22. jakso

22. jakso 1/5

Jalankulkijat väistelivät pysäköityjä autoja. Iso Roobertinkatu oli kävelykatu, mutta autoilla oli sinne asiaa. Kaupat ja ravitsemusliikkeet tarvitsivat tavaraa ja raaka-aineita, ja oven edestä oli lyhin kantomatka.

Maikki Ripsivuo vei Sardina Feikkilehden Café Balzaciin. Maikki tiedusteli, mitä sankarille saisi olla. Sardina ei sellaiseksi itseään kokenut, mutta espresso kelpaisi.

Sardina istui terassille, Maikki meni sisälle tilaamaan.

Aslan Mustafatazze oli varmaan fyysisesti toipunut iskusta, mietti Sardina. Kylki särkisi pari päivää, mutta henkisten vammojen paranemiseen kuluisi pidempi aika.

Karvatohtori tuskin uskaltaisi kannella Magnus von Fyrckendorfille. Bisnesmies tiesi, ettei syyte seksuaalisesta häirinnästä edistänyt yrityksen liiketoimintaa.

Maikki kantoi kahvit ja pullon kuohuvaa pöytään. Hän pahoitteli, ettei bistrosta saanut aitoa samppanjaa, mutta huonokin juoma maistuu hyvässä seurassa.

Voitko avata pullon? pyysi Maikki. Sardina tuki korkin vasenta kämmenpohjaansa vasten ja pyöritti pulloa hitaasti oikealla kädellä.

Kun korkki sihahti, Sardina antoi paineen paeta raosta. Sitten hän nosti pullon pystyyn ja laski korkin pöydälle.

Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun teit tuon, arveli Maikki. Sardina sanoi, että ensimmäinen kerta sinun kanssasi.

 22. jakso 2/5

Naistenklinikan ovista käveli sisään naisia ja miehiä ja ulos tuli äitejä ja isiä. Ensisynnyttäjät jännittävät, koska eivät tienneet, mitä on tulossa. Kokeneet jännittivät koska tiesivät, mitä tuleman piti.

Mistä ihmeaineesta naiset on valmistettu? pohti Jacques Pyrcyr. Miehet olivat vahvoja kuntosalilla, mutta kun naiset menivät synnytyssaliin, heistä paljastui yli-inhimillisiä voimia.

Kaksoset lepäsivät äidin rintojen päällä.

Elämän ensimmäisen hengenvedon jälkeen vastasyntyneen itku kuulosti kissan naukumiselta. Jacques tiesi kokemuksesta, että keuhkoista irtoaisi jonkin ajan kuluttua huomattavasti kovempi ääni.

Penny Wartiainen oli luullut tietävänsä, miltä kipu ja väsymys tuntuivat, mutta tutut tunteet olivat saaneet uutta syvyyttä.

Luonto teki kuitenkin tehtävänsä, ja äidinvaistot karkottivat uupumuksen. Kalpeille kasvoille nousi hymy, jonka ansiosta elämä jatkui maapallolla.

Hoitaja määräsi äidin lepäämään ja otti vauvat tottuneisiin käsiinsä. Hän pesi, punnitsi ja paketoi molemmat nyyteiksi, joiden päästä pilkottivat puoliksi pipojen peittämät kasvot.

Kaksoset pääsivät nukkumaan vierekkäisiin sänkyihin. Toisen rannekkeessa luki ”TYTTÖ PYRCYR” ja toisen ”POIKA PYRCYR”.

 22. jakso 3/5

Ylä-Fallin tie kiemurteli pitkin viheralueen reunaa. Kivenheiton päässä kolopalloilijat hukkasivat aikaansa ja pallojansa Paloheinän golf-kentällä.

Ainikki Nuivanen ei viitsinyt usuttaa Göbiä golfarien perään, koska raukat olivat niin huonossa kunnossa, etteivät pystyneet juoksemaan dobermannia pakoon.

Sen sijaan lenkkeilijöiden jahtaaminen tarjosi haastetta.

Ainikki kääntyi kotikadulleen ja huomasi paikallisten älypäiden olevan liikkeellä. Joku oli taas saanut omaperäisen idean ja tussittanut tienviitan F-kirjaimen P:ksi.

Tyhmyys on ehtymätön luonnonvara, mietti Ainikki ja pyöritteli talutushihnaa kädessään. Työasiat tulivat mieleen, eikä hän pannut vastaan.

Jalmari Kahleen mukaan Jacques Pyrcyr oli valmis. Oli aika laittaa keltanokka siihen toimeen, jonka vuoksi hänet oli Suojelupoliisiin rekrytoitu.

Kauniin ajatuskuvion rikkoi humalainen örvellys. Se kuului tyhjältä tontilta, joka sijaitsi naapurin, Into Riesaluodon talon vieressä.

Valitustehtailijan vuoksi tontille ei voitu rakentaa vammaisten palvelutaloa. Sen sijaan paikalliset pussikaljan juojat olivat ottaneet alueen omakseen.

Ainikki kehotti porukkaa siirtämään vapunviettonsa jonnekin muualle.

Sellainen ei ollut piknikryhmän puhemiehen suunnitelmissa. Hän tiedusteli, mitä täti tekisi, kutsuisi poliisin? Viinan viisastama tiesi, että virkavallan nykyresursseilla ei-kiireelliset tapaukset jätettiin usein hoitamatta.

Ei tässä poliisia tarvita, totesi Ainikki ja vihelsi terävästi. Göbi ilmestyi rinnalle ja jäi odottamaan käskyä.

 22. jakso 4/5

Sinebrychoffin suku tuli aikanaan Suomeen Venäjältä ennen kuin perusti panimon, jonka sittemmin myi maailmalle.

Pjotr Skeptinovia ei kiinnostanut suomalainen teollisuushistoria, Sinebrychoffin puisto sattui olemaan hyvä kohtaamispaikka.

Lapset leikkivät nurmikolla, vanhemmat katselivat päältä. Puiden alla haalariasuiset opiskelijat siemailivat Koffia tölkistä.

Hilkka Minerva istui Pjotrin viereen penkille.

Hilkka oli pyytänyt FSB:n paikallisosaston päälliköltä palvelusta: nainen halusi päästä Boris Gigolovista eroon. Pjotr oli luvannut järjestää asian, eikä siitä ollut yhtään ylimääräistä vaivaa.

Suojelupoliisi oli ilmoittanut, että kyseinen agentti on ei-toivottu. Borikselle olisi tullut joka tapauksessa lähtö maasta, mutta Hilkka ei tiennyt sitä. Nyt poliitikko oli palveluksen velkaa.

Pjotr pyysi Hilkkaa antamaan lukulasinsa. Hilkka ojensi kotelon, ja Pjotr antoi toisen takaisin.

Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja saisi käyttää lukulaseja kokouksissa. Silmien räpsäyttäminen aktivoi kamera, joka sijaitsi linsseissä.

Erityisesti Pjotria kiinnosti EU:n huippukokousten asialista, josta pääministeri informoi valiokuntaa etukäteen.

Joka perjantai Hilkka saisi katsoa, minkä ravintolan Hesarin Nyt-liite oli arvioinut. Kyseisen ravintolan naistenhuoneesta löytyisi silmälasikotelo.

Jätä vanhat lasit ja ota uudet mukaan, neuvoi Pjotr.

22. jakso 5/5

Muodikkaan myöhästymisen raja oli jo ylitetty, joten Eros Mannström päätti selvittää, missä Maikki Ripsivuo viipyi.  Eros astui sisään Skunktazze-viiksisiirreklinikan ovista.

Vastaanottovirkailija kertoi, että Maikki oli jo lähtenyt töistä. Eros kummasteli tilannetta, sillä neito oli vaikuttanut puhelimessa innokkaalta. Jotakin poikkeuksellista oli täytynyt tapahtua.

Eros yritti soittaa, mutta puhelu meni suoraan vastaajaan. Ohareiden kunniaksi hän päätti käydä Black Doorissa yhdellä.

Ulko-ovesta poistui samanaikaisesti kylkeään pitelevä pyylevä mies. Eros piti ovea auki ja tiedusteli, onko kaikki kunnossa, siihen mies että loistavasti.

Eros kohautti hartioitaan ja otti suunnaksi Iso-Roobertinkadun. Muiden huolia ei kannattanut turhaan kantaa, vaikka Jumala oli siunannut lihaksilla.

Black Doorin terassilla näytti olevan hyvin tilaa, mutta Eros pysähtyi paikoilleen. Tien toisella puolella pelattiin teerenpeliä. Se oli pelimiehelle tuttu laji omasta kokemuksesta.

Maikki kumosi kuohuvaa ja flirttaili naisen kanssa. Tämä neito ilmeisesti pelasi molemmissa joukkueissa.

Se oli liikaa.

Eros ei ollut armeijan jälkeen syönyt roskaruokaa. Hän osti ensin katukojusta metrilakua ja tilasi sitten Kotipizzasta Berlusconi-perhepizzan ja 1,5 litraa kokista.

Juu, oreganoa sai laittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s