseen, koska siellä kaikki tarjoiltava ruoka oli jaettavaa. Se on kaikkien suhteiden ydin, että on jotain käsin kosketeltavaa, yhteistä, jaettavaa.

Tarjoilija Lyyli Kehusmaan työvuoro lähestyi loppuaan. Aikaa ei tarvinnut tarkistaa ranteesta, koska turvonneet jalat ja ristiselän kipu kertoivat sen kelloa tarkemmin.

Asiakaspalvelun ammattilainen luuli, että ei pysty enää innostumaan mistään. Viimeinen tilaus ja sitten kotiin. Lyyli otti ruokalistat käteensä ja iloisen ilmeen kasvoilleen.

Tarjoilija tunnisti Eroksen. Verkkokalvoille ilmestyi kuva vartalosta, jonka jokaisen öljytyn lihaksen pystyi erottamaan televisioruudulta.

Mekon sisätilanlämmitin alkoi puhaltaa täydellä teholla. Lyyli jähmettyi paikoilleen, posket punottivat ja suusta tuli ulos vain huokailua.

Oletko sattumalta töissä täällä? tiedusteli Maikki. Jos asiat olivat näin, niin Maikki pyysi tuomaan Apple Martinit aperitiiviksi vikkelään tahtiin.

Lyyli palasi päiväunista päivätyönsä pariin ja lähti noutamaan juomia.

Eros otti Maikin käsistä kiinni ja kertoi ikävöineensä yhteisiä hetkiä. Maikin mielestä näistä hetkistä kannatti ottaa kaikki irti ja suuteli miestä pöydän yli.

Anteeksi, voinko saada nimikirjoituksen? kysyi fitness-harrastaja Pipsa Ellilä.

Pipsa söi 11,5 kuukautta vuodesta parsaa, raejuustoa ja kananrintaa. SM-kilpailujen jälkeen hän nautti elämästä kaksi viikkoa ennen seuraavan harjoituskauden alkua.

Eros irrottautui Maikin imusta ja totesi, että totta kai. Pipsa tarjosi kynää ja Eros etsi katseellaan paperia. Ihailija kääntyi ja tarjosi lannehousujen paljastamaa pakaran yläosaa kirjoitusalustaksi.

Varmuuden vuoksi Eros tarkisti, onko toiveen toteuttaminen soveliasta. Maikilta ei ollut mitään sitä vastaan – se oli tyhmintä, mitä mies voisi tehdä.

Eros kirjoitti nimensä tyrkyllä olevaan ahteriin. Televisiotähti selitti, että fanien huomiointi kuuluu toimenkuvaan. Ei anneta ihailijoiden pilata tunnelmaa, hän sanoi.

Maikki yritti unohtaa sen, mitä oli nähnyt, mutta siihen ei jäänyt aikaa. Paikalle pöllähti polttariseurue, jonka juopunut sankari oli valmis luopumaan siipastaan lihaskimpun vuoksi.

Terhikki Kurvinen oli investoinut ylimääräiset euronsa rintoihin, ja push up -liivit työnsivät silikonit silmille. Terhikki nojasi pöytään, jotta Eros sai lähikuvan.

Maikille tuli tarve puuteroida nenäänsä. Hän nousi drinkki kädessään ja kompastui. Jääpalat lensivät Terhikin dekolteeseen.

Sen jälkeen suoritus maassa oli sitä luokkaa, että se olisi saanut Cristiano Ronaldonkin kateelliseksi. Eros syöksyi apuun ja nosti naisen käsivarsilleen.

Sankarini, kanna minut kotiin, kuiskasi Maikki ja näykkäsi hellästi korvanlehteä.

12. osa

Kuin kalastaisi haavilla akvaariosta, mietti Hilkka Minerva. Jaagaaminen oli helppoa, koska saalis ei päässyt karkuun veden päällä kelluvasta anniskelupaikasta.

Silja Serenade oli viimeistä hyttiä myöten täynnä kansallispuoluelaisia, jotka olivat lähteneet pikkujouluristeilylle Helsingistä Tukholmaan.

Hilkka siemaili valkoviinistä ja kivennäisvedestä sekoitettua spritzeriä, koska siinä oli kaikista drinkeistä vähiten kaloreita. Kuntoremonttiohjelman vuoksi seisovaan pöytään ei ollut tällä matkalla asiaa.

Vuosien varrella Hilkka oli kehittänyt oman saalistusmenetelmänsä. Ensin tarkistettiin perä, sitten lätty. Jos yhdistelmä toimi, niin heti iholle ja ehdotus.

Keski-Suomen kansallisnuorten järjestösihteeri Aatos Eurola oli potentiaalinen tapaus. Lisäksi nuoren miehen arvostelukyky oli jo alkumatkasta sopivasti alentunut.

Soidinmenot keskeytyivät, kun puoleen ensimmäinen varapuheenjohtaja Sini Porvali ja taustavaikuttaja Zen Byskowicz kiskoivat Hilkan irti Aatoksesta ja istuttivat pöytäänsä.

Mikä nyt on niin tärkeää? kysyi Hilkka. Zen vastasi, että presidentinvaalit. Hilkkaa eivät kyseiset vaalit kiinnostaneet, koska presidentti oli vuosia sitten riisuttu valtaoikeuksistaan.

Mutta kansallispuoluetta kiinnosti, linjasi Sini. Siitä oli yli puoli vuosisataa, kun puolue oli viimeksi isännöinut presidentinlinnaa.

Hilkka ilmoitti, että häntä kiinnostaa eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan posti. Sieltä käsin johdetaan kaksikamarisen parlamentin lainsäädäntöprosessia.

Kun isänmaa kutsuu, on tapana vastata myöntävästi, totesi Zen. Politiikassa yhteinen etu ajaa aina yksityisen edelle.

Hilkka epäili, ettei Zen itsekään uskonut tuota kirkasotsaista höpinää.

Zen ei halunnut keskustella uskomuksistaan vaan puoluetoverinsa tulevaisuudesta. Hilkan ura voisi päättyä ikävästi, ellei hän ryhdy puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Rauhoitutaanpas hieman, kehotti Sini. Tulevat presidentinvaalit olivat erittäin tärkeät. Kansa innostui henkilövaaleista, vaikka jaossa oli lähinnä symbolista valtaa.

Hilkan menestys sataisi kansallispuolueen laariin ja antaisi nostetta eduskuntavaaleihin.

Se olisi suuri palvelus puolueelle, korosti Sini. Samalla Hilkka voisi varmistaa hienon poliittisen uransa jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.

Hilkka ymmärsi, ettei tätä taistelua voinut voittaa. Siksi piti sopeutua tilanteeseen ja ottaa siitä kaikki hyöty irti. Kuusi vuotta Suomen presidenttinä näyttäisi hyvältä ansioluettelossa.

Kiitän luottamuksesta ja olen käytettävissä, sanoi Hilkka ja nousi pöydästä.

Hilkka mietti, miten selittäisi tapahtumien saaman käänteen Pjotr Skeptinoville. FSB:n Suomen osaston päällikkö oli kehittänyt juonen, jonka avulla saisi kaapattua lainsäädäntövallan asemamaassaan.

Jotta juoni onnistuisi, Hilkan pitäisi pysyä suuren valiokunnan puheenjohtajana. Pjotr ei ilahtuisi siitä, että hänen värväämänsä vakoilija olikin matkalla presidentinlinnaan.

Hilkka havahtui ajatuksistaan, kun huomasi miesten päiden kääntyvän kuin tennisottelun katsomossa. Pikkumustaan ja piikkikorkoihin pukeutunut Pouilly Veivar keinahteli tanssiravintolan läpi.

Pouilly istahti Sini Porvalin ja Zen Byskowiczin pöytään.

Mitä ihmettä Pouilly teki täällä? pohti Hilkka. Onko hän vaihtanut leiriä?

13. osa

Hotelli Torni kurkotti 70 metriin Helsingin keskustassa. Se oli joskus ollut Suomen korkein hotelli, sitten tamperelaiset olivat laittaneet paremmaksi omalla tornihotellillaan.

Hissillä ja lopuksi kierreportaita pitkin pääsi koko kaupungin katolle, Ateljee Baariin.

Upeat maisemat, ajatteli kansallispuolueen broileri Mika Juippila. Mika nousi kierreportaita Pouilly Veivarin perässä.

Pouilly tilasi baaritiskiltä mojiton, Mika peesasi. Pouilly maksoi koska oli esittänyt kutsun.

Miesten päät kääntyivät, kun nainen keinahteli ikkunapöytään. Ensimmäinen yrittäjä ilmestyi paikalle heti, kun Mika oli auttanut Pouillyn istumaan.

Tiger of Swedenin pukuun sonnustautunut Noel Spelmansson oli kylpenyt hiusgeelissä ja partavedessä. Kauluspaidan napit olivat auki napaan saakka, ja sheivatun rinnan päällä loisti kultaketju.

Pelimieheksi aikova oli osallistunut 2 500 euroa maksaneelle kurssille, jossa oli opetettu takuuvarmoja iskutekniikoita. Nyt oli oiva hetki saada investoinnille vastinetta.

Kurssin vetäjä oli korostanut, että itsevarmuus vetoaa naisiin. Tosimies ei myöskään pelkää kilpailua. Vaikka naisella on seuralainen, hänet pystyy iskemään.

Noel tiedusteli Pouillylta, saako baarin komein mies tarjota drinkin. Pouilly kertoi mielellään auttavansa näkövammaisia, mutta ei ottanut heiltä vastaan juomia.

Mikalta meni mojito väärään kurkkuun, kun Noel hyvästeli itsetuntonsa.

Pouilly painotti Mikalle, että nyt käytävä keskustelu oli luottamuksellinen. Huuleni ovat sinetöidyt, vakuutti Mika. Hän vuoti kaikki tiedot, jos siitä oli itselle hyötyä.

On tehty salainen kassakaappisopimus, Pouilly kertoi.

Hilkka Minerva oli lupautunut kansallispuolueen presidenttiehdokkaaksi. Hän voittaisi vaalit suosionsa ansiosta ja auttaisi siten kansallispuolueen voittoon seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Lähden eduskuntavaaleissa kansallispuolueen ehdokkaaksi, sanoi Pouilly. Puoluekoneisto varmistaisi läpimenon ja sen jälkeen hänet nostettaisiin suuren valiokunnan puheenjohtajaksi.

Pouilly painotti, että suuren valiokunnan puheenjohtaja tarvitsi aisaparikseen pätevän pääministerin, jotta kaksikamarinen parlamentti saataisiin toimimaan.

Sinulla on mahdollisuus jäädä historiaan, totesi Pouilly. Esko Aho nousi aikanaan Suomen nuorimmaksi pääministeriksi 36-vuotiaana, Mika voisi tehdä saman tempun 27-vuotiaana.

Kiinnostaako sinua keittää kahvia vai johtaa Suomea? kysyi Pouilly.

Mika ei meinannut pysyä housuissaan, niin hyvältä tuntui. Mikään ei kiihottanut niin kuin valta. Sen avulla sai kaikkea, mitä maailma pystyi tarjoamaan.

Mika oli marionetti, Poully veti naruista rakennekynsillään.

14. osa

Venäjän maaperällä, ajatteli Hilkka Minerva. Hän oli juuri astunut sisään Venäjän federaation suurlähetystön portista Tehtaankadulla.

Monet muutkin suomalaiset poliitikot olivat käyneet täällä, mutta tahti oli harventunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Kylmän sodan aikana itänaapurin hyväksyntä oli ollut edellytys poliittiselle uralle Suomessa. Siksi kaikki olivat kilvan juosseet lähetystössä laulamassa tietojaan.

Isänmaan asioita edistettiin silloin parhaiten maanpetoksella.

Vartija avasi oven ja käski Hilkan aulaan. Pjotr Skeptinov antoi vieraan odottaa kolme varttia, koska Angry Birds ei sujunut aivan odotusten mukaan.

Kun linnut olivat päihittäneet possut, Pjotr pyysi sihteeriään noutamaan Hilkan. Duscha Orashova haki Hilkan aulasta ja ohjasi istumaan vastapäätä esimiestään.

Pjotrilla oli nahkapäällysteinen hierova tuoli. Vieraita varten oli muovijakkara, jonka kaikki jalat olivat eripituiset.

On aika siirtyä suunnitelman viimeiseen vaiheeseen, sanoi Pjotr. Hän napsautti kaukosäätimellä hieronnan pois päältä.

Vladimir Putin seurasi seinältä vakavana alaisensa työergonomiaa. Presidentin muotokuva oli kaikkien huoneiden vakiovaruste.

Hilkka oli ollut monessa pahassa paikassa uransa aikana. Hän oli muun muassa joutunut eroamaan ulkoministerin tehtävistä mutta oli onnistunut nousemaan takaisin huipulle.

Nyt oli edessä jotain vielä vaikeampaa. Pitäisi selittää Pjotrille, että tiedustelumiehen historiallisen hieno suunnitelma menee mönkään.

On tullut pieni mutka matkaan, kertoi Hilkka. Pjotr rypisti kulmiaan: Mikä mutka?

Minusta tuleekin Suomen presidentti, vastasi Hilkka.

Sinä pysyt suuren valiokunnan puheenjohtajana ja pyörität lainsäädäntöprosessia minun tahtoni mukaan, ilmoitti Pjotr.

Hilkan mukaan ei ollut vaihtoehtoja. Kansallispuolue halusi presidentin viran omakseen yli 50 vuoden tauon jälkeen. Ellei kansansuosikki suostunut ehdokkaaksi, puolueen raskas kalusto oli luvannut tuhota Hilkan uran. Presidentin vaalien nosteella kansallispuolue juhlisi voittoa myös seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Voin olla hyödyksi Suomen presidenttinä, sillä Venäjän suhteiden hoitaminen kuuluu valtionpäämiehen tontille, huomautti Hilkka.

Pjotr uhkasi vuotaa julkisuuteen Hilkan touhut vieraan valtion piikkiin, jos tämä loikkaa pois suuren valiokunnan puheenjohtajan pallilta. Vakoilusta oli olemassa konkreettiset todisteet.

Mitä sitten? kysyi Hilkka. Suurin osa suomalaisista poliitikoista oli aikanaan kaveerannut KGB:n kanssa, eikä sitä pidetty tässä maassa minään. Presidenteilläkin oli ollut ikiomat kotiryssät.

Hilkka muistutti, ettei kenenkään poliittinen ura ollut Suomessa päättynyt vakoilusyytöksiin. Kansallispuolue sen sijaan voisi pudottaa häneltä huipulta unholaan.

Huolella rakennettu palatsivallankumous alkoi murtua Pjotrin silmien edessä. Ei tällaista valtiota ole olemassakaan, hän mietti. Poliitikot pettävät maansa, ja kansa vain kohauttaa olkapäitään.

15. osa

Punatut huulet loistivat, toiset piilottelivat handlebar-viiksien suojissa. Huulet kohtasivat, myötäilivät toisiaan ja erkanivat vain palatakseen takaisin yhteen.

En ole aikaisemmin suudellut suuren valiokunnan puheenjohtajaa, kertoi Jacques Pyrcyr. Pouilly Veivar sanoi, ettei olisi ryhtynyt tehtävään ilman tätä kahdenvälistä järjestelyä.

Valtiollisen protokollan mukaan presidentti oli arvojärjestyksessä ensimmäinen, eduskunnan puhemies toinen ja pääministeri kolmas.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja oli kuitenkin lainsäädännössä valtajärjestyksen ensimmäinen. Valiokunta oli kaapannut ylimmän vallan, ja sen puheenjohtaja johti lainsäädäntöprosessia.

On aika lähteä, Jackie, tule pukemaan! huusi Jacques eteisestä. Kaksikon yhteinen tytär asui vuoroviikoin äidin ja isän luona, ja Jacquelinella oli molemmissa kodeissaan oma huone.

Jacques puki lapselle haalarin, kaulurin, hanskat, pipon ja kengät. Sen jälkeen aikuinen pyyhki hikeä otsaltaan ja toivoi kevään tulevan pian.

Pouilly asui Piritankadulla Munkkisaaressa. Eiran huviloiden ja telakka-alueen väliin oli noussut asuinkortteli maksukykyisille.

Jacques oli jättänyt autonsa Eiranrantaan noin puolen kilometrin päähän, koska lähempää ei ollut löytynyt pysäköintipaikkaa.

Pihalla Jacqueline ei jaksanut kävellä ja heittäytyi maahan. Jacques nosti tytön kainaloon, koska uhmaikäisen kanssa väittely tuotti harvemmin tuloksia.

Väinämöisenkadulla Töölössä oli parempi onni pysäköinnin kanssa. Jacques peruutti Ford S-Maxin taskuun melkein kotioven edessä.

Jacques irrotti tyttärensä turvaistuimesta ja nosti jalkakäytävälle. Jacqueline näki Penny Wartiaisen nukuttamassa kaksosia Väiskin kallioilla ja juoksi tämän luokse.

– Arvaa mitä? kysyi Jacqueline.

– No mitä?

– Äiti ja isi pussasivat.

– Vai sellaista. Oletko varma?

– En, mä oon Jackie.

– Niin oletkin.

Jacques heitti Jacquelinen kassin olalleen, lukitsi auton ovet ja tuli perässä. Puistossa Jacques tiedusteli, miten Ihanelman ja Aarten päivä oli sujunut päivähoidossa. Hyvin, vastasi Penny.

Viikset peittivät lähes täysin Jacquesin huulet. Mutta ne eivät peittäneet petosta, toisen naisen huulipunaa. Penny ojensi puhtaan nenäliinan Jacquesille.

– Voitko pyyhkiä pois?

– Minkä?

– Sen, mitä olet tehnyt.