7. Ministeri

Ministeri 1/6

Valkoisen kauluspaidan nappi taisteli vatsan päällä. Jokaisen sisäänhengityksen aikana Jacques Pyrcyr oli varma, että nyt tulee lähtö, mutta nappi piti pintansa. Jos Jalmari Kahle ei olisi ollut Suojelupoliisin ylietsivä, niin häntä olisi voinut luulla tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi.

Puheen sorina ja asiakkaat täyttivät Café Esplanadin. Jalmari joi talon kahvia ja söi korvapuustia, Jacques caffé lattea ja croissanttia.

Minut on kahdesti lavastettu syylliseksi, sanoi Jacques. Merkit viittasivat siihen, että sama henkilö oli ollut asialla molemmilla kerroilla. Toisella kerralla Suposta oli tehty naurunalainen.

Jacques arveli, että hänellä ja Supolla oli yhteinen intressi selvittää, kuka oli ollut asialla. Jalmari ei ollut järin ilahtunut siitä, että häntä oli vedätetty tutkimuksen aikana.

Jalmari lupasi kysellä ja kertoa, mitä saisi tietoonsa. Tosin informaatio oli arvokasta, ja siitä pitäisi saada jotain vastineeksi. Jacques ymmärsi tiedon arvon ja uskoi, että oli mahdollista löytää molempia osapuolia palveleva ratkaisu.

Miehet kättelivät, ja Jalmari nousi pöydästä.  Kassan kohdalla matkanteko pysähtyi, koska häränniskaisen punttijuntin mielestä palvelu oli liian hidasta. Hän ilmaisi ajatuksensa naama punaisena huutaen. Jalmari laski kätensä miehen olkapäälle.

– Eiköhän oteta vähän rauhallisemmin.

– Otan rauhallisesti sitten, kun huvittaa.

– Jos tämän kerran kuitenkin huvittaisi.

– No, ei huvita!

– Toive sattuu olemaan sellainen, jonka voin tarvittaessa panna täytäntöön.

Vajaatehoinen prosessori käsitteli asiaa ja tuli siihen tulokseen, että tätä kaveria kannatti kuunnella.

 

Ministeri 2/6

Merikasarmi kohosi Katajanokan ylle kuin linna. Seinät olivat paksut, käytävät pitkät ja virkamiehet valiojoukkoa.

Hilkka Minerva oli tullut tutustumaan uuteen työhuoneensa Ulkoasiainministeriössä. Se vaikutti muuten hyvältä, mutta työpöytä ja -tuoli, sohvaryhmä, kaapistot, hyllyt, taulut ja matto menisivät vaihtoon.

Pääministeri haki uutta pontta hallitustyöskentelyyn ministerikierrätyksellä. Poliittinen manööveri loi vaikutelman toimeliaisuudessa, vaikka käytännössä se halvaannutti ministeriön toiminnan. Juuri, kun yksi ministeri oli oppinut tehtävänsä, hänet vaihdettiin toiseen.

Hilkan nimitys uudeksi ulkoasiainministeriksi oli vasta pienen sisäpiirin tiedossa. Hän oli valinnut poliittiseksi valtiosihteerikseen Veli Hyvösen, ja he olivat kokoamassa ministeriä avustavaa kabinettia.

Tiedän hyvän ehdokkaan lehdistösuhteista vastaavaksi erityisavustajaksi, Hilkka sanoi. Haastattelua sovittaessa ei saanut mainita uuden ministerin nimeä.

 

Ministeri 3/6

Nepalilaisen ravintola Himalayan tomaatti-voi-kermakastike oli niin hyvää, että Jalmari olisi voinut syödä sen kanssa kengänpohjallisia.  Kastikkeen rippeetkin olivat kadonneet lautaselta naan-leivän pyyhkäisyllä.

Mausteisen ruuan nauttimisella oli hintansa: röyhtäisyt lähettivät vatsahapot ruokatorveen. Jalmari pureskeli Rennietä kuin karkkia, jotta polttava tunne helpottaisi.

Ylietsivä selaili työpöytänsä ääressä matkapuhelimen paikannustietoja. Jacques oli puhunut totta: hän oli ollut toisaalla, kun poliisi oli puhalluttanut rattijuopon Länsiväylän varrella.

Puolessa tunnissa Jalmari oli selvittänyt, ketkä olivat lavastaneet Jacquesin vakoilijaksi. Hän oli tehnyt kävelykierroksen, jutellut kollegoiden kanssa ja lunastanut pari vastapalvelusta.

Suojelupoliisi tiesi tasan tarkkaan, ketkä olivat juonen takana. Vastatoimiin ei kuitenkaan ryhdytty, koska tiedustelussa ja vastavakoilussa tieto oli kaupankäynnin väline.

Oli varsin käytännöllistä, että ministeri ja liikemies olivat Supon päällikön takataskussa.

Jalmari tiesi, että ministeri oli koskematon, mutta liikemiehelle voisi antaa opetuksen. Laitanpa Jacquesin asialle, hän ajatteli ja nakkasi Rennien suuhunsa.

 

Ministeri 4/6

Keskuspuisto versoi vihreänä nauhana teiden ja asutuksen keskellä. Kaupunkilaiset kulkivat poluilla, eläimet puiden suojissa.

Eros Mannström hölkkäsi ja kannusti yöjuoksukoululaisia. Vauhti oli verkkainen, jotta asiakkaat saivat onnistumisen kokemuksia.

Ilta oli pitkällä, ja aurinko laskeutui horisontin taakse.

Viimeiset valonsäteet etsivät tiensä puiden lomasta kulkuväylälle.  Siellä ne värittivät Eroksen öljytyn vartalon kullankeltaiseksi, mikä vei naisten ajatukset pois juoksun rasituksista.

Eros huomasi, että Pouilly Veivar hidasti juoksusta kävelyyn. Ohjaaja antoi muiden jatkaa ja meni selvittämään, mikä priimusoppilaalla oli hätänä.

Pouilly piteli nilkkaansa ja sanoi, ettei voinut jatkaa. Voisiko Eros kantaa hänet takaisin?

Eros nosti Pouillyn käsivarsilleen. Se oli kevyt ponnistus, mutta pulssi kohosi ja hengitys kiihtyi. Pouilly huokaisi Eroksen korvaan, toiseen korvaa kuului matalaa murinaa.

 

Ministeri 5/6

Laphroaig, vesilasi, Angleterren baaritiski. Jacques tiputti pari tippaa vettä mallasviskiin ja pyöritteli lasia kädessään. Turpeen ja savun aromit vapautuivat juomasta ja vaelsivat nenäonteloihin.

Jacques juhlisti sitä, että syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, mutta kukaan ei huomannut. Helsingin vanhimman brittipubin henkilökunta ja asiakkaat toimittivat omia asioitaan.

Tilanne oli ollut toinen, kun epäilyt rattijuopumuksesta oli julkaistu.  Kaikki muistivat lööpit, tapahtumaketjun lopputulos ei kiinnostanut ketään.

Jacques oli yllättänyt syyttäjän päätöksestä. Poliisi oli tunnistanut hänet, eikä Pennyä ollut voinut käyttää alibina, koska silloin olisi jäänyt kiinni toisella tapaa. Vaikutti siltä, että apua oli saatu.

Tuntematon numero soi kesken pohdinnan. Jacques päätti vastata, koska ei ollut muutakaan tekemistä.

Soittaja esittäytyi Veli Hyvöseksi, ministerin poliittiseksi valtiosihteeriksi. Jacques tiedusteli, minkä ministerin, mutta soittaja ei voinut tässä vaiheessa kertoa.

Sen Veli paljasti, että kohta ministereitä kierrätettäisiin. Yhden ministerin kabinetissa olisi käyttöä Jacquesin osaamiselle. Jos uudet haasteet kiinnostaisivat, hän kehotti saapumaan haastatteluun.

Ei minulla ole mitään menetettävää, ajatteli Jacques. Hän sopi ajankohdan, vaikka poliittinen ura ei ollut käväissyt mielessä.

 

Ministeri 6/6

Iloiset ihmiset näyttävät yksinkertaisilta, ja hymyily rasittaa kasvolihaksia, ajatteli Ainikki Nuivanen. Silti hän muisteli sitä yhtä aamupäivää.

Ainikki oli seurannut pari viikkoa kesäpostinkantajan vetelehtimistä. Housut roikkuivat polvissa, motivaatio vähän alempana. Ainikki epäili, ettei vätys osannut edes juosta.

Osasi se mutta ei tarpeeksi kovaa.

Oven raosta Ainikki oli päästänyt Göbbels-dobermannin irti. Siitä oli alkanut kilpajuoksu, joka oli päättynyt Göbin voittoon ja emännän hymyyn.

Jostakin syvältä kumpusi halu kokea sama uudelleen: tuntea sellainen tunne, joka ajaa yli kaikkien estojen ja vääntää kasvot väkisin hymyyn.

Siksi Ainikki kävi Göbin kanssa Keskuspuistossa iltakävelyillä. Jos tunnelma oli sopiva, koira pääsi irti ja joku lenkkeilijä sai spurttiharjoituksen.

Kesken muistelon Göbi alkoi murista ja kiskoa hihnaansa.

Ainikki näki paidattoman atleetin, joka pysähtyi auttamaan nilkuttavaa naista. Mies sai Ainikin posket hehkumaan, sillä vartalon jokainen lihas erottui ilman kaksiteholaseja.

Sitten lämpötila palasi pakkasen puolelle.

Sillä hempukalla on taas uusi mies kierroksessa, mietti Ainikki, kun hän tunnisti Pouillyn. Se haalii kaikki parhaat itselleen, eikä tavallisille naisille riitä kunnon miehiä.

Ainikki napsautti hihnan irti kaulapannasta.

Advertisement