JK 3. / 11. osa

Eduskunnasta oli kotiin Väinämöisenkadulle kilometrin kävelymatka, mutta Jacques Pyrcyr ei valinnut suorinta reittiä vaan kiersi Töölöntorin kukan kautta.

Jacques osti puoli tusinaa punaista ruusua, jotka toivottavasti parantaisivat tunnelmaa kotona. Se oli hieman kiristynyt, kun iltauutiset oli dokumentoinut kaksosten isän kiinnostuksen kohteita.

Aamulla Jacques oli käynyt Supon Ratakadun konttorilla raportoimassa.

Vastavakoiluosaston päällikkö ei ollut tyytyväinen tuloksiin. Tosin Jacques oli jo ehtinyt oppia, ettei Ainikki Nuivanen ollut tyytyväinen mihinkään.

Pouilly Veivar teki selvitystä suuren valiokunnan tehtävistä niin kuin odottaa saattoi.

Selvitysmies keräsi poliitikkojen, virkamiesten ja eturyhmien näkemyksiä. Työtahti oli verkkainen. Se viittasi siihen, että loppuraportin tulokset oli ennalta päätetty.

Jacques ei ollut saanut selville mitään raportin sisällöstä. Tai siitä, kenen etuja se palveli. Oli itsestään selvää, että Hilkka Minerva ei ollut aivot suunnitelman takana.

Pouilly oli varovainen, eikä jättänyt papereita lojumaan tai tietokonettaan auki. Jacquesin oli pakko myöntää itselleen, että keskittymistä häiritsi se, että nainen oli kuuma pakkaus.

Jalmari Kahleellakaan ei ollut mitään konkreettista kerrottavaa aamupalaverissa. FSB:n Pjotr Skeptinovilla oli tekeillä jotain. Siitä ei ollut tietoa, liittyikö se Hilkan ja Pouillyn kuvioon.

Jacques palasi aikaan ja paikkaan, kun ratikka kolisteli ohi Mechelininkadulla. Hän hieraisi leukaansa, jota reunusti tuuhea parta. Se oli ilmestynyt kasvoille viiksien seuraksi.

Herrasmiehille parturipalveluja tarjoava Walden’s Classic Barber Shop sijaitsi kätevästi kotikadulla. Jacques astui sisään ja istui parturintuoliin.

Parturi tiedusteli, miten hiukset leikataan ja parta muotoillaan. Jacques jätti asian ammattilaisen päätettäväksi, mutta viiksistä ei ollut tarkoitus luopua.

– Kenelle kukat ovat? kysyi parturi.

– Kaksosten äidille.

– Onko jokin merkkipäivä?

– Ei. Vien siksi, että olin uutisissa.

– Mutta eihän se ole mikään syy.

– Riippuu siitä, mitä siellä tekee.

Kun naispuolinen parturi kuuli syyn, hän kehotti hankkimaan puoli tusinaa ruusua lisää. Eikä suklaasta myöskään olisi haittaa.

Advertisement

JK 3. / 10. osa

Anteeksi, tein kauheat oharit. Haluaisin tavata. Tuntui siltä, että meillä oli jotain. ❤ Maikki

Eros Mannström sormeili puhelintaan ja luki viestin uudelleen. Poliisin käsiraudat olivat hiertäneet ihon pois ranteista, mutta nyt kädet olivat kunnossa.

Siitä mies ei ollut toipunut, että oli jäänyt toiseksi naiselle kilpailussa naisesta.

Mamma Rosan tarjoilija tiedusteli, oltiinko valmiita tilaamaan. Eros odotti seuraa mutta voisi ottaa lasin punaviiniä. Suosituksen mukainen espanjalainen Privada Coleccion sopi mainiosti.

Maikki saapui ravintolaan hieman myöhässä. Eros nousi pöydästä ja auttoi neidon tuoliin. Maikki kiitti ja totesi, ettei ollut ansainnut näin hyvää kohtelua. Eros ei väittänyt vastaan.

Tarjoilija toi ruokalistat. Maikki tiedusteli, oliko Eroksen punaviini hyvää, ja tilasi sitten koko pullon. Pienestä rohkaisusta ei olisi haittaa.

Maikki valitsi chevre-pizzan, Eros chorizon. Lasit tyhjenivät ja täyttyivät. Sää, liikenne ja muut turvalliset aiheet hallitsivat keskustelua ruokailun ajan.

Miksi halusit tavata? kysyi Eros. Eikö sinulla ole toinen?

Maikki myönsi näin olevan, mutta se ei ollut ihan sitä, mitä hän halusi. Toinen osapuoli leikki julkisuudessa erään rahamiehen tyttöystävää. Eros oli huomannut asian lehtien seurapiiripalstoilta.

Mitään ei tapahtuisi ennen kuin nykyinen suhde olisi poikki.

Minulla ei ole tapana harrastaa rinnakkaisia suhteita, totesi Maikki. Eros muisteli menneisyydestä, että sen suuntaista oli tapahtunut.

Maikin mukaan suhteesta puhuminen oli liioittelua, sillä he olivat viettäneet yhden yön yhdessä. Eros oli omasta mielestään sopinut myös treffeistä, joille ei oltu saavuttu.

Maikki muisteli pyytäneensä asiaa anteeksi. He voisivat joko lähteä eri teille tai kokeilla yhteistä.

Tarjoilija saapui ja tiedusteli, maistuisiko jälkiruoka. Eros ja Maikki tilasivat kahvit ja rooibosbruleet.

Maikki arveli, ettei kukaan tule paikalle, jos ei ole yhtään kiinnostanut.  Sitten nainen antoi silmien tehdä tehtävänsä. Eros unohtui hetkeen, kun hän katseli suuria silmiä, räpsyviä ripsiä.

JK 3. / 9. osa

Aurinko paistoi työhuoneen ikkunasta suoraan silmiin. Hilkka Minerva pyysi, että sälekaihtimet käännetään kiinni. Henkilökohtainen avustaja Mika Juippila väänsi auringon ulos.

Hilkka siemaili cappuccinoa posliinikupista. Maitovaahdon rakenne ei ollut riittävän silkkistä. Mika vakuutti seuraavalla kerralla olevansa huolellisempi.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja jatkoi naistenlehden selailua. Avustaja kahlasi läpi sähköpostia, kirjoitti puhetta ja vastasi puheluihin. Hilkka pinnisteli, jotta silmäluomet eivät painuneet kiinni.

Pieni käytännön pila piristäisi, ajatteli Hilkka. Lukulasien kotelo putosi lattialle. Kun Mika kumartui ottamaan sitä lattialta, Hilkka otti lukulasien kameralla kuvan pakaroista.

Siinä olisi ihmeteltävää naapurin tiedustelupalvelulle, kun kameran muistikortti puretaan. Noh, leikki sikseen, avustaja saa tilata taksin eduskuntatalon edustalle.

Akuutista puheripulista kärsivä taksinkuljettaja ajoi Brasserie Kämpiin. Matkalla Hilkka harkitsi kuskin kuristamista, mutta tyytyi toteamaan, ettei hiljaisuus ainakaan huonontaisi palvelun laatua.

Hilkka kuittasi matkan veronmaksajien piikkiin ja antoi Kämpin ovimiehen avata oven. Miehet univormuissa olivat seksikkäitä, mutta ovimiehet olivat poikkeus tähän sääntöön.

Vieras oli jo ehtinyt paikalle. Sardina Feikkilehti siemaili sopivasti viilennettyä valkoviiniä pöydässä. Ulkona Espan puistossa opiskelijat joivat auringon lämmittämää valkoviiniä kartonkitölkeistä.

Hilkka tilasi Bollingeria. Ihmettelet varmaan, miksi halusin tavata sinut?

Sardina myönsi kutsun aiheuttaneen ihmetystä, mutta uteliaisuus oli voittanut. Naiset olivat tavanneet juhlissa mutta eivät varsinaisesti tunteneet toisiansa.

Hilkka oli huomannut keskustelukumppaninsa viihtyvän lehtien palstoilla. Viime aikoina oli kuitenkin ollut hiljaiseloa.

Sardina ei ymmärtänyt, miksi hänen tekemisensä kiinnostivat. Missä on pihvi?

Hilkalla oli lähitulevaisuudessa tarvetta julkiselle kohulle. Median ja kansan huomio pitäisi kääntää epäolennaisuuksiin, jotta tärkeät uudistukset voidaan ajaa läpi.

Nyt Sardina alkoi päästä kartalle mutta mietti, miksi hänen pitäisi auttaa.

Hilkka arveli, että Sardina saattoi olla kyllästynyt vaeltamaan varjoissa. Kunnon skandaali palauttaisi takaisin valokeilaan. Kokenut julkisuuden ammattilainen osaisi muuttaa saamansa huomion rahaksi.

Sardina pyysi Hilkkaa kertomaan lisää.

JK 3. / 8. osa

Matalalattiaraitiovaunu kulki kiskoilla kuin ilmatyynyalus. Pjotr Skeptinov piti vanhojen vaunujen kolinasta, mutta ymmärsi hyvin, ettei kehitystä voinut pysäyttää.

Ratikka sen sijaan pysähtyi nappia painamalla, ja Pjotr nousi kyydistä. Liikennevalot päästivät jalankulkijat Mannerheimintien yli.

Olut- ja ruokaravintola Viisi Penniä oli saanut hyvät arviot Nyt-liitteen pikatestissä. Paikka oli ilmeisesti uudistunut edukseen, mutta se ei oikeastaan kiinnostanut.

Tavallisesti FSB:n Suomen osaston päällikkö jätti noutokeikat alaisilleen, mutta flunssa oli kaatanut rivimiehen vuoteeseen. Sijaista ei ollut löytynyt, joten Pjotr oli lähtenyt kenttätöihin.

Tiedustelumies oli pukeutunut riipputaskuhaalareihin. Polvissa oli pehmusteet, ja heijastinnauhat kiersivät jalat ja vartalon. Työkalupakki roikkui oikeassa kädessä.

Pjotr pyysi päästä ravintolapäällikön puheille.

Hän olisi voinut häivyttää venäläisen aksenttinsa, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Suomalainen rakennusala käytti vierastyövoimaa, joten oli uskottavampaa esiintyä ulkomaalaisena kuin paikallisena.

Huoltomies ilmoitti olevansa taloyhtiön asialla. Viemärien toiminnasta oli tullut valituksia, ne pitäisi tarkistaa. Ravintolapäällikkö ei ollut havainnut mitään, mutta tarkistamisesta ei olisi haittaa.

Pjotr laittoi naistenhuoneen oveen ”Huollossa”-kyltin. WC-pöntön vesisäiliön takaa löytyi lukulasikotelo, jonka suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli käynyt sinne jättämässä.

Lukulasit olivat kamera, jolla Hilkka oli kuvannut suuren valiokunnan aineistoja.  Tieto oli valuuttaa tiedustelumaailmassa, mutta vielä tärkeämpää oli saada tietolähteet koukkuun.

Pjotr kiipesi WC-istuimen päälle ja irrotti kattoon kiinnitetyn kameran, joka oli kuvannut Hilkan toimet. Vanha kikka oli kuvata värvättyjä luovuttamassa arkaluontoista materiaalia ja kiristää sitten lisää.

Homma oli hoidettu. Pjotr päätti palkita itsensä real alella, jota ravintola tarjoili hanasta. Baarimikko tiedusteli, oliko työpäivä päättynyt. Tasan kaksi minuuttia sitten, kertoi Pjotr.

Suojelupoliisin ylietsivä Jalmari Kahle käveli sisään ja istui Pjotrin viereen baaritiskille. Erikoinen työasu, totesi Jalmari. Pjotr sanoi toimenkuvansa olevan monipuolinen.

Jotain on tekeillä, sanoi Jalmari. Pjotrin mukaan aina oli jotain tekeillä. Jalmari aikoi selvittää, mitä. Niin sinun kuuluukin, mutta minun kuuluu se estää, totesi Pjotr.

Otetaan oluet ja unohdetaan työasiat hetkeksi, ehdotti Pjotr. Se sopi Jalmarille.

JK 3. / 7. osa

Rauha oli saapunut karkotuksen jälkeen takaisin Väinämöisenkadulle. Mutta vain hetkeksi. Pinnasängystä kuului unituhinaa. Kaksoset nukkuivat kyljellään, kasvot toisiaan kohti.

Penny Wartiainen hiipi ulos makuuhuoneesta.

Oli kulunut kolme viikkoa siitä, kun oli viimeksi ollut aikaa katsoa peiliin. Takaisin tuijotti zombi, joka oli pukeutunut pulautusten kirjomaan paituliin ja kulahtaneisiin leggareihin.

Maailma pyöri artistin ympärillä, äidin elämä lasten ympärillä. Penny imetti, pesi peppuja, vaihtoi vaippoja ja nukutti vuorokauden ympäri ilman taukoja.

Sohva kutsui väsynyttä. Penny otti kaukosäätimen ja laittoi television päälle.

Uutiset olivat viime aikoina kulkeneet ohi huomiota herättämättä. Vihdoin ehti kuunnella, mitä asiaa uutisankkurilla oli.

Alvi Blind oli Suomen luotettavin mies.

Rauhallinen ääni televisiossa kertoi, että hallituksen rivit rakoilivat sotku- eli sosiaaliturvan kannustavuuden uudistamishankkeessa.

Kuva siirtyi studiosta eduskuntaan, jossa toimittaja haastatteli kansanedustaja Urpo Tyrnävää. Katsojien piti lukea nimi ruudusta, koska kasvot eivät olleet tutut.

Urpon mielestä hallitus oli näköalaton ja kyvytön. Sotku-hanke oli surkean hallituskauden pohjanoteeraus, ja se oli ollut alusta asti tuomittu epäonnistumaan.

Toimittaja tiedusteli, miksei Unto ollut lytännyt sotku-hanketta jo käynnistysvaiheessa.

Urpo korjasi, että nimi on Urpo. Kansanedustaja oli omista varauksistaan huolimatta halunnut tukea hallitusta, mutta nyt oli mahdotonta pitää suuta kiinni.

Toimittaja epäili, että Urhon ulostulolla saattoi olla tekemistä lähestyvien vaalien kanssa, sillä poliittinen profiili ei ollut korkeimmasta päästä. Urpo muistutti olevansa Urpo. Toimittaja uskoi sen jo tulleen selväksi.

Penny ei jaksanut keskittyä päivänpolitiikan kuumiin kysymyksiin.

Katse harhaili toimittajan ja kansanedustajan takana parveileviin ihmisiin. Kuva oli epätarkka, mutta taustalla Jacques Pyrcyrillä ja Pouilly Veivarilla oli asiaa toisilleen.

Kun se oli käyty läpi, tiet erosivat, mutta miehen silmät seurasivat perässä.

Jacques oli kertonut komennuksestaan eduskuntaan, mutta oli unohtanut mainita, että siihen kuului exän keikkuvan pyrstön tarkkailu.

JK 3. / 6. osa

Japanilaisturistit kuvasivat suomalaisella torilla venäläisen keisarin patsasta. Kun kuvat oli otettu, opas paimensi lauman liikkeelle ja pysäytti sen tuomiokirkon ovelle.

Pääministerin virkahuoneen ikkunoista näki Senaatintorille.

Turistiryhmä on hallittava kokonaisuus, pohti Launo Matomäki, toisin kuin yhteiskunta. Suomessa ei saanut mitään aikaiseksi, koska änkyrät ja edunvalvojat ampuivat kaikki tolkulliset ideat alas.

Pääministeri oli ollut virkakautensa alussa unelmatyössä, nyt häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hiukset pakenivat otsalta, ja motivaatio oli valahtanut silmäpusseihin.

Hilkka Minerva olisi tuntenut sääliä, jos olisi kyennyt siihen, mutta hän näki vain mahdollisuuden. Pääministeri oli väsynyt työhönsä, puolueeseensa ja maahansa.

Käsi laskeutui Launon olkapäälle.

Pääministerin saavutusten arvoa ei ymmärretty, mutta historiankirjoitus korjaisi asian, sanoi Hilkka. Launo myönsi näin olevan, mutta se ei tällä hetkellä lohduttanut.

Hilkan mielestä kannatti luoda hyvät olosuhteet odotusajaksi. Ajatus oli käynyt Launon mielessä, mutta mitään sopivaa ei ollut tarjolla.

Miltä kuulostaisi paikka Euroopan keskuspankin johtokunnassa? kysyi Hilkka. Palkka oli suurempi ja työmäärä pienempi kuin pääministerillä. Luontoisedut olivat omaa luokkaansa.

Launo tiesi, että seuraavalla nimityskierroksella oli Suomen vuoro saada edustaja johtokuntaan, mutta se tapahtuisi neljän vuoden kuluttua. Kenelläkään johtokunnan nykyjäsenellä ei myöskään ollut erohaluja.

Se asia voitiin Hilkan mukaan järjestää. Launo voisi siinä tapauksessa tukea selvitysmiehen ehdotusta. Kaksikko kätteli, ja Hilkka lupasi laittaa pyörät pyörimään.

JK 3. / 5. osa

Herrahissi kulki ylöspäin, katse alaspäin. Sormet sipaisivat kalapuikkoviiksiä, ja kansanedustajan suupieleen valui kuolaa. Mieleen ei mahtunut yhtään ajatusta, koska rinnat veivät kaiken huomion.

Pouilly Veivar tunsi itsensä käärmeenlumoajaksi, joka piti vallassaan vallankäyttäjää. Jotkut väittivät, että miehiä kiinnosti vain yksi asia, mutta putkiaivoihin mahtui mainiosti kaksi asiaa kerrallaan.

Merkkiääni ilmoitti ennen ovien aukeamista, että hissi oli kerroksen kohdalla. Käsilaukusta ilmestyi nenäliina, jolla Pouilly pyysi pyyhkimään suupielet.

Urpo Tyrnävä teki työtä käskettyä. Se oli järkevää, sillä käytävällä odotti televisiouutisten toimittaja kuvaajan kanssa.

Oma puolue istui hallituksessa, mutta Urpo oli ollut pimennossa koko vaalikauden. Siksi hän päätti tehdä sen, minkä jokainen julkisuuden kipeä rivikansanedustaja teki ennen vaaleja.

Urpo haukkui hallituksen ja sai oman hetkensä valokeilassa. Sitten hän palasi takaisin takarivin tahvoksi.

Pouilly jätti Urpon nauttimaan uransa huipusta. Selvitysmiehen piti olla viiden minuutin kuluttua suuren valiokunnan edessä. Siellä hän esittelisi työnsä lähtökohtia.

Vastaan käveli huonosti istuvia pukuja. Ne roikkuivat hartioiden päällä ja kiristivät keskivartalosta. Joukosta erottui räätälin valmistama puku ja vahalla viimeistellyt viikset.

Pouilly tervehti Jacquesia ja tiedusteli, mitä Supon mies teki Arkadianmäellä – työasioissa kenties? Jacques oli komennuksella, mutta enempää asiasta ei voisi kertoa.

En kai minä ole toimeksiantosi? kysyi Pouilly. Kunpa olisitkin, totesi Jacques.

Pouilly olisi jäänyt mielellään juttelemaan, mutta velvoitteet kutsuivat. Jacques ehdotti tapaamista myöhemmin kahvilassa. Eiköhän se onnistu, sanoi Pouilly.

Keinahtelevat askeleet kuljettivat neitoa eteenpäin. Jacques yritti mutta ei voinut olla katsomatta perään.

JK 3. / 4. osa

Lähikauppalehti Option vuotuisessa gaalassa liike-elämän ja yhteiskunnan eliitti paistatteli omassa erinomaisuudessaan. Tapahtuma oli niin lähellä glamouria kuin pienessä maassa päästiin.

Gaala oli ehtinyt jo jatkojen puolelle.

Ravintola Tötterön vip-tiloissa pöytiin kannettiin samppanjapulloja, jotka kuitattiin firman luottokortilla.  Suomalaiset rikkaat olivat pihejä, kun kyseessä olivat omat rahat, mutta edustuskulujen kanssa ei köyhäilty.

Ulkona Espan puistossa pussikaljoittelevia paheksuttiin hiprakassa, joka oli kääntymässä humalan puolelle. Pahimman kriitikon smokkipaidan rinnuksilta pystyi lukemaan illan menyyn.

Sardina Feikkilehti kuiskasi Magnus von Fyrckendorfin korvaan, että hänen piti lähteä. Magnus maanitteli jäämään, mutta Sardinalla oli työpäivä ja vaativa pomo.

Viiksisiirreklinikan omistajana Magnus arveli, että tämän kerran voitaisiin joustaa.  Kunpa voitaisiin, sanoi Sardina.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto eli Valvira oli aamulla tulossa tarkastamaan Skunktazze-klinikan. Mikäli luvat haluttiin säilyttää, kaiken piti olla tiptop – myös henkilökunnan.

Vastentahtoisesti Magnus hyvästeli Sardinan.

Kaksikko poseerasi ennen lähtöä yhden pusipusikuvan Viihdelehdelle. Sardina kommentoi toimittaja Kita Vainolalle, ettei kihlasormuksia oltu vaihdettu, mutta suhde kukoisti kaikin mahdollisin tavoin.

Kita ei uskonut sanaakaan ja lähti perään, kun Sardina poistui taviksien puolelle. Siellä kumpainenkaan ei tavallisesti viihtynyt, mikä vahvisti toimittajan epäluuloa.

Varjostaja kadotti hetkeksi seurattavan. Katse kiersi salin ympäri, ja Kita näki tutut silikonit syvennyksessä, eikä Sardina ollut yksin.

Et ehtinyt pitkälle, totesi Kita, kenen kanssa juttelet?

Sardina esitteli Maikki Ripsivuon, joka oli työkaveri Skunktazze-klinikalta. Kita oli halunnut yllättää Sardinan toisen miehen kanssa, joten toimittaja lähti metsästämään uutista muualta.

Maikki ei pitänyt salailusta. Se oli Sardinan mukaan välttämätöntä, koska hän oli julkisuudessa Magnuksen naisystävä, mutta se oli pelkkää kulissia.

JK 3. / 3. osa

Yksi harmaa hius oli karannut, Ainikki Nuivanen palautti sen nutturaan. Kasvoilla ei ollut ehostusta eikä hymyä.

Suojelupoliisin vastavakoiluyksikön päällikkö oli pukeutunut ajattomaan asuun. Jakkupuku ei ollut muodikas, eikä sellaiseksi koskaan tulisi, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon.

Ainikki onnitteli Jacques Pyrcyriä perheenlisäyksen johdosta. Kolme lasta kahden eri naisen kanssa. Esimies tarkisti, ymmärsikö alainen, ettei hänen tarvinnut yksin täyttää maapalloa jälkeläisillään

Jacques vakuutti perhepoliittisen päätöksenteon perustuvan harkintaan. Yksityisasiat eivät häirinneet työntekoa, eivätkä itse asiassa kuuluneet työnantajalle.

Ainikki myönsi näin periaatteessa olevan, mutta käytännössä asiat saattoivat olla toisin. Ei kai viiksiniekka kuvitellut, että hänet oli rekrytoitu säihkyvän älyn tai komean ulkomuodon vuoksi?

Jacques ei tiennyt tarkalleen, miksi hänet oli palkattu, mutta kuulisi mielellään syyn.

Ainikin mukaan Suomessa toimi eräs alan freelancer, joka teki töitä mihin tahansa ilmansuuntaan sopivaa korvausta vastaan. Nyt tämä seteliselkäranka huseerasi eduskunnassa selvitysmiehenä.

Jacques saisi komennuksen Arkadianmäelle, ja siellä pitäisi ottaa selvää naikkosen aikeista.

Eduskunnan pääsihteeri Teppo Siitinen oli suojelupoliisin entinen päällikkö. Teppo järjestäisi hallinnollisen osaston kansliatoimiston kirjaamon arkistosta peiteviran, jonka suojissa voisi liikkua vapaasti.

Jos freelancer oli ammattilainen, eikö hän näkisi peitteen läpi, tiedusteli Jacques. Ainikin mukaan aivan varmasti – ei kai Jacques kuvitellut, että palkkaa maksettiin maallikkojen jallittamisesta.

Ainikki käski hankkiutua läheisiin väleihin hempukan kanssa. Siitä saattaa tulla sanomista kotona, arveli Jacques.

Valtionsalaisuuksia ei sopinut paljastaa edes puolisolle, huomautti Ainikki.  Jos ei kestänyt paineita, niin kannatti vaihtaa alaa.

Jacques luotti homman hoituvan. Kuka freelancer on?

Pouilly Veivar.

JK 3. / 2. osa

Kasviksiin ja proteiiniin tottunut vatsalaukku oli ihmeissään. Hiilihydraatit ja rasva velloivat ympäriinsä ja etsivät ulospääsyä. Alaspäin vievä tie oli tukossa, joten oli pyrittävä sinne, mistä oli tultu.

Vatsahapot tulivat heittämällä ohi vatsaportista ja korvensivat ruokatorvea.

Eros Mannströmin kasvot vääntyivät irvistykseen, kun hän röyhtäisi. Suuhun palasi pitsantäytteitä, jotka hän nieli uudestaan. Käsi pyyhkäisi otsalle nousseet hikikarpalot.

Coca-Cola helpottaa oloa, arveli Eros. Sokeroitu kasvisuutejuoma sekoittui pitsan ja metrilakun liitosta syntyneeseen mössöön, joka lähti liikkeelle entistä päättäväisemmin.

Eros otti kahdella kädellä kiinni roskakorin reunoista.

Nuorempi konstaapeli Jyry Härkä-Niskala mittaili askeleillaan Iso Roobertinkadun pituutta. Poliisi laski kätensä oksentajan hartian päälle.

On vissiin tullut nautittua vähän liikaa?

Vatsa kramppasi ja lähetti ruoan rippeet takaisin ihmisten ilmoille. Eros huitaisi käden pois olkapäältään.

Vai tällaisella asenteella ollaan liikkeellä, totesi Jyry. Poliisi otti tainnutusaseen vyöltään ja antoi 50 000 voltin tehdä tehtävänsä.

Maikki Ripsivuo ja Sardina Feikkilehti väistivät maassa sätkivää häirikköä, jonka poliisi onnistui taltuttamaan.

Jyry arvioi asiakkaan saaneen tarpeeksi sähköä.

Lihakset alkoivat taas totella, ja Eros pystyi liikkumaan. Poliisi komensi olemaan paikallaan, mutta käsky ei mennyt jakeluun.

Eros näki Maikin pitävän Sardinaa kädestä kiinni. Mies huusi naisen nimeä ja pyrki pystyyn. Poliisi antoi uuden annoksen.

Maikki kiristi tahtia ja puristi Sardinan kättä entistä kovempaa.

Oliko mies tuttu? kysyi Sardina. Maikki myönsi näin olevan, vaikka harkitsi valehtelua. Totuus ei toiminut kaikissa tilanteissa, mutta suhdetta ei voinut rakentaa valheiden varaan.

Maikki kysyi, oliko tämä nyt tässä. Sardina pudisti päätään ja kertoi, että hänkin on temmeltänyt Eroksen kanssa lemmentöissä.

Naiset jatkoivat kävelyään. Poliisi kaivoi käsiraudat esiin.

JK 3. / 1. osa

Eduskuntatalo oli kivilinna, jonka arkkitehtuuri innoitti lähinnä pakastearkkujen suunnittelijoita. Ohi kulkeva Mannerheimintie oli tukossa, koska linja-auto oli jäänyt poikittain ratikkakiskoille.

Kuka tahansa osasi keinahdella tasamaalla, mutta kymmenen sentin koroissa portailla suoritus vaati taitoa.

Pouilly Veivarilta se onnistui.

Miehet kilpailivat siitä, kuka sai pitää ovea auki. Nainen palkitsi voittajan hymyllä, joka palautti aikamiehen poikuuteen.

Pouilly laski Louis Vuittonin käsilaukun hihnalle ja käveli metallinpaljastimen läpi. Vahtimestari ei saanut silmiään irti silikonilla viimeistellystä ryhdistä, jota jakkupuku myötäili.

Sisään olisi voinut kuljettaa kertasingon, eikä vahtimestari olisi huomannut mitään.

Konsulttitoimisto FlexMoral Oy oli menestynyt hyvin yksityisellä puolella, mutta julkishallinnon kanssa oli ollut vaikeaa. Siksi toimitusjohtaja Veivar oli päättänyt rahoittaa eräiden ehdokkaiden vaalikassaa.

Nyt investointi maksoi itsensä takaisin.

Suuren valiokunnan puheenjohtaja Hilkka Minerva oli kutsunut eduskuntaan keskustelemaan selvityshankkeesta. Työstä saatava korvaus ei ollut huomattava, mutta se nostaisi yrityksen profiilia ja poikisi lisää töitä.

Aulassa Hilkan henkilökohtainen avustaja Mika Juippila tervehti Pouillya ja ohjasi vieraan esimiehensä työhuoneeseen. Mika oli puoluetoimiston hautomosta pullautettu broileri, jota marinoitiin, kunnes paisti oli valmis myytäväksi äänestäjille.

Avustaja sai luvan hakea kahvia.

Kun kohteliaisuudet oli vaihdettu ja kahvi saapunut, Hilkka tarjosi sen pidemmittä puheitta selvitysmiehen tehtävää. Pouillya kiinnosti hankkeen yksityiskohdat. Hilkan mukaan tarkoituksena oli kehittää suuren valiokunnan työskentelyä ja vahvistaa parlamentarismia.

– En luonnollisesti halua millään tavoin vaikuttaa selvitystyön sisältöön, mutta tässä olisivat loppuraportin toimenpidesuositukset, Hilkka sanoi.

Pouilly luotti, että tältä pohjalta olisi mahdollista toteuttaa puolueeton selvitystyö.

22. jakso 5/5

Muodikkaan myöhästymisen raja oli jo ylitetty, joten Eros Mannström päätti selvittää, missä Maikki Ripsivuo viipyi.  Eros astui sisään Skunktazze-viiksisiirreklinikan ovista.

Vastaanottovirkailija kertoi, että Maikki oli jo lähtenyt töistä. Eros kummasteli tilannetta, sillä neito oli vaikuttanut puhelimessa innokkaalta. Jotakin poikkeuksellista oli täytynyt tapahtua.

Eros yritti soittaa, mutta puhelu meni suoraan vastaajaan. Ohareiden kunniaksi hän päätti käydä Black Doorissa yhdellä.

Ulko-ovesta poistui samanaikaisesti kylkeään pitelevä pyylevä mies. Eros piti ovea auki ja tiedusteli, onko kaikki kunnossa, siihen mies että loistavasti.

Eros kohautti hartioitaan ja otti suunnaksi Iso-Roobertinkadun. Muiden huolia ei kannattanut turhaan kantaa, vaikka Jumala oli siunannut lihaksilla.

Black Doorin terassilla näytti olevan hyvin tilaa, mutta Eros pysähtyi paikoilleen. Tien toisella puolella pelattiin teerenpeliä. Se oli pelimiehelle tuttu laji omasta kokemuksesta.

Maikki kumosi kuohuvaa ja flirttaili naisen kanssa. Tämä neito ilmeisesti pelasi molemmissa joukkueissa.

Se oli liikaa.

Eros ei ollut armeijan jälkeen syönyt roskaruokaa. Hän osti ensin katukojusta metrilakua ja tilasi sitten Kotipizzasta Berlusconi-perhepizzan ja 1,5 litraa kokista.

Juu, oreganoa sai laittaa.

22. jakso 4/5

Sinebrychoffin suku tuli aikanaan Suomeen Venäjältä ennen kuin perusti panimon, jonka sittemmin myi maailmalle.

Pjotr Skeptinovia ei kiinnostanut suomalainen teollisuushistoria, Sinebrychoffin puisto sattui olemaan hyvä kohtaamispaikka.

Lapset leikkivät nurmikolla, vanhemmat katselivat päältä. Puiden alla haalariasuiset opiskelijat siemailivat Koffia tölkistä.

Hilkka Minerva istui Pjotrin viereen penkille.

Hilkka oli pyytänyt FSB:n paikallisosaston päälliköltä palvelusta: nainen halusi päästä Boris Gigolovista eroon. Pjotr oli luvannut järjestää asian, eikä siitä ollut yhtään ylimääräistä vaivaa.

Suojelupoliisi oli ilmoittanut, että kyseinen agentti on ei-toivottu. Borikselle olisi tullut joka tapauksessa lähtö maasta, mutta Hilkka ei tiennyt sitä. Nyt poliitikko oli palveluksen velkaa.

Pjotr pyysi Hilkkaa antamaan lukulasinsa. Hilkka ojensi kotelon, ja Pjotr antoi toisen takaisin.

Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja saisi käyttää lukulaseja kokouksissa. Silmien räpsäyttäminen aktivoi kamera, joka sijaitsi linsseissä.

Erityisesti Pjotria kiinnosti EU:n huippukokousten asialista, josta pääministeri informoi valiokuntaa etukäteen.

Joka perjantai Hilkka saisi katsoa, minkä ravintolan Hesarin Nyt-liite oli arvioinut. Kyseisen ravintolan naistenhuoneesta löytyisi silmälasikotelo.

Jätä vanhat lasit ja ota uudet mukaan, neuvoi Pjotr.

22. jakso 3/5

Ylä-Fallin tie kiemurteli pitkin viheralueen reunaa. Kivenheiton päässä kolopalloilijat hukkasivat aikaansa ja pallojansa Paloheinän golf-kentällä.

Ainikki Nuivanen ei viitsinyt usuttaa Göbiä golfarien perään, koska raukat olivat niin huonossa kunnossa, etteivät pystyneet juoksemaan dobermannia pakoon.

Sen sijaan lenkkeilijöiden jahtaaminen tarjosi haastetta.

Ainikki kääntyi kotikadulleen ja huomasi paikallisten älypäiden olevan liikkeellä. Joku oli taas saanut omaperäisen idean ja tussittanut tienviitan F-kirjaimen P:ksi.

Tyhmyys on ehtymätön luonnonvara, mietti Ainikki ja pyöritteli talutushihnaa kädessään. Työasiat tulivat mieleen, eikä hän pannut vastaan.

Jalmari Kahleen mukaan Jacques Pyrcyr oli valmis. Oli aika laittaa keltanokka siihen toimeen, jonka vuoksi hänet oli Suojelupoliisiin rekrytoitu.

Kauniin ajatuskuvion rikkoi humalainen örvellys. Se kuului tyhjältä tontilta, joka sijaitsi naapurin, Into Riesaluodon talon vieressä.

Valitustehtailijan vuoksi tontille ei voitu rakentaa vammaisten palvelutaloa. Sen sijaan paikalliset pussikaljan juojat olivat ottaneet alueen omakseen.

Ainikki kehotti porukkaa siirtämään vapunviettonsa jonnekin muualle.

Sellainen ei ollut piknikryhmän puhemiehen suunnitelmissa. Hän tiedusteli, mitä täti tekisi, kutsuisi poliisin? Viinan viisastama tiesi, että virkavallan nykyresursseilla ei-kiireelliset tapaukset jätettiin usein hoitamatta.

Ei tässä poliisia tarvita, totesi Ainikki ja vihelsi terävästi. Göbi ilmestyi rinnalle ja jäi odottamaan käskyä.

22. jakso 2/5

Naistenklinikan ovista käveli sisään naisia ja miehiä ja ulos tuli äitejä ja isiä. Ensisynnyttäjät jännittävät, koska eivät tienneet, mitä on tulossa. Kokeneet jännittivät koska tiesivät, mitä tuleman piti.

Mistä ihmeaineesta naiset on valmistettu? pohti Jacques Pyrcyr. Miehet olivat vahvoja kuntosalilla, mutta kun naiset menivät synnytyssaliin, heistä paljastui yli-inhimillisiä voimia.

Kaksoset lepäsivät äidin rintojen päällä.

Elämän ensimmäisen hengenvedon jälkeen vastasyntyneen itku kuulosti kissan naukumiselta. Jacques tiesi kokemuksesta, että keuhkoista irtoaisi jonkin ajan kuluttua huomattavasti kovempi ääni.

Penny Wartiainen oli luullut tietävänsä, miltä kipu ja väsymys tuntuivat, mutta tutut tunteet olivat saaneet uutta syvyyttä.

Luonto teki kuitenkin tehtävänsä, ja äidinvaistot karkottivat uupumuksen. Kalpeille kasvoille nousi hymy, jonka ansiosta elämä jatkui maapallolla.

Hoitaja määräsi äidin lepäämään ja otti vauvat tottuneisiin käsiinsä. Hän pesi, punnitsi ja paketoi molemmat nyyteiksi, joiden päästä pilkottivat puoliksi pipojen peittämät kasvot.

Kaksoset pääsivät nukkumaan vierekkäisiin sänkyihin. Toisen rannekkeessa luki ”TYTTÖ PYRCYR” ja toisen ”POIKA PYRCYR”.

22. jakso 1/5

Jalankulkijat väistelivät pysäköityjä autoja. Iso Roobertinkatu oli kävelykatu, mutta autoilla oli sinne asiaa. Kaupat ja ravitsemusliikkeet tarvitsivat tavaraa ja raaka-aineita, ja oven edestä oli lyhin kantomatka.

Maikki Ripsivuo vei Sardina Feikkilehden Café Balzaciin. Maikki tiedusteli, mitä sankarille saisi olla. Sardina ei sellaiseksi itseään kokenut, mutta espresso kelpaisi.

Sardina istui terassille, Maikki meni sisälle tilaamaan.

Aslan Mustafatazze oli varmaan fyysisesti toipunut iskusta, mietti Sardina. Kylki särkisi pari päivää, mutta henkisten vammojen paranemiseen kuluisi pidempi aika.

Karvatohtori tuskin uskaltaisi kannella Magnus von Fyrckendorfille. Bisnesmies tiesi, ettei syyte seksuaalisesta häirinnästä edistänyt yrityksen liiketoimintaa.

Maikki kantoi kahvit ja pullon kuohuvaa pöytään. Hän pahoitteli, ettei bistrosta saanut aitoa samppanjaa, mutta huonokin juoma maistuu hyvässä seurassa.

Voitko avata pullon? pyysi Maikki. Sardina tuki korkin vasenta kämmenpohjaansa vasten ja pyöritti pulloa hitaasti oikealla kädellä.

Kun korkki sihahti, Sardina antoi paineen paeta raosta. Sitten hän nosti pullon pystyyn ja laski korkin pöydälle.

Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun teit tuon, arveli Maikki. Sardina sanoi, että ensimmäinen kerta sinun kanssasi.

21. jakso 6/6

Kantapeikot kumosivat tuoppejaan. Nuoripari suuteli, riiteli, sopi ja jatkoi sitten suuteluaan. Karaokelaitteiston luona aikuinen nainen kohteli kaltoin toista.

Olutravintola Tenkka sijaitsi Helsinginkadun varrella.

Jalmari Kahle astui sisään ja tervehti baarimikkoa. Anniskelun ammattilainen laski kolmostuopin ja täytti pienen lasin chilipähkinöillä.

Jalmari maksoi käteisellä ja siirtyi vapaaseen pöytään.

Pjotr Skeptinov kävi Kalliossa vain työasioissa, Jalmari viihtyi siellä vapaallakin. Pjotr tilasi vaalean Velkopopovickýn, koska kahvikupin ääressä istuskelu herätti epäluuloja tässä osassa kaupunkia.

Suojelupoliisin ylietsivä nousi pöydästään ja kätteli FSB:n paikallisosaston päällikköä.

Puolin ja toisin vakoilijoiden karkotukset hoidettiin epävirallisia kanavia pitkin. Kumpikaan osapuoli ei hyötynyt siitä, että lehtimiehet tonkivat valtioiden välisiä asioita.

Kuulumisten vaihtamisen jälkeen Pjotr tiedusteli, oliko Boris Gigolovin aika vaihtaa maisemia. Jalmari arvosti sitä, että virkaveli oli kartalla, eikä itsestäänselvyyksiä tarvinnut todeta ääneen.

Pjotr ei ollut koskaan pitänyt Boriksesta, vaikka tämä sai tuloksia aikaiseksi. Seuraavaksi Boris saisi vahtia Etelämantereella sijaitsevalla tutkimusasemalla pingviinejä.

21. jakso 5/6

Aplodit palkitsivat soittajat, vaikka kaikkien mielestä kirkossa ei sopinut taputtaa. Penny Wartiainen piti Temppeliaukion kirkon akustiikasta, turistit olivat kiinnostuneempia arkkitehtuurista.

Pietari oli ollut se kallio, jolle Jeesus oli aikanaan rakentanut kirkkonsa. Etu-Töölön seurakunta oli louhinut omansa kallion uumeniin.

Penny oli ottamassa takkiaan narikasta, kun pikkutyttö pyysi nimikirjoitusta. Tyttö ihmetteli isoa vatsaa, Penny kertoi kantavansa siellä kaksosia. Milloin ne syntyy? kysyi tyttö.

Ensin Penny ajatteli, että nyt lirahti housuihin, mutta tajusi sitten, että lapsivesi oli juuri mennyt.

Kaksoset syntyvät tänään, sanoi Penny ja kaivoi puhelimen käsilaukustaan. Jacques vastasi ensimmäiseen soittoon ja lupasi noutaa Pennyn kymmenen minuutin päästä, sen verran kuluisi automatkaan.

Sairaalakassi oli valmiiksi pakattuna auton perässä, joten he voisivat ajaa suoraan Naistenklinikalle.

Jacques juoksi Jalmari Kahleen työnhuoneeseen ja kertoi lähtevänsä synnytykseen. Jalmari toivotti onnea ja totesi yhteiskunnan tarvitsevan uusia kansalaisia ja veronmaksajia.

21. jakso 4/6

Kirurgi kävi kiinni sairaanhoitajaan.

Lopeta, sanoi Maikki Ripsivuo. Aslan Mustafatazze totesi, että sitten aikanaan. Nainen yritti kiemurrella, mutta miehen ote piti.

Tarvitsen läheisyyttä, hönki Aslan korvaan. Maikki kehotti hankkimaan koiran. Siitä olisi seuraa ja se olisi yhtä karvainen.

Sardina Feikkilehti tutustui espressokoneen toimintaan käytävän toisella puolella. Hän näki oven raosta Aslanin pyrkimykset.

Joillekin piti opettaa, mitä ”ei” tarkoittaa. Nyt oli oppitunnin paikka.

Sardina käveli heräämöön ja napautti alakoukun ahdistelijan oikeaan kylkeen maksan kohdalle.

Mitä ihmettä, sanoi Aslan ja kääntyi. Kipu iski viiveellä, ja sen jälkeen mies vaipui maahan.

Kiitos muru, sanoi Maikki. Hän huomasi Sardinan tyhjän espressokupin ja kysyi, lähdetäänkö ulos kahville.

Sardina katsoi suuria silmiä ja sai sanotuksi, että se on hyvä ajatus.

21. jakso 3/6

Vastavakoiluyksikön johtaja Ainikki Nuivanen ilmoitti, että Jacques Pyrcyr voi palata työpisteeseensä. Analyytikko voisi jatkossa käyttää kaiken tarmonsa omien tehtäviensä hoitamiseen.

Itseään ylemmille ei tarvinnut ilmoittaa, milloin he olivat peitetehtävissä, koska esimiehet olivat tietoisia omista toimistaan.

Jollekin nokkelammalle olisi voinut tulla mieleen, että naapurille syötettiin tietoja, joiden avulla seurattiin peitehenkilöllisyyksiä.

Ylietsivä Jalmari Kahle oli lähdössä samalla oven avauksella, mutta Ainikki tarkisti, oliko kuulossa vikaa. Vain Pyrcyrin oli tarkoitus poistua.

Ainikki tiedusteli Jalmarilta, mitä mieltä tämä oli Jacquesista. Jalmari näki nuorukaisessa ainesta, hänelle saattaisi löytyä käyttöä tulevaisuudessa.

Sitä odotellessa Ainikki käski ylietsivän sopia tapaamisen naapurin tiedustelupalvelun kanssa. Yksi heidän agenteistaan oli palanut, ja tämän olisi syytä poistua maasta.

21. jakso 2/6

Potilas lepäsi nukutuksessa. Kasvot olivat levolliset mutta vähäkarvaiset. Silmäluomien alla nähtiin unia ulkonäöstä, joka vetosi vastakkaiseen sukupuoleen.

Kirurgi Aslan Mustafatazze pisti ensin piikillä reiät ihoon ja työnsi sitten pinseteillä haisunäädästä nypityt karvat reikiin. Kun kaikki karvat oli istutettu, Aslan nyökkäsi sairaanhoitaja Maikki Ripsivuolle, joka työnsi vuoteen heräämöön.

Maikki laittoi puhelimeen äänet päälle ja huomasi, että Eros Mannström oli yrittänyt soittaa. Mies oli sanansa mittainen, eikä kadonnut yhden yön jälkeen.

Hymy nousi kasvoille.

Maikki soitti takaisin ja kujersi luuriin. Tietenkin sopi, että Eros noutaisi hänet töistä. Kello viisi oli sopiva aika.

Puhelin katosi taskuun. Aslan ilmestyi ovelle ja sieltä iholle. Partavedessä uitettu karvapallo ei ollut se, mitä Maikki halusi tuntea lähietäisyydeltä, mutta se ei mahtunut miehen ymmärrykseen.

21. jakso 1/6

Perkele, puhisi Penny Wartiainen.  Jos tietäisi etukäteen, miltä raskauden loppu tuntuu, niin homman jättäisi väliin. Tämä ilo saisi loppuhuipennuksen synnytyssalissa, kun sinne saakka päästäisiin.

Ihmiskunnan kannalta oli hyvä asia, että suvun jatkamiseen liittyvä tieto hankittiin kokemusperäisesti.

Temppelinaukion kirkko oli kahdenkymmenen metrin päässä, mutta viimeinen etappi ylämäkeen tuntui ylivoimaiselta ponnistukselta. Mummot menivät ohi oikealta ja vasemmalta rollaattoriensa kanssa.

Ilman yläkerran apua kirkkokonsertti jäisi väliin.

Penny laski kädet vatsan päälle. Siellä kaksosilla oli käynnissä karatepotku-show.  Selkää särki, jalat kramppasivat ja ainoa asia, joka piti liikkeessä, oli kirkon naistenhuone.  Sinne oli pakko päästä.

Juuri kun Penny ajatteli, että asiat eivät voisi olla huonommin, Pouilly Veivar hölkkäsi alas Fredrikinkatua tiukoissa juoksutrikoissaan. Kilpasisar pysähtyi ja otti nappikuulokkeet korviltaan.

Pouilly ihmetteli, että laululintu oli yhtenä kappaleena, vaikka viimeksi oli ollut kiire synnytyslaitokselle. Väärä hälytys, totesi Penny.

Niinpä tietenkin, turhia riskejä ei kannata ottaa, sanoi Pouilly. Hän toivotti tsemppiä ylämäkeen ja jatkoi lenkkiään.

20. jakso 6/6

Suojelupoliisi oli hierarkkinen poliisiorganisaatio, jossa ei noin vain marssittu johtajien luokse. Jacques Pyrcyr oli tavannut esimiehensä, mutta ei ollut nähnyt vastavakoiluyksikön johtajaa.

Tänään siihen tulisi muutos, sillä Jacques oli kutsuttu kertomaan varjostuskeikkansa tuloksista. Boris Gigolov rakenteli peitehenkilöllisyyksiä naapurin tiedustelupalvelun tarpeisiin.

Mikäli kaikki menisi nappiin, ura voisi lähteä nopeaan nousuun.

Vastavakoiluyksikön johtajan huone sijaitsi toisessa kerroksessa, mutta sinne kuljettiin kolmannen kautta. Mikään ei ollut selkeää ja yksinkertaista tässä rakennuksessa.

Ylietsivä Jalmari Kahle koputti alaisensa puolesta suureen tammioveen. Sen pielessä ei ollut nimikylttiä, jotta henkilökunnasta ja organisaatiosta ei turhaan kulkeutuisi tietoa ulkopuolisille.

Suojelupoliisin verkkosivuilla esiteltiin organisaatiorakenne, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten talo oikeasti toimi.

Jacques astui sisään. Vastavakoiluyksikön johtaja istui tuolissaan selin oveen. Jacques oli aloittamassa raporttiaan, kun naisen ääni kertoi, että tämä riittää. Tuoli kääntyi.

Mehän olemme tavanneet aiemmin, totesi Ainikki Nuivanen.

20. jakso 5/6

Kylpyhuone kaipasi uutta järjestystä. Partavaahto ja -höylä sekä hammasharja lensivät roskakoriin. Makuuhuoneessa saman kohtalon kokivat bokserit ja sukat, joille oli varattu oma tila vaatekaapissa.

Pouilly Veivar oli tyytyväinen, ettei ollut muuttanut yhteen Eros Mannströmin kanssa. Miehestä ja hänen tavaroistaan pääsi helposti eroon.

Eri teille lähteminen ei suuremmin harmittanut, koska romanttinen rakkaus ei ollut suhteen kivijalka. Pariutuminen oli aikanaan palvellut päämäärää, jolla ei enää ollut merkitystä.

Eros saisi vapaasti huseerata hoitsujen kanssa, jos niin halusi.

Se otti päähän, että Jacques Pyrcyr oli päässyt karkuun kylpylästä. Laulajatar oli varteen otettava vastustaja, mikä teki pelistä entistä mielenkiintoisemman.

Pouilly havahtui siihen, että lastenhuoneen ovi kävi. Jacqueline ei saanut unta ja tuli äidin vuoteeseen. Pouilly otti tytön kainaloonsa.

20. jakso 4/6

Ravintola Amigo oli tunnettu pihveistään, mutta Hilkka Minerva ja Pjotr Skeptinov tilasivat Paella Valencianaa. Hilkka luotti Pjotrin asiantuntemukseen valkoviinin valinnassa.

Lounaspaikka sijaitsi parin minuutin kävelymatkan päässä Pjotrin työpaikasta eli Venäjän federaation suurlähetystöstä. Kaupallinen neuvos oli titteli, jonka suojissa Pjotr johti FSB:n paikallisosastoa.

Tapaamispaikka oli julkinen, koska salamyhkäisyys houkutteli uteliaat paikalle.

Pjotrin työnkuvaan kuului poliitikkojen tapailu, joten hän oli suostunut lounaskutsuun. Hilkka oli tällä hetkellä rivikansanedustaja, mutta tiedustelumies arveli poliitikon kiipeävän takaisin vallankahvaan.

Värvääminen oli taiteenlaji, jossa tarvittiin hienovaraisuutta ja kärsivällisyyttä. Parhaassa tapauksessa toinen ei edes tiennyt tulleensa värvätyksi. Tällä kertaa ei asiasta ollut epäselvyyttä.

Hilkka tiedusteli, kuinka hyvin Pjotr oli perillä alaistensa tekemisistä. Pjotr vakuutti tietojensa olevan ajan tasalla.

Olin ministeriaikana Boris Gigolovin tietolähde, kertoi Hilkka. Pjotrin otsa rypistyi, koska hänet oli yllätetty, eikä se ollut miehen toivelistalla. Miksi kerrot tämän minulle?

Hilkka halusi kostoa, koska tälle naiselle ei tehty ohareita.

20. jakso 3/6

Mechelininkatu yritti huonolla menestyksellä selvitä aamuruuhkasta. Autot seisoivat kiltisti jonossa kuin päiväkotilapset, ja radiokanavien aamuohjelmat täyttivät eetterin tyhjällä puheella.

Eros Mannström käveli jalkakäytävää pitkin kohti Kesäkadun asuntoaan. Vauhti oli hiljainen, koska vointi ei sallinut fyysisiä ponnisteluita. Autot jäivät silti kisassa toiseksi.

Sana öisestä seikkailusta kulkeutuisi ennemmin tai myöhemmin Pouilly Veivarin korviin, joten väistämätöntä ei kannattaisi lykätä.

Eros irtisanoutuisi FlexMoral Oy:n kehitysjohtajan tehtävistä ja lähettäisi ilmoituksen sähköpostilla toimitusjohtaja Veivarille.

Työpaikan menetys ei ollut ongelma, koska uusi löytyisi aikanaan. Nyt voisi keskittyä kuntoklubin kehittämiseen ja rakentaa Yöjuoksukoulusta koko maan kattavan ketjun.

Se harmitti, että enää ei voisi leikkiä Jacquelinen kanssa. Pouilly tuskin antaisi tavata tyttöä, koska hän ei ollut lapsen isä.

Eros sormeili puhelintaan. Siihen oli talletettu Maikki Ripsivuon puhelinnumero.

20. jakso 2/6

Karvat peittivät kämmenselät ja puskivat paidankauluksesta ulos. Parrankasvu alkoi silmien alta, ja yhteen kasvaneet kulmakarvat olisivat saaneet bulgarialaisen naiskuulantyöntäjän kateelliseksi.

Sardina Feikkilehden mielestä viiksisiirreklinikkaa esittelevä Aslan Mustafatazze oli loistava keulakuva edustamalleen toimialalle. Karvapalloa voisi hyödyntää markkinoinnissa, koska suomalaiset arvostivat lääkäreitä.

Oli ensimmäinen työpäivä Skunktazze-viiksisiirreklinikan markkinointijohtajana. Naisten kauneuskirurgia oli tuttua omasta kokemuksesta, mutta miehille suunnatut palvelut edellyttivät perehtymistä.

Aslan vei Sardinan operaatiohuoneeseen, jossa sairaanhoitaja Maikki Ripsivuo odotti asiakkaan kanssa. Aslan esitteli Maikin ja kertoi hoitajan olevan korvaamaton. Sardina huomasi poikkeukselliset silmät, joiden tenhoa edes krapula ei pystynyt himmentämään.

Kättelyiden jälkeen markkinointijohtaja palasi omaan huoneeseensa. Hän suunnitteli Movemberiin liittyvää kampanjaa ja viranomaisten lobbausta, jotta viiksisiirteet saataisiin kela-korvausten piiriin.

20. jakso 1/6

Lyhyiden yöunien jälkeen Uudenmaankatu heräsi aamuun. Rakennusviraston puhtaanapito-osasto siivosi roskat ja pesi jalkakäytävät.

Baarit ja ravintolat pitivät vielä ovensa kiinni, mutta viiksisiirreklinikka palveli asiakkaita aamukahdeksasta iltakahdeksaan, jotta kaikki halukkaat saivat karvapeitettä kasvoilleen.

Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja Maikki Ripsivuo avasi Skunktazze-klinikan turvalukon ja astui sisustusarkkitehdin suunnittelemaan aulaan, joka muistutti enemmän trendikahvilaa kuin sairaalaa.

Askel kuljetti lääkevarastoon, jonka tarjonta taltutti päänsäryn.  Maikki siemaili Jaffaa 1,5 litran pullosta ja muisteli illan ja yön tapahtumia.

Yöjuoksukoulun jäsenyyteen sijoitetut rahat olivat vihdoin alkaneet tuottaa tulosta. Hintelät humanistit eivät olleet Maikin juttu mutta lihaksi tulleet unelmavartalot olivat.

Eros Mannströmillä totisesti oli sellainen.

4. Ainikki 6/6

Katuvalot syttyivät helminauhaksi tien varteen. Autogrilli loisti majakkana, joka kutsui kanssakäymisestä kiinnostuneet luokseen.

Ainikilla ei ollut tapana viettää iltoja grillillä, koska tuppukylän ”kuka on kenenkin kaa” -leikit eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.

Nyt kiinnostivat.

Ainikki leikkasi sipulin puolikkaiksi ja puristeli niitä silmien edessä. Silmät alkoivat punottaa ja vuotaa. Työnsä tehtyään sipulit lähtivät kaaressa metsään.

Nyyhkyttäen Ainikki käveli Moona Haukkasen luokse. Moona ei ollut aikaisemmin nähnyt ystäväänsä minkään tunteensa vallassa, joten hän kysyi ihmeissään, mikä oli hätänä.

Miehiin ei voi luottaa, tilitti Ainikki. Oli ollut pakko laittaa bänks Sulo Lemmetyn kanssa. Moona sanoi Ainikin olevan aivan liian hyvä Sulolle, maailmalla odotti joku parempi.

Miksi suhde päättyi? uteli Moona. Ainikki alkoi nyyhkyttää kovempaa. Se oli liian kamalaa kerrottavaksi. Moona vakuutti puhumisen helpottavan.

Ainikki oli löytänyt Sulon toisen kanssa. Se tavallinen tarina, totesi Moona. Ainikin mukaan ei ihan tavallinen: Sulo oli yllätetty navetasta Mansikin kanssa.

Sitä Moona ei voinut uskoa. Auttaisivatko polaroid-kuvat uskomaan? tiedusteli Ainikki. Moona kysyi, saisiko hän pitää kuvat. Sillä ehdolla, että et näytä niitä kenellekään, sanoi Ainikki.

 

4. Ainikki 5/6

Kevytmoottoripyörä piti ääntä, joka sai nuorukaisen tuntemaan ylpeyttä, mutta joka toi hymyn oikean moottoripyörän omistajan kasvoille.

Sulo Lemmetyllä oli muutenkin aihetta tyytyväisyyteen.

Naistenmiehen vaisto oli jälleen ollut oikeassa: Ainikki Nuivanen oli vain näytellyt vaikeasti saatavaa. Povitaskussa oli siitä todistuksena hajuvedeltä tuoksuva kirje, joka oli allekirjoitettu punatuilla huulilla.

Kirjeen ohjeiden mukaisesti Sulo pysäköi kevarinsa metsän suojiin Nuivasen maatilan rajalle. Maahan oli ripoteltu ruusun terälehtiä, joita piti seurata.

Lehdet johdattivat pihapiirin reunalla olevaan aittaan. Sulo koputti oveen ja lauloi ”Kop, kop, kop – avaa rakas, kop, kop,kop – avaa hakas.”

Nyt se turpa kiinni, ettei tunnelma mene pilalle, sanoi Ainikki oven raosta.

Pöydällä oli Egri Bikavér -punaviiniä karahvissa hengittämässä ja kaksi lasia. Sulo sanoi, että järjestelyt ovat huippuluokkaa. Suunnitteluun on panostettu, totesi Ainikki.

Ainikki laittoi Laura Braniganin kasetin soittimeen, ja laulajatar menetti itsekontrollinsa miehen vuoksi.

Sulo kaatoi punaviinin laseihin. Ainikki siveli miehen korvannipukkaa, kun tämä kumosi ensimmäisen lasillisen yhdellä kulauksella.

Se ei jäänyt illan viimeiseksi kaadoksi, pohti Sulo, kun Ainikki ohjasi hänet kohti vuodetta. Sen jälkeen puhe alkoi sammaltaa, askel horjua ja tajunta pimeni ennen maalia.

Aamulla Sulo heräsi ja hieroi kohmeloisia ohimoitaan. Hän nousi sängystä ja löysi pöydältä kirjeen: ”Kiitos kulta ihanasta yöstä! Voitko poistua vaivihkaa, jottei isä huomaa sinua. Pus, Ainikki”

4. Ainikki 4/6

Rotary-klubin tilat sijaitsivat kaksikerroksisen punatiilitalon toisessa kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa Osuuspankki palveli asiakkaitaan virka-aikaan eikä yhtään sen yli.

Joka vuosi rotary-klubi palkitsi parhaiten ylioppilaskirjoituksissa menestyneen 1 000 markan stipendillä. Sen luovutti klubin presidentti ylioppilaiden kunniaksi järjestetyssä juhlatilaisuudessa.

Visa Lombacka kilpaili pianonkielen kanssa kireydestä. Hän luki palkittua ylioppilasta ylistävää puhetta suoraan paperista, joka löytäisi tien roskakoriin heti tilaisuuden jälkeen.

Ainikki Nuivanen kiitti klubin presidenttiä kauniista sanoista. Erityisen arvon sanoille antoi se, että ne tulivat suoraan sydämestä.

Ainikista kehuja oli mukavampi kuunnella kuin haukkuja. Ylioppilaskirjoitusten taso oli tosin ollut Orimattilassa surkea, mikä himmensi saavutuksen arvoa. Se, että on paras huonoista, ei anna syytä suureen juhlaan, mutta stipendille löytyi käyttöä.

Kiitos, sanoi Ainikki ja istui Moona Haukkasen viereen. Pitopalvelu otti ohjat käsiinsä ja aloitti kahvi- ja kakkutarjoilun. Ainikki ohjasti tarjoilijaa jättämään kahviin maitovaran.

Moona kysyi priimusoppilaalta, tietääkö tämä, millaisia juttuja Sulo Lemmetty levittelee kylillä. Onko niissä perää? Ainikki ei halunnut ottaa kantaa asiaan, mutta lupasi palata, kun kerrottavaa ilmenee.

Sulo ei ilmeisesti ymmärtänyt, millaiseen leikkiin oli ryhtynyt.

4. Ainikki 3/6

Orimattilalla oli komea nimi, mutta kylää vaivasi krooninen pula kelvollisista miehistä. Tätä mieltä oli Moona Haukkanen, joka silmäili paikallista tarjontaa.

Nuoret olivat kokoontuneet autogrillille viettämään perjantai-iltaa.

Grillinpitäjä Eine Soosivuori hädin tuskin mahtui sisälle valtakuntaansa. Höyry piti nakkimakkarat ja emännän lämpimänä. Naama punaisena ja otsa hiessä Eine tarjoili hodareita ja lihapiirakoita.

Hiukset olivat verkon suojissa elintarviketarkastajan vaatimuksesta, mutta uppopaistamisessa käytettävää rasvaa ei virkamiehen käskystä vaihdettu.

Kaksi nuorta kukkoa kilpaili Moonan suosiosta, koska he tiesivät, että varma nakki oli grillin suosituin annos. Moona ei jaksanut innostua Clearasilia partavetenä käyttäjien takatukkien kosiskeluista.

Se kävi miehisen itsetunnon päälle, joten kaksikko päätti ottaa matsia keskenään. Eine lyllersi valaistusta kopista ulos, otti poikia korvista kiinni ja uhkasi istua päälle, jollei meno rauhoitu.

Ilta oli haukotuksen arvoinen, mutta Moonan aistit terävöityivät, kun Sulo Lemmetty ajoi kevytmoottoripyörällä autogrillin parkkipaikalle.

Sulo ripusti kypärän ohjaussarveen ja marssi maahan syljeskelevien rinkiin. No, miten Ainikin kanssa meni? kuului kysymys.

Pelimies ei ammu huteja, totesi Sulo.

4. Ainikki 2/6

Rahaa pystyi aina naimaan lisää, mutta vaikutusvallan menetys otti päähän. Mimmi Lombacka os. Vamppisaari pyyhki tomaatit dekolteesta ja puhisi kiukusta.

Rouva Lombackalla oli taattu asema Orimattilassa, mutta ex-rouva Lombackaa ei kutsuttu taidenäyttelyn avajaisiin eikä Lions-klubin tapahtumiin.

Avioeroa merkkimiehen kanssa voisi käyttää ponnahduslautana kunnallisvaaleissa, mutta Mimmi ei ollut kiinnostunut valtuustopaikasta.

Ainikki Nuivasta ei harmittanut yhtään, vaikka ei ollut ehtinyt pelastamaan koiranpennun emoa, joka makasi maassa ja ihmetteli ihmisten touhuja.

Vihollisen vihollinen on ystävä, järkeili Ainikki. Voimapolitiikan opeista oli iloa kansainvälisten suhteiden lisäksi käytännön elämässä.

Mimmi ei varsinaisesti tuntenut Ainikkia, mutta juorukellot olivat tiedottaneet, että Nuivasen tyttö oli kirjoittanut kuusi laudaturia. Saman tiedon olisi saanut paikallislehdestä, jos olisi sellaista lukenut.

Jotakuta muuta tilanne olisi hymyilyttänyt, mutta Ainikki asteli tenniskentälle ilmeettömänä. Sen vuoksi Mimmi kuunteli, mitä asiaa kyselijä oli toimittamassa.

4. Ainikki 1/6

Öinen metsä oli rauhallinen. Eläimet liikkuivat pimeän suojissa, joku pöllö huhuili lajitoveriensa perään. Kaksi toisiinsa kietoutunutta tuli mäkeä alas rymisten.

Parin matka päättyi ojan pohjalle, joka oli lämpimän kesän vuoksi kuiva. Ainikki Nuivasta ei kiinnostanut, oliko ojassa vettä vai ei. Hän tarkasteli tilannetta päältä, Sulo Lemmetty oli jäänyt alimmaiseksi.

Metalliketju ja lukko pitivät kaksikon yhdessä. Ainikki ei nauttinut läheisyydestä. Missä avain on? hän kysyi. Siitä Sulolla ei ollut tietoa.

Ainikki otti kiinni sieltä, mistä naistenmies halusi, mutta voima oli toiveita suurempi.

Nyt kerrot, missä ne avaimet ovat tai seuraavaksi leikitään pähkinän särkijää, Ainikki totesi. Sulon muisti alkoi toimia kannustuksen avulla. Poikasopraanon ääni kertoi, että avaimet olivat polkupyörän luona.

Sulolla ei ollut ideoita, miten sinne päästäisiin. Ainikki käski miehen pystyyn, pienin askelin ja tasatahtia he alkoivat edetä kohti mäen lakea.

Puolessa välissä Sulo yritti suudella, mutta Ainikki oli varuillaan ja pukkasi huulen halki. Se auttoi Suloa keskittymään kiipeämiseen.

Varttia myöhemmin Ainikki vapautti itsensä syleilystä. Hän korosti, että lähentelyä ei ollut tapahtunut. Mikäli tieto leviäisi, jollekin kävisi huonosti.

Ainikki tarkisti, että Sulo ymmärsi asian. Sulo vakuutti, että asia oli jakelussa kuin aamuposti. Tapahtumasta ei hiiskuttaisi kenelläkään.

19. jakso 6/6

Lyhin reitti kylpylähotelli Flamingosta Töölöön oli selkeä: ensin Tuusulanväylää pitkin Helsinkiin ja Vallilaan, siellä Mäkelänkadulta Sturenkadulle ja kaupungin läpi idästä länteen.

Jacques Pyrcyr sulki autoradion, koska se häiritsi keskittymistä. Syntymän ihme oli jo kerran koettu, mutta silti jännitystä ei voinut välttää.

Toisaalta olo oli helpottunut, koska ei tarvinnut taiteilla nykyisen ja entisen välillä. Ajoitus ei olisi voinut parempi, ja se pani miettimään sattuman osuutta asiaan.

Jacques jätti Ford S-Maxin oveen eteen keskelle Väinämöisenkatua ja juoksi sisään. Audi TT:n urheilullisuus oli vaihtunut perheauton käytännöllisyyteen.

Penny kehotti ottamaan rauhallisemmin, koska vielä ei ollut tarvetta lähteä synnytyslaitokselle. Hän oli arvellut, että Jacques tarvitsi pientä taukoa viettelysten keskeltä. Jacques ei ollut viettelyä havainnut, mutta pienestä keskeytyksestä ei silti ollut haittaa.

Hyvä parisuhde perustui yhteispeliin.